Rv 20

Töytäisyt mahassa alkaa tuntumaan kovemmilta ja vaativimmilta. Pienen pelästyksen saattelemana tunsin autossa turvavyön alla sellaista nyrkkeilyä, että olin varma pienen osoittavan mieltään turvavyön kireydestä! Ei millään meinannut loppua! Hierojalla käydessäni pystyin vielä helposti makaamaan mahallani vatsan pienestä kasvusta huolimatta, mutta silloinkin se pikkukaveri potkiskeli navan alle ilmaistakseen mielipiteestä kyseisestä asennosta. Viikon loppua kohden töytäisyjä alkoi tuntua pikkuhiljaa useammin ja paljon esimerkiksi istuessa. Liikkeet tuntuu joskus ihan alavatsassa ja joskus navan alla.

Mikäli joku on miettinyt, niin hierojalla voi käydä ihan normaalisti raskausaikana. Niin kauan kun pystyy voi makoilla mahallaan, mutta kun se alkaa tuntua tukalalta, hierotaan puoli-istuvassa asennossa etunojassa. Itselläni ainakin sängyssä makaaminen on todella tuskallista ja painaa kovin alavatsaan, mutta siinä hieronta-alustalla kovemmalla alustalla makaaminen oli huomattavasti helpompaa. Normaalisti en ole käynyt hierojalla säännöllisesti, mutta jo valmiiden yläselkävaivojeni vuoksi olen päättänyt suoda itselleni sen kuukausittaisen nautinnon ja hetkellisen niskajumin helpotuksen. Alarangassa minulla onkin lannerangan instabiliteetti, joka alkaa varmasti vielä raskausaikana vaivaamaan. Siihen liittyvää oireilua ei onneksi ole ainakaan vielä ollut.

Kävi ilmi, että mikäli kärsii raskausaikana matkapahoinvoinnista, bussimatkustelua ei todella voi suositella! Ensinnäkin niiden joidenkin ihmisten erittämät hajut, on se sitten hiki, tupakka tai hajuvesi (etenkin se kaikkien kombo) ja toiseksi se, että sieltä ei ole mahdollista nähdä jatkuvasti eteenpäin aiheuttavat todella ikävät oireet. En ole aiemmin raskausaikana bussilla matkustellut, töissä kun kävin autolla ja lukuloman viihtynyt kotona, joten tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä. Ei siis bussimatkoja seuraavaan noin viiteen kuukauteen, ellei ole ihan välttämätöntä!

Uni maistuu edelleen mainiosti, pahoinvointi on pysynyt pitkälti poissa ja sydänäänet kuuluvat kotidopplerilla. Sillä on kyllä kiva kuunnella etenkin illalla ennen saunaan menoa, kun voi heti pestä sen geelin pois iholta. Äiti toi kaukomaanreissultansa Burt's Bee's Mama Bee:n Belly Butteria, jota voin vaihtoehtoisesti hieroa vatsanalueelle. Erittäin neuroottisesti pyrin ennaltaehkäisemään niitä raskausarpia ja nyt käytössä on The Body Shopin kaakaovoi ja tuo edellä mainittu Burt's Bee's. Tuo kaakaovoin haju alkoi etomaan jo niin pahasti, että tuo hajuton (kuulemma rasvan hajuinen, mitä minä rasvan hajuista enää 25 vuoden jatkuvan käytön jälkeen ymmärrän?) Burt's Bee's on enemmän kuin tervetullut lisä rasvavarastoon!

Hormonit on minulla ilmeisesti joten ihan nurinkurin, kun tällaisena normaalisti kesän ja auringon-vihaajana olen alkanut nauttia auringonpaisteesta täysin siemauksin ja maltan tuskin odottaa kesää ja auringon lämpöä. Enkä edes voi nauttia siitä terassilla olutta siemaillen! Kukaties alan raskauden myötä nauttimaan enemmän kesä-ajasta. Pidän kyllä tämän asian osalta option takinkäännöstä ja pidän itseäni edelleen auringoallergisena oikeutettuna tarvittaessa manaamaan paahdetta, kuumuutta, aurinkoihottumaa ja muuta tuskaa.

Valmennuskurssia ja matkapahoinvointia

Tänään alkoi oikiksen valmennuskurssi! Ensimmäinen luento on nyt takana. Menin aamulla hyvissä ajoin paikan päälle Isännän kyydillä samalla kun Isäntä lähti pk-seudulle. Ehdin vielä lukemaan hieman ennen luennon alkamista. Hyviä muistutuksia ja neuvoja sain, vaikka hieman epäilin, josko kirjojen lukeminen olisi luku- ja vastaustekniikan kertaamisen sijaan tärkeämpää. Kyllä se ihan hyödyllistä oli!

Toisen luentopätkän (pääsykoekirjasta) jälkeen lähdin kohti bussipysäkkiä. Ajattelin kulkevani kurssimatkat näppärästi bussilla, jolloin voisin jopa lukea matkalla samalla. Ja bussi meneekin ihan meiltä siihen kurssipaikan lähelle. No mieli muuttui hyvin nopeasti hypättyäni bussiin. Ensimmäisen parin kilometrin jälkeen alkoi tulla hieman huono olo. Laskeskelin paljonko lounaasta oli aikaa ja ajattelin sen johtuvan ruuan puutteesta, alhaisesta verensokerista tai edessä istuvasta todella hienhajuisesta nuorestamiehestä. Napostelin siinä hieman rusinoita, jotka olin ottanut mukaan verensokerin laskemista varten.

Ei helpottanut ei. Olo vain paheni. Mikä kumma tämä on?!

Puolessa välissä matkaa sen tajusin. Tiedän mitä tämä on. Olen kokenut sen ennenkin, Isännän kyydissä muutamaan otteeseen. Se on raskausajan matkapahoinvointia.

Mikä ihana raskausajan oire, josta en ole ikinä ennen elämässäni kärsinyt. Käytännössä minun on aina nähtävä eteen autossa, muuten tulee todella huono olo. Ei sieltä bussista eteen nähnyt sitten millään. Yksi paikka ihan edessä ja siinä istui joku alkoholisoitunut ilmeisesti bussikuskille seuraa pitävä kaveri. Yritin kurkkia käytäväpaikalta eteen, mutta ei siitäkään mitään tullut. Kun vihdoin saavuin omalle pysäkille, nousin varmasti kalpeana ja äärettömän tuskanhikisenä ulos bussista. Kävin vielä pikaisesti lähikaupan kautta puuskuttaen koko matkan ja keskittyen eteenpäin katsomiseen. Kotiin päästyäni meinasin pyörtyä heti ovella. Raahauduin yläkertaan vaihtamaan vaatteet, pesin pikaisesti kasvot ja menin keittiön ja pikaisen välipalan kanssa sohvalle. Nyt, tuntia myöhemmin tärinä alkaa helpottamaan ja etominen alkaa siirtyä pois päiväjärjestyksestä. Vihdoin.

Luojan kiitos minulla on äidin auto lainassa täällä! En totisesti tiedä mitä tekisin ilman!

Keskiviikkona tulee raskauden puoliväli vastaan, eli pyöreät 20+0. Tämän vuoksi tässä tulee vielä tänään ja huomenna Raskausviikko-päivitys, jotta päästään vihdoin oikeaan aikatauluun tässä odotuksessa. Maltan tuskin odottaa niitä reaaliaikaisia päivityksiä. Taitaapi tulla jopa ensimmäinen profiilikuva mahasta! ;)

Ja jos jotain positiivistakin, niin tänään varmistui, että Isäntä pääsee viikon päästä mukaan rakenneultraan! Se oli hieman kyseenalaista vielä viikonlopun ajan, mutta tänään se varmistui! Olisi ihan hirveää olla siellä yksin, jos vaikka tuleekin huonoja uutisia.