torstai 31. joulukuuta 2015

2015 pikakelaus

Aikamoinen oli vuosi 2015! Ihan vuoden alkupäivinä sain tikkuun kaksi viivaa ja vuosi alkoi heti jännittävillä uutisilla! Kärsittiin vähän pahoinvointia, jännättiin ultria, pelättiin pahinta, toivottiin parasta ja 9 kuukautta myöhemmin (tosiaan syyskuussa) se pieni sieltä syntyi! Se täydellinen pieni ihminen, joka on ilostuttanut meidän elämäämme kovin!

Siinä raskausaikana hain oikeustieteelliseen, tosin tuloksetta. Harmittihan se kovin, mutta kerran meinasin vielä kokeilla. Pari pistettä jäi vajaaksi sisäänpääsy, joten sellanen fiilis jäi, että mahdollisuuksia vielä voisi olla. Viime vuonna sisäänpääsy kaatui todennäköisesti pääasiassa siihen, kun Isäntä lähti 2 viikkoa lukemisen alettua töihin pk-seudulle ja kävi kotona vaan kerran viikossa. Kotona yksin hengailu verotti, eikä lukemisesta monena päivänä tullut mitään, etenkään niinä päivinä kun Isäntä tuli kotiin, kun ajatukset oli Isännän odottamisessa. Tällaiselle suhteellisen sosiaaliselle tyypille yksinäisyys on ihan hirveetä ja syö mieltä aika hyvin. Paljon tästä hakukerrasta kuitenkin opin ja seuraavalla kerralla olen taas viime kertaa fiksumpi.

Isäntäkin sai tosiaan insinöörin hommia ja odotusten mukaisesti työt sijoittuivat pääkaupunkiseudulle. Tämä tarkoitti meidän ihanan oman kodin myymistä ja muuttoa. Vaikka olin mielessäni ollut hyvin valmis muuttamaan, muutto otti kuitenkin tosi koville. Olin juuri saanut paljon tuttuja Turusta, Lilillä oli ikätovereita, kaikki tutut palvelut lähellä ja seutu oli jo tullut tutuksi. Kun muutettiin, oli ihan sellainen olo kun jätettäisiin meidän koti, ja niinhän me tehtiinkin. Vieläkin kun kotia miettii, näen mielessäni ne tummat oven- ja ikkunanpielet, se ruskeansävyisen olohuoneen, tummaseinäisen makuuhuoneen jossa hohtaa kuu, beigen lastenhuoneen ja kiiltävän valkoisen keittiön. Hetkeäkään en ole kuitenkaan muuttoa katunut! Isäntä viihtyy työssään ja ollaan koko perhe kasassa! Pääsen minä tästä Turkuun käymään ja olenhan minä Raumallakin Lilin kanssa täältä käynyt.

Meidän ydinperheen ulkopuolellakin on tapahtunut ihan hurjia muutoksia, kun äitini muutti Saksaan. Tästä syystä tai tämän ansiosta ollaan tosin aktiivisesti yhteyksissä lähes päivittäin facetimen kautta. Tämän lisäksi Rauma-reissut on inan kevyempiä, kun on yksi paikka siellä vähemmän käytävänä. 

Aika lailla kaikkea on tapahtunut. Mitään en vaihtaisi ja kaiken kaikkiaan aivan ihana vuosi takana! Toivottavasti teidänkin vuotenne on sujunut mukavasti ja vaikka ei olisikaan, niin toivotaan että seuraava on parempi. Hyvää uutta vuotta siis aivan kaikille!!


keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Muruset kotosalla

Huh mikä reissu! Nyt ollaan vihdoin päästy kaikki kotiin ja vaikka kuinka vannotin, etten hetkeen kotoa poistu, on viikonlopulle jo yksi Paraisten reissu sovittu. Huh. Ajattelin kuitenkin tässä välissä saunoa kotona ensin.

Saatiin kissatkin kotiin. Hoitolassa oli mennyt kivasti ja kissat oli tyytyväsiä. Tulivat onneksi ulkohäkkiin vastaan kun menin hakemaan, ettei sentään ihan kokonaan minua olleet unohtanut. Kun sain kuljetuskopan sinne häkkiin, Mindy meni salamana koppaan sisään kuin ilmaistakseen, että minä tulen nyt mukaan! Mindy harrastaa sitä kyllä melkein aina, sillä omistajiensa kissana ei oikein tykkää jäädä muiden hoivaan tai yksin, mutta koskaan ennen se ei ole noin paniikinomaisella vauhdilla sinne koppaan tunkenut. Mufasa puolestaan lähti kissoille tyypilliseen tapaan karkuun heti kun tajusi, että sinne koppaan pitäisi mennä.

Matkat meni kivasti ja pysähdyttiin Lilin kanssa Turussa kaverin luona visiitillä kotimatkalla Lilin päikkärien välissä. Kivasti asettuu se Turku tuohon matkan puoleen väliin, niin siellä voi mahdollisesti käydä tuttuja moikkaamassa matkalla kun Lilin päiväunet katkeavat.

Lilin unirytmi on nyt jotenkin hieman järkkynyt. En tiedä johtuuko se siitä lähtöaamun kello neljän herätyksestä (kun mentiin lentokentälle), 3kk tiheänimusta, 4kk hulinoista, hampaiden tulosta vai mistä, mutta noin 3-4 tuntia ennen yöunta Lili nukkuu 20-30 minuutin pätkiä ja heräilee. Hän herää täysin pirteänä ja kaipaa jonkinnäköistä aktiviteettia. Mikäli mitään tekemistä ei ole, vaan yritän rauhoittaa tilannetta ja saada Liliä jatkamaan unia, alkaa kiukkuhuuto, joka päättyy 30-60 minuutin huutokonsertin päätteeksi tai heti kun laittaa vaikka valot päälle ja näyttää jotain lelua. Tai jos alan selaamaan puhelinta ja Lili näkee puhelimen kirkkaan näytön. Telkkari on myös yksi varma huudonhiljentäjä. Voitte vaan kuvitella kumpi on houkuttelevampi vaihtoehto: huudattaminen yöllä vai telkkarin katselu. Huuto-/kiukkujakso ajottui 23-03 välille, mutta edellisaamuna herätin Lilin jo seitsemältä ja eilen tämä huuto-/kiukkujakso alkoi jo kahdeksalta. Voin kertoa, että vauvan tuudittaminen ja jatkuvien heräilyjen kestäminen sujuu itseltä ihan huomattavasti helpommin 20-24 välillä kun 23-03 -välillä. Aamulla uni kuitenkin maistuisi vaikka kuinka pitkään ja jouduin tänäänkin aamulla herättämään Lilin "jo" yhdeksän jälkeen.

Tänään yritys on kova, että saataisiin nämä iltahulinat pois alta siihen puoleen yöhön mennessä, mutta jää nähtäväksi kuin käy. Isäntä tuossa parhaillaan typyä jumppapallon päällä tuudittelee. Itse taidan astella sinne saunaan.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Pikavisiitti kotona

Loppurutistus jäljellä! Eilen tultiin kotiin vähän ennen puolta yötä ja tänään lähden visiitille Raumalle viemään isovanhemmat ja noutamaan kissat. Ihan hassua olla kotona ilman kissoja. Oven kun avasi, oikein odotti, että Mufasa tulee vastaan.

Lili on taas alkanut nukahtamaan vähän huonosti. Päivät hän nukkuu oikein hyvin, mutta illalla nukahtaminen tuntuu olevan hankalaa. Aina hetki nukahtamisen jälkeen hän havahtuu ihan kunnolla hereille, eikä saa enää nukahdettua. Siitä alkaa sitten kiukku, jos yrittää toista saada nukkumaan. Mieltä helpottaa sylissä pompottelu ja lauleskelu, jonka päätteeksi saattaa tulla uni heti, tai tunnin päästä, tai vaihtoehtoisesti se, että laittaa valot tai telkkarin päälle ja antaa Lilille jotain konkreettista tekemistä. Jälkimmäistä vaihtoehtoa olen pyrkinyt välttämään. Viime yönäkin nousin ainakin 8 kertaa 00-03.00 välillä tuudittamaan Liliä sylissä uneen. Herääminen on aamulla aika herkkua näiden öiden jäljiltä.

Lili parka sai reissutuliaisiksi silmätulehduksen. Katsoin jo eilen illalla, että silmä rähmi vähän ja putsasin sen, mutta yön aikana raukka paran silmä oli rähminyt umpeen. Toivottavasti saadaan se kotikonstein parannettua, ettei tarvitsisi silmätippoja alkaa laittamaan.

Kohta on taas reissattu sen verran, että mielellään on hetken kotona. Vielä yksi yö Raumalla ja sitten uudenvuoden viettoon.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Reissu

Juuri äsken olin vielä raskaana ja mietin tätä joulureissua: mennäänkö autolla, junalla vai lentäen. Oltiin melkein jo päätetty, että lähdetään autolla, kun äiti varasi meille lentoliput. Moni sanoi, että kyllä noin pienen kanssa voi ajaa, toiset meinasi, että noin pienen kanssa ei voi ajaa. Joka tapauksessa tultiin siis lentäen. Se oli oikeasti tosi hyvä päätös, sillä se pitkä puuduttava ajomatka ei olisi ollut kovinkaan miellyttävä Lilin kanssa, vaikka hän autossa on paljon ollutkin. 

Yleensä se pitkä ajomatka on kuitenkin suuri osa koko reissua. Nytkin on sellainen olo, että ollaan fuskattu kun toiset ajaa reilut tuhat kilometriä, viettää melkeen vuorokauden autossa ja me tultiin puolessatoista tunnissa lentokoneella. 

Reissussa ollaan siis suuremmalla porukalla ja reissun teema on äidin 50v synttärit ja tietenkin joulu. Mukana on siis se äiti puolisoineen, molempien edellä mainittujen vanhemmat ja lapset perheineen ja puolisoineen. Kaiken kaikkiaan 21 henkilöä Lili pienimpänä mukaanlukien. 

Kaiken kaikkiaan reissu on ollut ihan tavattoman ihana ja harmittaa kovasti, että lomareissu lähestyy loppuaan. Osa porukasta lähti tänään, seuraavat huomenna ja me lähdetään vasta maanantaina. Maisemat on ollut ihan tavattoman ihanat, on ollut pakkasta ja suojakeliä, ollaan oltu Suomen pisimmässä pulkkamäessä (ei tosin laskettu ylhäältä asti), on saunottu, nautittu, istuttu takkatulen edessä, pelattu pelejä ja syöty. Nähtiin revontuliakin, tosin aika hailakoita, mutta revontulia kuitenkin. 

Sen puolen reissu on ollut ihan kummallinen, että ollaan laskettelukeskuksen liepeillä, eikä olla Isännän kanssa käyty mäessä eikä hiihtämässä. Sanoin ihan alunperin, että en meinaa olla Lilistä syöttöväliä pidempään erossa, enkä tosiaan ole ollut. Siellä ratsastusreissulla olin, mutta jännityksestä huolimatta sekin oli syöttöväliä lyhempi. 

Aika on kulunut ihan hassusti, kun päivä tuntuu menevän hitaasti, mutta ilta menee ihan siivillä. Joka päivä kun ulkona on pimeää ja tuntuu ihan siltä, kun kello olisi jo ainakin kuusi, kello ei ole vielä edes neljää. Sitten kun kello on vihdoin sen kuusi, se on saman tien jo yksi yöllä. 

Ehkä kaikkein ihaninta koko joulussa on tänä vuonna ollut kiireettömyys! Tuntuu, että kaikki joulut tähän asti ollaan vaan juostu paikasta toiseen, parhaimmillaan kolmessa paikassa yhtenä päivänä. Se on ollut kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Nyt ollaan saatu olla isommassa porukassa koko joulu, eikä ole tarvinnut kiirehtiä mihinkään. On kyllä ihanan nollaolo. Isäntäkin oli toisena lomapäivänään jo sekaisin päivistä.

Kiitos kaikille seurassa olleille, meillä on ollut ihana joulu!!

torstai 24. joulukuuta 2015

Se on aatto ny!!

Aivan käsittämättömän ihanaa joulua kaikille! Olkoon pukki teille suotuisa! Lili oli ainakin ollut ihan superkiltti!



keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää

Käytiin tutustumassa paikallisiin maisemiin hevostelun merkeissä. Se oli etukäteen sovittu juttu ja käytiin siskoni ja äidin kanssa suomenhevosvaelluksella. Koska Lili, valmistautuminen piti aloittaa hyvissä ajoin. Pumppasin maitoa jemmaan varmuuden vuoksi, mutta henkinen valmistautuminen oli aika hirveää.

En ole ennen ollut juuri Lilistä erossa. Eikä Lili ole saanut koskaan maitoa pullosta. Monta päivää etukäteen huolestutti, miten kaikki tulee menemään. Onneksi Isäntä oli niin ihana, että oli tyynen rauhallinen ja huoleton ja vannotti, että hyvin he pärjäävät. Syötin Lilin viimehetkellä ennen lähtöä, Isäntä laittoi Lilin vaunuihin unille ja lähti ulkoilemaan.

Heppastelu oli hauskaa! Viime kerrastakin on jo tovi, mutta silti oli hassua kun hevoset oli laitettu valmiiksi, ne tuotiin meille ulos ja ne oltaisiin viety takaisin talliinkin, mutta sanottiin että voidaan itse sentään ne laittaa takaisin karsinoihin. Ei tarvinnut kun hypätä selkään ja pysyä siellä sen reissun ajan.

"Iida"
Lumimaisemia
Itse ratsastus oli kyllä kivaa, mutta olisi kyllä ollut ihan todella paljon rentouttavampaa, ellei olisi jatkuvasti murehtinut miten Isännällä ja Lilillä menee. Vaikka toki luotan Isäntään, on se silti kammottava tunne olla kaukana vauvasta. "Jos kuitenkin" ja "mitä jos" vaan pyöri mielessä ja rentoutuminen oli hankalaa. Maisemat olivat kyllä ihan käsittämättömän hienot ja kyllähän niistä osasin kuitenkin nauttia.

Reissun jälkeen kun palattiin takaisin mökille reilut 2 tuntia lähdön jälkeen, Lili vielä nukkui. Siitä kohta kun hän heräsi, hän pääsi heti syömään täysin tietämättömänä äitinsä seikkailusta. Pitäisi sitä pulloruokintaa nyt testata kyllä kun sitä maitoa valmiina olisi, mutta sitä ei tiedä, riittääkö tämän äidin psyyke. Miten se voi olla niin suuri kynnys, joku pullo! Ihan kun sillä myöhemmin olisi sitten yhtään mitään merkitystä mistä lapsi on vauvana maitonsa saanut.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Näin käymme joulun viettohon

Arvakkas misä mää ole!?

Täällä on lunta ja aurinko ei nouse lainkaan!
Perjantaina ajeltiin Lilin kanssa Raumalle, lauantaina vietiin kissat Laitilaan ja ajettiin Eurajoen kautta kotiin ja tänään lennettiin tänne! Saariselälle!

Lilillä paloi lauantaina loppumatkasta kiinni autossa istumisen kanssa. Raukka parka oli niin paljon joutunut jo autossa matkustamaan, että varmaan paikatkin oli jo puutuneet, vaikka yritettiin taukojakin pitää niin, että Lili pääsee kuitenkin kunnolla jäseniään oikomaan matkalla. Mieltä kuitenkin hiukan lohdutti iPad, jolta Lili  Forssa-Vantaa välin katseli elokuvaa. On se aikamoista kun 3 kuukauden ikäistä jo lohduttaa automatkalla Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu. Kaikkein parasta viihdettä on kuitenkin jääkiekko, mutta sitä ei sattunut juuri sillä hetkellä helposti löytymään.

Päästiin kuitenkin turvallisesti Vantaalle ja saatiin tavarat pakattua. Lili nukahti kivasti puoli yhden maissa, minä tunti sen jälkeen ja herätys oli kolmelta. Minä heräsin aika tarkalleen tunti nukahtamisen jälkeen, eikä uni enää tullut. Neljän aikaan suunnattiin lentokentälle ja ennen kahdeksaa oltiin jo Ivalossa.

Lento meni Lilin kanssa hyvin! Lili oli lentokentällä ollessamme hereillä ja nukahti lentokoneessa rinnalle nousun aikana. Tarkoitus oli imettää nousun ajan, mutta Lilin nälän vuoksi jouduin aloittamaan hieman aiemmin. Hyvin kuitenkin meni, eikä Lili meinannut lennon aikana mitään, nukkui vaan hyvin.

Täällä on ihanaa! Lämpöinen tunnelma ja luminen maisema, mitä voi enempää enää toivoa? Jos koittaisi ottaa pienet torkut vielä ennen iltaa, onhan sitä viimeyönä nukuttu huimat 60 minuuttia!


torstai 17. joulukuuta 2015

Lähtölaskenta alkaa

Tiedättekö, meidän joulu on ihan kohta! Lähtölaskenta alkaa siis tänään! Isäntä lähti aamulla työreissulle Ouluun ja minä ja Lili lähdetään huomenna Raumalle kissojen kanssa. Suunnitelmana siis on, että ajetaan perjantaina Raumalle, lauantaina haetaan isovanhemmat kyytiin, viedään kissat Laitilaan hoitoon ja ajetaan takaisin Vantaalle. Sunnuntaina aamulla ennen kukonlaulua suunnataan lentokentälle, josta koneen nokka osoittaa kohti Ivaloa ja Saariselkää. Siellä meidän joulu on! Takaisin tullaan vasta 28. päivä!

Olen ihan tosi innoissani! Olen aina halunnut viettää joulun pohjoisessa, siellä missä on kunnolla lunta ja ihana ihana talvi ja oikea pimeä tunnelma! Tämä joulu vietetään isossa porukassa äidin ja tämän puolison, sisarieni, sisarpuolieni ja isovanhempieni kanssa. Meillä on toista viikkoa ollut jo yksi matkalaukku pakattuna ja lista valmis lopuista pakattavista tavaroista. Vaunuille ja turvakaukalolle ollaan lentoa varten varattu airshells:ltä suojakotelot, turvakaukalon lämpöpussi on vaihdettu sopivaan, Lilille on ostettu talvipipo, toppavaatteet on pakattuna ja matkaa varten on hommattu Kumja kantopaneeli vetoketjuadaptereineen.

Tänään käytiin Lilin kanssa Jumbossa ostoksilla hakemassa viime hetken hankintoja. Tuollaisen vauvan pukeminen ulos on jo itsessään hankalaa, mutta juuri kun on tottunut pukemaan sitä ulos täällä nollakeleissä niin ollaan lähdössä jonnekin, jossa onkin yhtäkkiä 10 astetta pakkasen puolella. Konsultoin jo äitiäni, jonka mukaan äitiyspakkauksen villa-aluspuku, vanupuku ja toppapuku riittävät hyvin sinne pakkaskeleille. Olen edelleen kahden vaiheilla, että ottaisinko kaksi toppapukua. Tuskin niitä kuitenkaan päällekkäin puetaan. Jos kuitenkin otan vielä lampaantaljan, äitiyspakkauksen makuupussin ja viltin, niin eiköhän sillä pärjättäisi jo kovemmillakin pakkasilla. Talvipipo oli kuitenkin pakko vielä ostaa, joten muun muassa se löytyi vielä tänään Jumbosta.

Kuvanlaatu on erittäin surkea, mutta tämä on Isännälle lähetetty kuva
ennen kun pipo meni pesukoneeseen. Nyt se on märkä. Ja oli muuten ainut
pipo mikä löytyi oikean kokoisena ja mikä ei ollut vaalean sininen.
Nyt kaiken pitäisi olla viittä vaille valmista. Joulu on hei ihan kohta!!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

3kk rokotus

Lili sai tänään 3kk rokotteet. Neuvola oli aamulla yhdeksältä, eli Lili olisi normaalisti nukkunut yöunia vielä siihen aikaan. Rota annettiin suun kautta ja se meni hyvin, mutta pienokainen loukkaantui verisesti kun pistettiin rokotteet. Ensin toinen ja heti kun itku helpotti, pistettiin toinen. Sitten itkettiin reilu vartti niin, ettei ihan heti meinattu rauhoittua. Ei ole Lili tosiaan ennen mistään niin kovasti itkenyt, ellei niitä kipuitkuja lasketa. Kun vihdoin rauhotuttiin ja päästiin hyvillä mielin lähtemään, jatkettiin matkaa keskustaan Lilin nukkuessa vaunuissa.

Pyörittiin keskustassa Lilin kummitädin kanssa, jossain kohtaa Lili heräsi ja söi ja jatkoi kohta uniaan. Nukahtaminen oli pikkasen työn takana, sillä jostain syystä se ei oikeen meinannut tulla. Pitkän aikaa Lili melkein nukahti ja sitten alkoi itkuttamaan. Lopulta uni kuitenkin voitti.

Yhden jäljissä tultiin takaisin ja mentiin sukuloimaan vajaan kilometrin päähän kotoa. Siellä Lili heräsi uniltaan ja alkoi hieman känisemään. Käninä vaihtui hiljalleen itkuksi ja lopulta aivan väsynyt ja kipeä Lili-raukka meinasi nukahtaa, mutta alkoi aina heti itkemään kipuaan. Pieni potilas oli niin raasu ja oltiin vielä kylässä ja keinot pienen olon helpottamiseen hyvin vähissä. Kun ruoka oli pöydässä, emäntä ehdotti ottavansa Lilin kunnes saan syötyä. Olin aivan varma, etten pystyisi syömään raasun huutaessa kipujaan vieressä, joten ojensin itkevän vauvan kummitädilleen ja juoksin kotiin hakemaan Panadolia. Päästyäni takaisin kovin hikisenä ja hengästyneenä annoin pikaisesti nestemäistä Panadolia Lilille. Hetken päästä hän nukahti.

Noin puolentunnin unien jälkeen pieni alkoi heräilemään. Herättyään kunnolla Lili oli taas ihana oma itsensä. Uskoisin särkylääkkeen vaikutuksen jo loppuneen ja tyttö on edelleen oma itsensä. Ehkä hieman on nukkunut normaalia enemmän, mutta ei enää itketä. Toivon todella, että rokotteiden vaikutus olisi nyt kärsitty, eikä mitään kuumetta tai kipuja enään tulisi.

Iskän sylissä on kiva katsoa jääkiekkoa.

Mites muuten neuvolassa? Lili painaa nyt 6760g ja on 62cm pitkä. Hyvin on siis tyttö kasvanut, kun kuukaudessa on tullut yli kilo painoa! Äidin haba kasvaa kovin vauhdilla. Saatiin ohjeistukset kiinteiden aloittamiseen sikäli mikäli meinataan ennen seuraavaa neuvolaa (5kk) ne aloittaa. Neuvolatäti myöskin kyseli, kauanko ajattelin imettää. Ajattelin imettää niin kauan, kun Lili rintamaidolla pärjää. Kun se ei enää riitä, aloitetaan varmaan kiinteitä maistelemaan.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Kiilautumisvaara

Kävipä tänään niin, että meidän vaunujen runko meni rikki. Se kiilautui hississä oven väliin. Onneksi meillä on kaikki kunnossa!

Oltiin tosiaan tulossa kotiin. Käytiin postissa hakemassa paketti, joka oli aika iso. Koska Lili heräsi kesken matkan, tein niin, että otin Lilin kantoon syliin ja laitoin sen laatikon vaunukoppaan. Tultiin kotiin ja mentiin hissiin. Lili oli mulla sylissä ja ahtauduttiin tuttuun tapaan sinne meidän pieneen hissiin.

Meidän hissi on siis vanha ja pieni, sellainen "kiilautumisvaara-hissi", jossa se ovenpuoleinen seinä liukuu siinä hissin liikkuessa. Painoin nappia ja hissi lähti nousemaan. Hissin noustessa vaunujen aisa nappasi kiinni hissin oven yläreunaan, hissi pysähtyi, yritti muutamaan otteeseen ylöspäin ja jumittui kerrosten puoleen väliin. Soitin hissipäivystysnumeroon, että jumissa ollaan.

Kaikkein kamalin hetki oli se, kun kuului rusahdus ja hissi lähti yhtäkkiä liikkeelle. Vaunujen aisa antoi periksi, vaunujen jouset olivat rikkoutuneet ja runko oli mäsänä. Hissin vihdoin vapauduttua painoin hissin alas, jolloin saatiin kamat hissistä ulos ja arvioitiin lopulliset vahingot.





Hemmetti, mikä fiilis! Pää on ollut loppuillan jokseenkin täysin tyhjä ja ajatus ei kulje kunnolla. Meinattiin tehdä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiöön, mutta täytyy huomenna ensin käydä arvioimassa onko nuo korjattavissa.

Luojan kiitos Lilille ei käynyt kuinkaan!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Se nauru!

Oltiin eilen Isännän kanssa menossa anoppilassa saunaan, kun anoppi lupasi katsoa Liliä sen aikaa kun me saunotaan. Päätettiin kuitenkin ennen saunomista laittaa Lili kylpyyn, sillä anoppilasta löytyy kivasti vauvan amme. Lili polskutteli innoissaan siellä ammeessa kun häntä kannattelin. Isäntä oli siinä vieressä ja piti kättä Lilin pään takana ammeen reunassa, ettei pikkanen kolauta kalloaan siihen reunaan kun niin kovasti välillä potkaisi vauhtia ammeen toisesta reunasta. Sitten yhtäkkiä: "hihihi". Katsottiin Isännän kanssa toisiamme. Se pikkanen nauroi! Ensimmäistä kertaa! Se nauroi ääneen! Ja oltiin molemmat siinä ihan vieressä! Yhtäaikaa! Oi että, melkeen tippa tuli linssiin! 

Nyt saa Lili kääntyillä ja nousta seisomaan ja tehdä vaikka mitä toisen seurassa, me todistettiin yhdessä se ihan ensimmäinen, maailman ihanin nauru!


lauantai 12. joulukuuta 2015

Tonttu yössä

Lähdettiin eilen hyvissä ajoin Raumalle, jotta ehditään tonttujen yöhön. Isäntä tuli puolenpäivän jäljistä töistä kotiin ja lähdettiin ajamaan. Lili ehti hetkeksi torkahtaa ennen lähtöä ja epäilen että tästä syystä se hillui hereillä puolet matkasta. Kaikki meni kuitenkin hyvin, kunhan häntä jaksoi viihdyttää. Rockabyebaby-biisit spotifystä on myös ihana tuossa vauvan viihdyttämisessä.

Tonttujen yö on siis sellainen tapahtuma Raumalla, jossa kaupungilla on vähän jotain ohjelmaa ja Vanhan Rauman kaupat on auki yhdeksään. Tämä voi joistakin tuntua todella kummalliselta, onhan kaupat nyt yleensäkin auki yhdeksään. Noh, ei kuitenkaan Raumalla. Paitsi tonttujen yönä ja parina muuna erikoispäivänä vuodessa. Täällä kaupat menee kiinni siinä kahden ja neljän välissä. Ja selvennykseksi vielä, että ei tosiaan lähdetty Vantaalta Raumalle shoppailemaan, vaan kaupungille pyörimään ja näkemään tuttuja.

Vaikka sää oli hyvä, tosin hieman kylmä, ei tonttujen yöllä ollut paljoa tarjottavaa. Illan paras juttu taisi olla Karin ja kakrujen lauluesitys ja ostin sitten raumangiälisen joululaululevynkin, jota voidaan sitten Saariselällä jouluna kuulostella. Lähdettiin pois jo ennen ilotulitusta kun osa porukasta jäätyi melkeen pystyyn. Ostoksia tehtiin sen CD:n, glögin ja yhden kortin verran. Vähän tuli tuttuja nähty, mutta Lilikin oli niin paksusti topattu vaunuihin, ettei sitäkään juuri näytelty. Ehkä ensivuonna uusiksi lämpimämmin vaattein. Ja taaperon kanssa (hui olkoon mikä ajatus!)

Tänään käytiin tonttuostoksilla anopin kanssa Savipaja Keramellissa. Siellä on kyllä koristetta ja tonttua jos jonkinlaista. Löytyi sieltä ihana enkeli ja tonttu, jotka tulee varmaan lahjapaketissa kotiin. Siellä oli myös aivan ihania keraamisia kärpässienikoristeita, joita tuossa nettisivujen etusivullakin näkyy. Kannattaa ainakin joskus katsomassa käydä ohikulkiessa.

Savipaja Keramellin tekeleitä
Nyt, tonttushoppailun, serkun valmistujaiskekkerien ja yhden kyläilyn jälkeen Lilikin on vihdoin saatu rauhassa unille. Kuka nyt malttaisi nukkua kun ympärillä on niin paljon ihailevia kasvoja ja kaikkea seurattavaa, joten päiväunet on jäänyt tytöllä aika vähäiseksi. Itse taidan ottaa käsityön käteen ja koittaa saada jotain aikaiseksi siltä saralta. Nyt viimeaikoina olen siihenkin touhuun taas innostunut.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukorttihulinoita

Tiedättekös tunteen, kun tilaat joulukortit hyvissä ajoin marraskuun alussa ja odotat kipeästi niitä saapuvaksi pitkälle joulukuun puolelle? Joka päivä odotat postin saapumista kun kuuta nousevaa ja joka päivä petyt kun ne ei saavukaan. Kun vihdoin on kulunut pari päivää vajaa kuukausi tilauspäivästä, päätät, että nyt on se hetki kun laitat sähköpostia palveluntarjoajalle, että mikä hemmetti on kun kestää. Postiluukustakin tipahti jotain jo tunti sitten eikä pakettia näkynyt. Puoli tuntia sähköpostin lähettämisesta soi ovikello ja postisetä on siellä paketin kanssa.

Laitoin uuden sähköpostin mitätöimään sen alkuperäisen. Aiemmin postiluukusta tipahtanut olikin ilmaisjakelua. Mutta kysympä vaan, että missä muualla posti tulee vasta puoli neljän jälkeen?!

No niin tai näin, aivan ihanan rauhallista ja lämpöistä joulunodotusta kaikille rakkaille lukijoille, toivottaa Ame, Lili, Isäntä ja kissat!!


sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Paljon onnea Suomi!

Me käytiin tänään itsenäisyyspäivän kunniaksi Naisten Joulumessuilla Wanhassa Satamassa. Olin kyseisillä messuilla viime vuonnakin ja ihastuin täysin. Kyseessä on siis käsityömessut, jossa näytteilleasettajat on suomalaisia naisia, jotka myyvät itse käsin tekemiään tuotteita. Siellä oli taas vaikka mitä ihanaa! Voin kyllä kaikille käsityön ystäville kyseisiä messuja suositella! Ja on todellakin sitä suomalaisen kädentaidon kannattamista aina kun sieltä jotain ostaa.

Olen pääasiassa koriste-erineitä vastaan, sillä niitä on aina niin paljon. Nyt kaipasin kuitenkin tonttua meidän ensimmäiseen perhejouluun ja sellainen sieltä löytyikin. Vallan ihana tapaus löytyikin ja se löysi paikkansa vitriinin päältä kissojen ulottumattomista. Ja löytyi sieltä messuilta ihana kuusikoristekin lumiukkojen seuraksi.

Huopatonttu

Keramiikkakuusia oli vaikka missä väreissä. Päädyttiin kuitenkin perinteiseen väriin.
Isäntä löysi huovutetut tölkkicoolerit, jotka on nykyisiä neopreenisiä coolereita parempia siinä, että ne saa lytätty kasaan ja on täten helpommin kuljetettavissa reissuilla mukana. Saunaoluen ja -limsan kanssa kun nuo coolerit on meillä nykyään ihan ehdottomia.

Sudentassukuosilliset tölkkicoolerit.
Ja saihan se Lilikin jotain. Se tosin taitaa mennä joulupakettiin, joten siitä kuvia myöhemmin.

Nyt itsenäisyyspäivän kunniaksi katsotaan Tuntematon sotilas, jonka Isäntä tallensi tänään. Hyvää itsenäisyyspäivän loppua kaikille!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulufiilistä hakemassa

Käytiin tänään Isännän ja Lilin kanssa jouluostoksilla keskustassa. Isäntäkin pääsi käyttämään pääkaupunkiseudun julkisia kun kuljettiin junalla ja metrolla paikasta toiseen. Oli kyllä ihanaa käydä koko perheen kanssa kaupoilla pyörimässä, aina kun käydään Lilin kanssa kahdestaan kun keskustan suuntaan mennään.

Ihana sade.
Märkä, pimeä ja tuulinen sää ei joulumielen metsästystä latistanut, tällaistahan se aina täällä etelässä nykyään on! Käytiin ihmettelemässä Stokkan jouluikkunoita ja säästä huolimatta siellä oli pari muuta tyyppiä myös. Komeat oli!

Kotiin kun päästiin alkoi joulun ripottelu kotiin! Ensimmäiseksi järjestin vihdoin parvekkeen, jonne saadaan piakkoin kynttilät palamaan. Lisäksi hain varastosta joululaatikot ja sain asuntoon jo vähän joulukoristustakin. Eilen imuroin ja sain vihdoin muuton jäljiltä matot lattialle. Tänään vielä Isäntä sai kiinnitettyä verhotangon keittiöön, joten sain vielä keittiöön verhotkin! Nyt saunan raikkaina saatiin juuri joulutortut uuniin, glögi tulille ja kynttilätunnelmaa.

Enkeli löysi paikkansa vitriinin päältä. Myös punatulkut ja lumiukot pääsi tuomaan joulufiilistä.



Mun lapsuuden joulukalenteri!
Rahanmenoa, paljon punaista ja kotitunnelmaa. Joulu, olen valmis!

torstai 3. joulukuuta 2015

11 Kysymystä

No vihdoin saan aikaiseksi toteuttaa tämän. Sain siis haasteen Äidiksi kasvamista -blogin Jebsulta. Tarkoitus on vastata yhteentoista kysymykseen ja tehdä omat kysymykset ja haastaa porukkaa mukaan. Haasteesta suuret kiitokset ja seuraavaksi vastaukset.

1. Milloin tai missä asiassa koet olevasi parhaimmillasi?
Pienessä kiireessä. Olen sitten töissä tai kotona, mutta pieni paine ja päälle painava kiire parantaa ihan huomattavasti suorituskykyäni. Jos ei ole mitään järkevää tekemistä, olen laiska. Ehkä tästä syystä painan jatkuvasti menemään kauheeta vauhtia.

2. Mikä asia yllätti eniten äidiksi tulemisessa?
Pidätän oikeuden takinkääntöön, mutta äitiyden helppous. Meillä on käynyt tuuri kun Lili on niin helppo ja rauhallinen, eikä kitise syyttä. Olin myös varautunut niiiin paljon pahempaan ja suuriin haasteisiin ja valvomisiin ja turhautumisiin. Todellisuudessa ne ennen lasta ahdistaneet asiat, kuten vaipanvaihdot ja velvollisuudentunteet ei oikeasti ole niin pahoja kun olin etukäteen ajatellut.

3. Mitkä asiat elämässäsi ovat voimaannuttavia, mistä saat energiaa?
Voimaannuttavia on tietenkin ne ajat, kun kaikki menee päin persettä. Onneksi taas energiaa tulee niistä onnistumisista ja ihanista hetkistä. Energiaa saan myös siitä, kun keskityn hetkeksi johonkin ihan muuhun.

4. Jouluvalot vai tunnelmavalot?
Tunnelmavalot. Ehdottomasti.

5. Minkä asian omasta lapsuudestasi haluaisit myös omalle lapsellesi/lapsillesi välittää?
Sen, että asiat selvitetään puhumalla. Keskusteleminen on tärkeä osa mielestäni ihan kaikkea, etenkin perhettä ja parisuhdetta. Myös toki kaikkia ihania perinteitä, kuten joulukalenteri täytyy olla Lilillä jo tänä jouluna, isänpäiväkortti askarrellaan yms.

6. Mistä unelmoit?
Siitä, että joskus vielä pääsisin sinne oikeustieteelliseen. Tai oikeastaan siitä, että joskus valmistuisin sieltä.

7. Minne haluaisit matkustaa?
Haluaisin tehdä road tripin yhdysvalloissa ja käydä Islannissa.

8. Mitä teet silloin kun päässä kiehuu ja v.. ärsyttää?
Olen yleensä hiljaa etten ala suutuksissani itkemään, lasken hitaasti ainakin kymmeneen (se harvoin tosin riittää) ja pysyttelen yleensä hiljaa niin kauan kunnes olen käynyt asiaa mielessäni läpi niin, että pystyn asiasta keskustelemaan. Tai lauon jotain "totuuksia" joita todennäköisesti pyytelen myöhemmin anteeksi.

9. Mikä kappale soi viimeksi mielessäsi?
Ihme ja kumma. "Auringossa aina, varjo seuraa kulkijaa..."

10. Lähetätkö joulukortteja?
LÄHETÄN! Se kuuluu jouluun! Näitä ihania perinteitä!

11. Mikä on turhin lapseen liittyvä hankinta minkä olet tehnyt?
Raapimisenestotumput. Ja yksinkertaisesti siksi, että Lili ei ole raapinut itseään, joten niitä ei ole tarvittu. Myös jotkut vaatteet on ollut turhia, kun niiden käytännöllisyyttä ei ole ennen vauvaa osannut huomioida.

Haastan aBu:n Höyhenen kevyt -blogista ja Lauran Arjen sekametelisoppa -blogista
ja tässä omat kysymykseni:
1. Mikä vuodenaika on mielestäsi paras ja miksi?
2. Minkä esineen pelastaisit ensimmäisenä palavasta talosta? Oletetaan että perhe on jo turvassa.
3. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa?
4. Ostatko vauvanvaatteet uutena kaupasta vai kirpputorilta?
5. Mikä on lempi jouluruokasi?
6. Kissa vai koira, miksi?
7. Ostatteko puolisonne kanssa toisillenne lahjan jouluna?
8. Mikä äitiydessä on mielestäsi haastavinta?
9. Mitä konsteja olet kokenut hyvänä itkevän vauvan rauhoittelemisessa?
10. Mitä teet kun tunnet itsesi stressaantuneeksi?
11. Mikä on paras neuvo, jonka olet koskaan saanut?

tiistai 1. joulukuuta 2015

Eräs kauppareissu

Oltiin Isännän kanssa Kannelmäen Prismassa kaupassa. Meillä oli ostoskärryt ja vaunujen runko, johon oli kiinnitetty Lilin turvakaukalo.

Tiedättekö sen tavan, kun vanhemmat keikuttelee vaunuja edestakaisin? Ja sen toisen tavan, kun ne äidit tramppaa puolelta toiselle se vauva sylissä? Hyvä.

Meinaan tultiin siihen kassalle. Isäntä meni Lilin kanssa sinne pakkaajan puolelle linjaston päähän. Lili oli sillä sylissä, koska se hermostui siinä kaukalossa kun se heräsi. Siinä kassalla maksaessani tajusin, että heiluttelen sitä tyhjää turvakaukaloa siinä vaunurungossa edestakaisin ja siinä samalla vielä tramppaan paikallani edestakaisin kun mikäkin idiootti. Sitten katsoin sinne linjaston päähän, missä Isäntä tramppaa paikallaan Lili sylissä ja heiluttelee ostoskärryjä edestakaisin.

Mitenniin jää muka päälle tuo tapa?! Näin meillä. Kuis teillä?

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Rentouttava yhteinen saunahetki

Ollaan Isännän kanssa monen monta kertaa yritetty käydä saunassa yhdessä. Lilillä on todellakin jotain vanhempiensa yhteisiä saunahetkiä vastaan, sillä jotenkin hän ei ikinä suostu nukkumaan samaan aikaan kun sauna olisi lämmin. Olen huomannut, että teemme tämän asian suhteen pari virhettä.

Virhe 1: Sauna on aina laitettu päälle kun Lili nukkuu. Lämmin rentouttava saunahetki tulee jostain syystä mieleen aina sillon kun Lili on tyytyväisenä unilla. Tällöin sauna on aina lämmin silloin, kun Lili on hereillä tai on juuri heräämässä.

Virhe 2: Sauna on aina laitettu päälle illalla, jolloin Lilin päikkäriaika on lyhimmillään.

Tänään ajattelin, että olen Liliä askeleen edellä ja laitetaankin sauna päälle jo päiväsaikaan ja siten, että Lili on hereillä. Olen jotenkin todella arka laittamaan Liliä unille niin, että uskaltaisin jättää sitä yksin, enkä uskaltanut laittaa Liliä parvekkeelle unille ja mennä itse saunaan, jos vaikka itkuhälytin ei toimisikaan enkä kuulisi itkua saunaan. Tästä syystä päätin nukuttaa Lilin sisällä. Se oli virhe 3, sillä ulkona Lili nukkuu usein yhtäjaksoisesti ja sisällä hän heräilee vähän väliä.

Noh, jokatapauksessa päästiin tosiaan kerrankin yhdessä saunaan. Oli ihan todella rentouttavaa. Istuttiin siellä saunassa ja vilkuiltiin vähän väliä saunan ikkunasta milloin itkuhälyttimeen syttyy valo (=Lili pitelee ääntä). Isäntä juoksi vähän väliä ihanan hikisenä saunasta seinän taakse makuuhuoneeseen heiluttelemaan niitä vaunuja, joissa Lili nukkui pitääkseen heräilevän vauvan tyytyväisenä.

 Ehkä me ensikerralla mennään ihan suosiolla saunaan yksi kerrallaan. Ja missä iässä näitä vauvoja voi sinne saunaan viedä?

lauantai 28. marraskuuta 2015

Hyvää pikkujoulua!!

Taas on Raumailut tältä erää ohi ja tultiin tänään takaisin. Jätin oman autoni Raumalle kun pääsin siskoni ja tämän puolison kyydillä. Kotiin asti ei ole vielä päästy, kun tultiin viettämään lauantaiehtoota lastenvahtien seurana veljeni luokse.

Vauvan kanssa autoiluun sain ihan käsittämättömän hyvän vinkin siskoni puolisolta! Meillä on siis ollut "ongelmana", että Lili herää aina kun pysähdytään, myös liikennevaloihin. Siskoni puoliso kertoi, että hän heräsi pienenä aina kun auto töksähti. Matkalla pysähdyttiin todella monesti kun reissuun kuului ruokastoppia, apteekkireissua, Motonet-visiitti ja ties mitä, eikä Lili todella herännyt pysähdyksissä, kun huomiota kiinnitettiin siihen, että auto pysähtyy tasaisesti eikä töksähtäen.

Isännälläkin tuntuu menneen pikkujoulut hyvin, kun piuhat tuntuu sillä olevan ihan tajuttoman pitkät tänään. Mikään selitys ei tunnu menevän ensimmäisellä tietokeskukseen asti, vasta muutaman "siis mitä" -kysymyksen jälkeen. Tai sitten Isäntä ei vaan enää kehtaa kysyä "mitä" ja asia jää lopullisesti ymmärtämättä. Nollaus on siis onnistunut, mutta on harmittavasti päällä vielä dagen efter.

Ihanan lämpöisää pikkujoulua kaikille! Meidän pikkujoulu menee ihanasti lapsenvahteina Frozen-leffaa pällistellessä. Kohta tehdään ranskalaisia. Muistakaa laittaa tunnelmavaloja ja paljon kynttilöitä!

torstai 26. marraskuuta 2015

Raumailua

Me lähdettiin Lilin kanssa Raumalle, kun Isännällä on lauantaihin saakka töissä pikkujoulujuttuja. Tultiin siis eilen. Ajomatka sujui hyvin ja Lili nukkui hyvin koko ajomatkan. Tehtiin välipysähdys Turkuun serkun luo ja ajettiin Laitilan kautta Raumalle.

Laitilassa pysähdyttiin Kattimajassa katsomassa meidän kissojen joululomamestaa. Olemme siis lähdössä jouluksi pohjoiseen, joten kissat menee hoitoon. Ne ei ole koskaan ennen ollut missään hoitolassa ja jotenkin itseä kauhistuttaa ajatus, että ne menee jonnekin hoitoon ja vielä jouluna!! Tuskimpa ne kissat tosin tajuaa, että lahjojen sijaan ne pääsi tuntemattomalle hoitoon. Kattimaja vaikutti kyllä tosi ihanalta paikalta ja uskon että meidän kissat viihtyy siellä hyvin. Mufasa saa tuttuun tapaansa nukkua lavuaarissa ja ne pääsevät oikeen ulkohäkkiinkin! Siitä epäilen niiden olevan niin innoissaan, että tuskin niitä kotiin sieltä viikon jälkeen edes saa.

Kattimaja on siis rakennettu tyhjäksi jääneeseen asuintaloon niin, että huoneista on tehty häkillisiä kissahuoneita, joista jokaisesta pääsee tuuletusikkunasta ulkohäkkiin kelien mukaan. Häkkejä on hieman erilaisia ja eri kokoisia. Meidän kissat menee lattiapinta-alaltaan suurimpaan, eli keittiöön. Saas nähdä paljonko kissat hyppii keittiön tasoilla kotona sen jälkeen. Hehe.

Pikkuhuoneessa on tilaa kiipeillä.
Isommassa huoneessa on lattiapinta-alaa. Vasemmalle jää keittiön kaapistot.
Täällä Raumalla aika kuluu jotenkin ihan käsittämätöntä vauhtia! Kauheasti on tekemistä ja kaikkia olisi kiva nähdä. Nyt jo kaksi päivää kulunut ihan siivillä ja enää yksi koko päivä jäljellä! Lililläkin on ollut niin paljon tekemistä, ettei ole nukkua malttanut. Nyt vihdoin nukkuu päikkäreitä, sylissä.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Tyttö pilaa äitinsä kauneuden

Sanotaan, että raskausaikana tyttö pilaa äitinsä kauneuden. Tämä tarkoittanee sitä, että tyttöä odottaessa yleensä iho menee huonompaan kuntoon, hiukset ja kynnet ohenee, katkeilee ja lohkeilee, pahoinvointia saattaa olla enemmän ja kaikkia muita raskausoireita, jotka vaikuttaa äidin ulkonäköön jotenkin negatiivisesti. Vatsa yleensä kasvaa enemmän sivuille leventäen olemusta, painoa saattaa kertyä enemmän, nestettä voi olla enemmän ja kaikkea tällaista.

Näistä oireista ja siitä mahasta olin raskausaikana aika varma, että meille on tulossa poika. Maha kasvoi pitkälti eteen ennen kuin sivuille, ihoni ei ole varmaan koskaan ollut niin hyvässä kunnossa ihovammaisuudesta huolimatta, pahoinvointi jäi sinne alkuraskauteen ja alkupahoinvointien jälkeen hiukset ja kynnet kasvoi jotain supervauhtia. Kaiken lisäksi synnytyksen jälkeen minulle tuli Linea Negra, eli ns. poikaviiva.

Näiden perusteella voin sanoa, että on täysin mahdotonta oireista päätellä sukupuolta. Tyttövauva oli kuitenkin aivan täydellisen ihana yllätys ja tällä hetkellä en osaisi itseäni pojan äitinä edes kuvitella.

Mutta sitten tuli synnytys.

Ei mennyt kauaa kun ihottumaa alkoi näkyä ensin käsivarsissa, sitten kaulalla, rintakehällä, nyt yläselässä, kainalon taipeissa, kasvoissa... Ja loppua ei näy. Kortisonilla rasvailukin on hieman hankalaa, kun rasvaamisen jälkeen pitäisi aina suojata iho niin, ettei Lili ole kosketuksissa kyseisen ihokohdan kanssa. En meinaan todella halua sitä kortisonia yhtään tippaa pienen vauvani iholle ilman vauvasta johtuvaa syytä. Ilmeisesti imetys ottaa sen minkä raskaus antoi. Kutina on välillä ihan helvetillinen, mutta mieltä helpottaa kovasti kun ajattelee, että kyllä se joskus helpottaa.


En tiedä miten olisi, jos ei imettäisi. Silti tuntuu omalla kohdallani täysin mahdottomalta ajatus, että en imettäisi. Kaikkien näiden "se on lapselle parasta ruokaa" -argumenttien ohella koen rintaruokinnan yksinkertaisesti myös itselle helppona. Se on ihana yhteinen hetki vauvani kanssa ja ruoka on aina mukana, se on oikean lämpöistä eikä se lopu kesken. Tuttipulloja ei tarvitse keitellä eikä mikroja etsiä. Niin kauan kun imetys muuten onnistuu, iho saa vaikka kuoriutua pois. Pidätän kuitenkin oikeuden kääntää takkini tässä asiassa.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Isännän kirosana

Isäntä on yleisesti kovin suvaitsevainen ja on menossa mukana, mihin milloinkin ollaan sitten menossakaan. Yksi sana on kuitenkin sellainen, jonka kuuleminen nostattaa Isännälle tuskahien pintaan. Etenkin jos kyse on siitä, että  kyseiseen paikkaan pitäisi mennä, sanan kuulemisesta alkaa sellainen tuskaisuutta ilmaiseva tuhina, joka loppuu joko siihen kun Isäntä varmistuu, että asia on unohdettu, tai siihen, että päästään reissulta kotiin. Itseasiassa, se ei välttämättä lopu edes siihen, kun päästään kotiin, sillä tämä sana on IKEA.

Se on petollinen paikka. Ensinnäkin, sieltä tarttuu mukaan aina jotain, mitä ei ollut tarkoitus ostaa. Toiseksi, jostain syystä kaikki tuntevat niiden valikoiman käytännössä ulkoa, joten aina niillä on jotain mitä tarvitsisi. Lisäksi niiden tuotteet on monissa asioissa ihan oikeasti hemmetin käytännöllisiä ja useimmiten vielä edullisia. Toki ne pitää itse kasata.

En itsekään ole mikään IKEA-fani, enkä halua kotini näyttävän samalta kun niiden huonekaluesittelyssä. Useimmiten juoksen kaupan läpi niin nopeasti kuin pystyn (eli aika hitaasti, koska ne kaikki todelliset shoppailijat siellä) ja haen sieltä ainoastaan sen, mitä lähdin hakemaan. Ja joskus jotain muutakin. Mitä sieltä tällä kertaa lähdettiin hakemaan, oli veitsiteline. Sellainen seinään kiinnitettävä magneetti. Se on ihan ehdoton.

Mukaan tuli myös olohuoneen kattolamppu, joka kuitenkin oikeasti tarvittiin myös ja lamppuja. Ja yksi laatikko. Vähällä siis päästiin! Ja Isäntä oli onneissaan kun ei tarvinut kasata mitään. Jotenkin se valmis tuote on tuollaiselle insinöörille kovin tärkeää. Sillon kun ostettiin sohvapöytä Kodin Ykkösestä, niin meinasi Isäntä laittaa bileet pystyyn, kun se oli valmiiksi kasassa, eikä tarvinnut koota mitään. Kyllä sen kunniaksi viskit otettiin.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kissan paikka

Kun raskausaikana kasasin ja petasin pinnasängyn, kissat keksi, että siellähän on hyvä nukkua päikkärit. Hankin siihen päälle kissaverkon, niin nämä karvalapset kiipesivät siihen verkon päälle unille. Siitä tuli oikeen mukava riippumatto. Ihan lukemattomia kertoja olen nostanut kissat pois pinnasängystä. Tällä hetkellä sitä ongelmaa ei tosin ole, sillä pinnasängyn ruuvit ovat hukassa muuton jäljiltä, joten emme saa sitä kasattua.

Vaunut vasta kivat on! Mufasa otti oikeen tehtäväkseen piilottautua vaunuihin ja käyttää tilannetta hyväksi heti kun selän kääntää. Vanhalla kämpällä vaunut oli säilytyksessä olohuoneen nurkassa ja jonkun ohjeistuksesta laitoimme vaunujen päälle foliota. Ihan vaan siis revimme foliota rullasta ja levitimme sen vaunukopan jalkasuojan päälle. Se piti todella hyvin, epäilyistä huolimatta, jopa meidän kissamme pois vaunuista. Aina kuitenkin kun poistin foliot ja laitoin Liliä valmiiksi, vaunuissa oli kissa usein jo ennen kun sain vauvalle vaatteet päälle. Mufasa alkoi vielä piiloutua sinne jalkasuojan alle, ettei se ikävä äiti-ihminen niin helposti häntä sieltä bongaisi.

Ei kukaan nää.

"En ole tietoinen mistään kielletyistä alueista"
Alkuun Lili nukkui paljon unipesässä, jonka hänelle tein. Vielä nykyäänkin Lili joskus nukkuu siinä pesässä, vaikkakin se on jo hänelle aika pieni. Onni onnettomuudessa, että vauvan käyttöön tehty unipesä sopii vallan mainiosti myös kissoille. Jo Lilin käyttäessä kyseistä unisijaa, Mindy käytti tilanteen hyväkseen melkein aina, kun unipesä oli vapaa. Toisaalta ihan kiva, että unipesän käyttöikä piteni huomattavasti, mutta nähtäväksi jää, soveltuuko se kissojen käyttöön kun vauva ei sitä enää käytä.

Unipesä
Kun meille kotiutui Lilin leikkimatto, siitä vasta kissat innostuivat. Siinä on ihan hulvattomia juttuja, mitkä killuu kivalla korkeudella ja niitä on niin kiva käydä lätkimässä. Aina ei kuitenkaan leikit kiinnosta, joten leikkimatto soveltuu vallan maniniosti myös kissaeläinten nukkumapaikaksi. Eihän se nyt ihan yhtä pehmeä ole kuin unipesä, mutta mukavan värikäs.

Pari aamua sitten istuessani sohvalla, Mindy hyppäsi nukkumaan hoitopöydälle. Kohdistaessani katseeni Mindyyn, näin selvästi että kissa tiesi hyvinkin tarkkaan, että hän ei saisi kyseisessä paikassa olla. Nousin jo ylös ja melkein heitin kissan alas, kunnes päätin antaa sen jäädä siihen. Jos näiltä kavereilta jotain kieltää, ne ottavat elämäntehtäväkseen rikkoa sääntöjä.

Nyt uusimpana keksintönä Mindy viimein keksi sen, mitä olen jo hetken ehtinyt odottaa: sitteri. Kunnon pomputtelusta Mindy ei tajunnut nauttia, mutta hetken siinä oli kiva makoilla. Ilmeisesti, koska mikä on vauvan, sen on pakko olla mukava ja pehmoinen.


Myös Lilin sohvalle jäänyt kettupuku toimii mainiosti makuualustana. Kunhan se on vauvan...
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kummallakin kissalla on omat paikkansa: Mufasalla on vaunut, kettupuku, leikkimatto ja pinnasänky, Mindyllä on unipesä, pinnasängyn kissaverkko-riippumatto, hoitopöytä (tosin vain sen kerran) ja nyt ilmeisesti sitteri.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Asioita joista ei puhuta

Ajattelin listata tähä synnytykseen ja vauva-arkeen liittyviä asioita, joista ei yleisesti puhuta. Tai en ainakaan itse ole kuullut puhuttavan ennen kun ne omalle kohdalle tapahtui.

1. Synnytyksessä se kipu ei tunnu siellä, mistä sen vauvan pitäsi tulla ulos. Kun paikat on sen 10 cm auki, se tuntuu siltä kun perse repeäisi. Olen kuullut puhuttavan siitä "kuin pusertaisi ulos isoa kakkaa". En tiedä minkälaisia kakkoja ihmisiltä yleensä tulee, mutta se on kyllä vähättelyä. Kyllä se tuntuu siltä kun pusertaisi sieltä ulos ainakin koripalloa.

2. Välilihan repeäminen. Itselleni tuli 2. asteen repeämät. En tiedä onko tämä asteikolla kuinka paha, mutta en todella ymmärrä miksi kaikki tuntuvat pelkäävän sitä välilihan repeämistä tai sitä episiotomiaa, eli välilihan leikkausta. Tikit on ehkä epämiellyttäviä, mutta itselläni paljon kipeämpi oli "limakalvonirhauma", joka ei vaatinut tikin tikkiä.

3. Edelleen ne repeämät ja nirhaumat. Ovat toki ikäviä, mutta ne paranevat päivä päivältä ja hyvää vauhtia. Kaiken lisäksi ne eivät kauheasti haittaa, niin kliseistä kun se onkin, mutta sinulla on se maailman ihanin lahja siinä sylissä. Ei siinä kauheasti omia nirhaumia tuskailla.

4. Kakkavaipat. Niiden vaihtaminen on oikeasti jopa terapeuttista. Itse tällaisena "en yhtään lapsi-ihmisenä" jännitin sitä päättymätöntä rupeamaa, joista etenkin kaikki miehet jaksoivat muistuttaa. Oikeasti se oman vauvan vaipan vaihtaminen ei ole yhtään paha. Sen tekee yhtäläin velvollisuudesta kun oman vessassakäyntinsä.

5. Vastasyntynyt voi kakata kerran päivässä. Tai viisi kertaa. Tai niin kuin meille kävi synnärillä, seitsemän kertaa yhden vaipanvaihdon aikana. Ne kaikki ovat normaalitilanteita.

6. Äidin hormonitoiminta vaikuttaa vauvoihin monella tapaa. Tosiaan vauvan rinnat voi turvota ja tyttövauvoille voi kuulemma tulla jopa veristä vuotoa äidin hormoneista johtuen.

7. Raskausarpia ja jopa linea negra saattaa tulla vasta synnytyksessä tai synnytyksen jälkeen.

8. Monet edellämainituista unohtuvat ihan käsittämättömän nopeasti! Kirjailin näitä ylös siinä aika pian Lilin syntymän jälkeen, nyt Lili on inan päälle 2kk ja kaikki on jotenkin ihan hassusti unohtunut!

tiistai 17. marraskuuta 2015

2kk kuvia

Oltiin Lilin kanssa perjantaina harrastelijakuvaajalla kuvattavana Tampereella. Ajatus tähän lähti vantaalaistuttavalta, jonka poika on päivän Liliä vanhempi. Hän sai minut innostumaan lähtemään Lilin kanssa mukaan.

Jännitin ihan hirveästi ajomatkaa Vantaalta Tampereelle kahden kaksikuisen kanssa. Sitäkin enemmän jännitin, miten kuvien otto onnistuu: onko Lili yhtään yhteistyöhaluinen, etenkin kun alkuviikosta saatiin rota-rokote. No ensinnäkin, matkat onnistui ihan tajuttoman hyvin molempiin suuntiin! Paluumatkalla pysähdyttiin jopa tankkaamaan ilman että Lilikään heräsi. Toiseksi, voin kaikille suositella tuota kuvaamista kahden vauvan kanssa, sillä siinä on enemmän liukumavaraa kuin yhden kanssa. Siinä vaiheessa kun toinen alkaa kiukkuamaan, toista voidaan kuvata. Toisen kuvauksien aikana on hyvää aikaa imettää ja valmistella omaa vauvaansa kuvaukseen.

No kävi ilmi, että ihan turhaan jännäsin sitä Lilin yhteistyöhalukkuutta. Neiti oli valloittava ja ihan käsittämättömän ihana! Kuvauksien loppupuolella neiti nukahti nin, että häntä sai väännellä melkein miten päin tahansa. Ja ei, hän ei todella ole aina nukkuessaan sellainen. Katsokaa nyt näitä.













sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Autoilua

Me autoillaan aika paljon. Ennen muuttoa autoiltiin Lilin kanssa lähes päivittäin ja edelleenkin autoillaan aika paljon vaikkakaan ei nyt enää ihan joka päivä. Tästä syystä ollaan aika tosi tyytyväisiä, että pääasiallisesti Lili viihtyy autossa.

Suurimman osan matkustusajasta Lilihän nukkuu ja ikäväksi tilanne tulee, jos Lili herää autossa joko nälkäisenä tai tylsistyneenä. Mikäli kyse on vain nälästä, tilanne on helposti ratkaistu: auto seis ja vauva tissille. Jos kyse on tylsistymisestä, on ongelma monikantillisempi ja tilanne huomattavasti ikävämpi. Kerran tämä on tapahtunut todella ikävässä tilanteessa, josta voi lukea lisää täältä.

Kun tylsistyminen ottaa vallan, vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi. Näistä ensimmäisessä auton voi pysäyttää, ottaa vauvan syliin ja rauhoitella. Kun vauva rauhoittuu, hänet voi asettaa takaisin turvakaukaloon ja jatkaa matkaa. Tässä on riskinä se, että kun pääsee takaisin vauhtiin, vauva hermostuu jälleen, jolloin edessä on uusi pysähdys. Tästä syystä suosittelenkin vaihtoehtoa numero kaksi, jossa pysäytetään auto jonnekin massiiviselle (tai pikkuiselle) huoltoasemalle, otetaan vauva kainaloon ja marssitaan sisälle, koitetaan väkisin vähän syöttää vauvaa, vaihdetaan siltä vaippa, ostetaan itselle kahvi tai ruokaa, istuskellaan huoltoasemalla tovi, laitetaan vauva takaisin kaukaloon ja siirrytään parkkipaikalla sijaitsevaan autoon ja jatketaan matkaa. Jotenkin tämä "tilanteen nollaaminen" tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kun vain pikainen pysähtyminen tien varteen.

Joskus vauva viihtyy autossa myös hereillä ollessaan, mutta yleensä vaatii jonkinlaista viihdykettä siinä matkalla. Hämärässä mielenkiintoa pitävät yllä ohi valuvat katuvalot, jotka on ihan huippuja. Tästä syystä vauvallisena autoilijana olen alkanut vihaamaan niitä katuvalottomia tienpätkiä, etenkin pimeällä hermostuneen vauvan kanssa ajellessa. Viihdykkeenä toimii myös toinen vanhemmista, mutta tämä tilanne tosiaan vaatii, että autossa on paikalla vähintään kaksi aikuista. Yksi meillä toimiva keino on myös laittaa vauvalle musiikkia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laitetaan Spotifyn kautta soimaan rockabyebaby-biisejä auton kaiuttimista. Meidän neitonen jää kuuntelemaan niin tarkkaan, että usein rauhoittuu ja jossain vaiheessa nukahtaa.

Näitä on oikeesti tosi monesta eri biisistä, mutta tässä ääninäyte.


Pahinta ikinä autoilevan vauvan kanssa on kuitenkin punaiset liikennevalot. Ymmärrän ihan uudella tavalla niitä raivostuttavia ihmisiä, jotka ruuhkassakin valuvat punaisiin pikkuhiljaa liukuen. Vauva meinaan herää kun auto pysähtyy. Se on ihan sama pysähdytäänkö päätepysäkille vai punaisiin valoihin, mutta yleensä se herääminen tarkoittaa itkua, ellei siitä turvakaukalosta pääse pois vaikka syömään. Erittäin ikäviä nämä punaiset on siinä kohtaa kun vauva on jo nukkunut autossa mielestään riittävästi, uni alkaa loppua ja paikat puutua. Joskus vauvan kanssa autoilevat voivat näyttää liikennevaloissa ihan idiooteilta yrittäessään epätoivoisesti koittaa huijata kyydissä matkustavaa vauvaa, että ei tässä nyt oikeasti muka pysähdytty. Tämä saattaa näkyä juuri punaisiin liukumisena, auton nytkyttämisenä tai jonain muuna, mikä ulkopuolisten silmiin näyttää varmasti siltä, että sen auton kuski yrittää joko ajaa superekologisesti tai sitten sillä on jarru- ja kaasupoljin mennyt sekaisin. Auton kuljettaja tosiaan ei välttämättä ole kadottanut punaista lankaansa, vaan kuljettaa kyydissään vauvaa.

Me käytiin tänä viikonloppuna Raumalla ensimmäistä kertaa Vantaalta käsin. Matkustusaika siis piteni melkeen kahdella tunnilla Turun asuntoon nähden. Toisaalta, liikennevalojen määrä ennen kotia väheni ihan huomattavasti, joten kotiinpaluumatkalla vauva nukkui sikeästi ihan kotipihaan saakka. Menomatka kesti 3,5 tuntia ja sisälsi yhden syöttöpysähdyksen (oikeasti Isännän vessapysähdyksen) Paimiossa ja jonka jälkeen matkaa päästiin jatkamaan suoraan rockabyebabyn avulla. Kotimatka tuli yhtä soittoa ja kesti tasan 3 tuntia. Molempiin suuntiin ajomatka ajotettiin Lilin päiväunien aikaan, joten tämä päivä jäi Raumalla aika lyhyeksi, mutta kiva kun reissu onnistui näin hyvin. Kivempi lähteä ajamaan yksin Lilin kanssa Raumalle kun tietää, että matka voi tosiaan yhdeltä istumalta mennä.