Yksi pieni vapaapäivä

Eilen oli jo kauan sitten varattu Laitilan Ratsastajien järjestämä jouhikorukurssi. Mukana oli edesmenneen heposeni jouhia ja jouhia siskon parilta hevoselta. Alkusukimisen jälkeen päästiin letityspuuhiin. Voin sanoa, että alku oli kyllä hankalaa! Letitys tapahtui käytännössä kahdeksalla osiolla, joista neljä oli jouhitupsuja ja toiset neljä hopealankaa. Loppu meni ihan hyvin ja valmis korutuotos näyttää tältä:

Nättihän siitä tuli!

Matka jatkui äidin luo illallistamispuuhiin, jotka vähän venyi. Tarkoitus oli lähteä kotiin hyvissä ajoin, että pääsen aamulla sitten hyvissä ajoin lukemaan! Tarkoitus siis oli...

Siinä yhdentoista tietämillä, ehkä jopa jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Turkua. Tässä vaiheessa Isäntä oli maistellut punaviiniä ja oli kovasti lähdössä vielä viihteelle, kun vaan kotiin päästäisiin. Näin kovasti vaivaa koko automatkan, että Isäntä pysyisi hereillä, sillä mikään ei ole ikävämpää kun ajaa yksin pimeässä väsyneenä toisen nukkuessa vieressä. Ensimmäinen puoli tuntia meni täysin kivuttomasti, sillä Mousehuntissa oli kuulemma jokin erikoispaikka, mistä sai paljon jotain juttuja mitä siinä sitten tarvitaan (?!!!?). Seuraava tunti autossa menikin rattoisasti jatkuvasti Isännältä kysymyksiä kysellen ja asioita pyöritellen. Hämmästyin itsekin, kun vasta noin 3 km ennen kotia Isännällä alkoi se totaalista unitilaa ennustava, kitarisoja kutitteleva haukottelu. Ennustuksistani huolimatta Isäntä siis ei nukahtanut kotimatkalla! Pisteet tästä saavutuksesta tulivat pääasiassa minulle. Ehkä hieman Isännällekin, joka vasten tahtoaan minun ahkerasta painostuksestani suostui ottamaan äidin tyköä matkamukiin kahvia. Ensin se raukkaparka poltti siihen suunsa ja sitten se lipitti sitä epätoivoisena puolen matkaa, kun "se ei lopu ikinä". 

Mikäs kotona odotti? No siman pullotus tottakai! Pakko kuulemma pullottaa "nyt", ei mahda mitään. Isäntä alkoi pesemään pulloja kun itse aloin valmistautumaan iltapuulle. Vihdoin tuli se hetki kun minun apuani tarvittiin ja saatiin se hemmetin sima niihin pulloihin. 

Kello oli jotain siinä kahden jäljissä kun päästiin sänkyyn. Ei kuulemma Isäntä sitten "viitsinyt" lähteä bailabaila, kun en aiemmin ollut lupautunut häntä kaupungille viemään. Lupasin viedä. Sen jälkeen Isäntä ei enää "jaksanut oikeen". Sentään jokin ennustuksistani piti paikkansa.

Voin kertoa, että hiukan meinasi olla hankalaa asettua takaisin lukumoodiin, kun viikko on mennyt valmennuskurssilla ja siihen päälle vielä vapaapäivä. Valmennuskurssin aikana en pystynyt enää iltaisin lukemaan kotona käytännössä lainkaan. Ajatukset eivät lainkaan pysyneet kasassa päivän keskittymisen jälkeen, joten annoin suosiolla olla. Eilen ilta venyi pitkään ja nukuin suosiolla niin kauan kun väsytti, sillä väsyneenä lukemista ei kyllä tule yhtään mitään! Puoli kymmeneltä aloitin ja yllättävän nopeasti se päivä tässä kyllä meni!