Eilinen hauskanpito tuntui tänä aamuna ohimoilla heräämisen välittömässä yhteydessä jo ennen silmien avaamista. Se tuntui sykkivänä kipuna ja ilmeni sykleissä. Se kertoi minun unohtaneen erään todella tärkeän asian: jokaisen alkoholiannoksen jälkeen yksi lasi vettä. Voin kertoa, että eilen ei paljoa vettä juotu. Ja krapula nestehukka tuli vaikka en ole edes sekakäyttäjä vaan join pelkkää olutta!
Ensimmäisen kahden tunnin kärsimyksen jälkeen se helpotti. Tiedä sitten auttoiko siihen pizzapala, kasvojen pesu vai kahvin juonti, jotka kaikki tuntuivat sillä hetkellä ylitsepääsemättömän vaikeilta toteuttaa. Syöminen tapahtui vaaka-asennossa, sillä joka nousuyrityksellä alkoi tukka sattumaan.
Työhaastattelussa minulta kysyttiin, että minkälainen on suhteeni alkoholiin. Vastasin, että ihan hyvä. Kysyvän katseen jälkeen tarkensin: "Juon usein, mutta vähän kerralla". Jälleen hieman kysyvän katseen tahdittamana tarkensin: "Satunnaisesti saunaolut, ruokaolut, iltaolut". Näin se menee ja koska olut kuuluu myös arkeen, se krapula tulee aina yllätyksenä. Sen kerran kun nauttii niitä annoksia enemmän, se kostautuu. Ei se ennen kostautunut, sillon "nuorena" kun jaksoi monta päivää, mutta nykyään se kostautuu. Olen siis tullut vanhaksi. Ja tämän aamun perusteella, Isäntäkään ei ole ikinuori.
Ikuisuudelta tuntuvan odottelun jälkeen alkoi tuntua siltä, että ajokunto on vihdoin saavutettu. Olisi ollut huomattavasti mukavampi keskustella ja päivitellä jälleennäkemisen riemusta ilman sitä joku-murskaa-aivojani-jauhimella-ja-hakkaa-ohimoitani-lekalla -tunnetta. Sitten tulikin jo aika, kun pitää lähteä kohti Turkua ja yksin kotona olevia kissoja, jotta aamulla on varmasti skarppina töissä.
Tässä sitä nyt ollaan. Istutaan autossa ja ihaillaan keskisuomen maisemia. Kerran käännyttiin takaisin hakemaan Isännän takkia, jonka taskussa oli lompakko. Pysähdyttiin Juustoportilla jäätelön toivossa. Sieltä mukaan tarttui kauan himoitsemani Pentikin aino-sarjan kahvimukit (0,4l tuopit) itselleni ja Isännälle sekä Marimekon ruskeat kaivo-käsipyyhkeet. Koska materialistisena ihmisenä nautin suomalaisesta designista ja syvällä alitajunnassani haluan palkita itseni toivuttuani moisesta kärsimyksestä. Muistettiin myös jäätelöt. Nyt vähän janottaa. Lähdettiin kotimatkalle 15.10. Nyt kello on 17.20 ja matkaa on taitettu 80km. Enää 200km jäljellä. Kyllä kiireetön dagen efter-kotimatka on nautinto!
Ensimmäisen kahden tunnin kärsimyksen jälkeen se helpotti. Tiedä sitten auttoiko siihen pizzapala, kasvojen pesu vai kahvin juonti, jotka kaikki tuntuivat sillä hetkellä ylitsepääsemättömän vaikeilta toteuttaa. Syöminen tapahtui vaaka-asennossa, sillä joka nousuyrityksellä alkoi tukka sattumaan.
Työhaastattelussa minulta kysyttiin, että minkälainen on suhteeni alkoholiin. Vastasin, että ihan hyvä. Kysyvän katseen jälkeen tarkensin: "Juon usein, mutta vähän kerralla". Jälleen hieman kysyvän katseen tahdittamana tarkensin: "Satunnaisesti saunaolut, ruokaolut, iltaolut". Näin se menee ja koska olut kuuluu myös arkeen, se krapula tulee aina yllätyksenä. Sen kerran kun nauttii niitä annoksia enemmän, se kostautuu. Ei se ennen kostautunut, sillon "nuorena" kun jaksoi monta päivää, mutta nykyään se kostautuu. Olen siis tullut vanhaksi. Ja tämän aamun perusteella, Isäntäkään ei ole ikinuori.
Ikuisuudelta tuntuvan odottelun jälkeen alkoi tuntua siltä, että ajokunto on vihdoin saavutettu. Olisi ollut huomattavasti mukavampi keskustella ja päivitellä jälleennäkemisen riemusta ilman sitä joku-murskaa-aivojani-jauhimella-ja-hakkaa-ohimoitani-lekalla -tunnetta. Sitten tulikin jo aika, kun pitää lähteä kohti Turkua ja yksin kotona olevia kissoja, jotta aamulla on varmasti skarppina töissä.
Tässä sitä nyt ollaan. Istutaan autossa ja ihaillaan keskisuomen maisemia. Kerran käännyttiin takaisin hakemaan Isännän takkia, jonka taskussa oli lompakko. Pysähdyttiin Juustoportilla jäätelön toivossa. Sieltä mukaan tarttui kauan himoitsemani Pentikin aino-sarjan kahvimukit (0,4l tuopit) itselleni ja Isännälle sekä Marimekon ruskeat kaivo-käsipyyhkeet. Koska materialistisena ihmisenä nautin suomalaisesta designista ja syvällä alitajunnassani haluan palkita itseni toivuttuani moisesta kärsimyksestä. Muistettiin myös jäätelöt. Nyt vähän janottaa. Lähdettiin kotimatkalle 15.10. Nyt kello on 17.20 ja matkaa on taitettu 80km. Enää 200km jäljellä. Kyllä kiireetön dagen efter-kotimatka on nautinto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti