Aikamoinen oli vuosi 2015! Ihan vuoden alkupäivinä sain tikkuun kaksi viivaa ja vuosi alkoi heti jännittävillä uutisilla! Kärsittiin vähän pahoinvointia, jännättiin ultria, pelättiin pahinta, toivottiin parasta ja 9 kuukautta myöhemmin (tosiaan syyskuussa) se pieni sieltä syntyi! Se täydellinen pieni ihminen, joka on ilostuttanut meidän elämäämme kovin!
Siinä raskausaikana hain oikeustieteelliseen, tosin tuloksetta. Harmittihan se kovin, mutta kerran meinasin vielä kokeilla. Pari pistettä jäi vajaaksi sisäänpääsy, joten sellanen fiilis jäi, että mahdollisuuksia vielä voisi olla. Viime vuonna sisäänpääsy kaatui todennäköisesti pääasiassa siihen, kun Isäntä lähti 2 viikkoa lukemisen alettua töihin pk-seudulle ja kävi kotona vaan kerran viikossa. Kotona yksin hengailu verotti, eikä lukemisesta monena päivänä tullut mitään, etenkään niinä päivinä kun Isäntä tuli kotiin, kun ajatukset oli Isännän odottamisessa. Tällaiselle suhteellisen sosiaaliselle tyypille yksinäisyys on ihan hirveetä ja syö mieltä aika hyvin. Paljon tästä hakukerrasta kuitenkin opin ja seuraavalla kerralla olen taas viime kertaa fiksumpi.
Isäntäkin sai tosiaan insinöörin hommia ja odotusten mukaisesti työt sijoittuivat pääkaupunkiseudulle. Tämä tarkoitti meidän ihanan oman kodin myymistä ja muuttoa. Vaikka olin mielessäni ollut hyvin valmis muuttamaan, muutto otti kuitenkin tosi koville. Olin juuri saanut paljon tuttuja Turusta, Lilillä oli ikätovereita, kaikki tutut palvelut lähellä ja seutu oli jo tullut tutuksi. Kun muutettiin, oli ihan sellainen olo kun jätettäisiin meidän koti, ja niinhän me tehtiinkin. Vieläkin kun kotia miettii, näen mielessäni ne tummat oven- ja ikkunanpielet, se ruskeansävyisen olohuoneen, tummaseinäisen makuuhuoneen jossa hohtaa kuu, beigen lastenhuoneen ja kiiltävän valkoisen keittiön. Hetkeäkään en ole kuitenkaan muuttoa katunut! Isäntä viihtyy työssään ja ollaan koko perhe kasassa! Pääsen minä tästä Turkuun käymään ja olenhan minä Raumallakin Lilin kanssa täältä käynyt.
Meidän ydinperheen ulkopuolellakin on tapahtunut ihan hurjia muutoksia, kun äitini muutti Saksaan. Tästä syystä tai tämän ansiosta ollaan tosin aktiivisesti yhteyksissä lähes päivittäin facetimen kautta. Tämän lisäksi Rauma-reissut on inan kevyempiä, kun on yksi paikka siellä vähemmän käytävänä.
Aika lailla kaikkea on tapahtunut. Mitään en vaihtaisi ja kaiken kaikkiaan aivan ihana vuosi takana! Toivottavasti teidänkin vuotenne on sujunut mukavasti ja vaikka ei olisikaan, niin toivotaan että seuraava on parempi. Hyvää uutta vuotta siis aivan kaikille!!