Juhannuskooste

Juhannus alkoi torstaina yllätyksellisesti viettämällä ilta Turussa, kun erään ystäväni työpaikka rantautui Naantalin satamaan ja kaveri tuli meille istumaan iltaa. Heitettiin toveri takaisin laivalle puolenyön aikoihin ja lähdettiin siitä ajelemaan Rauman suuntaan.

Raumalle rantauduttiin myöhään ja edessä oli tavaroiden purku ja uni. Uni maistui hyvin ja aamulla oltiin melko aikaisin pirteänä aloittamassa juhannuksen viettoa oikein kunnolla. Itselläni se meni siinä käsityötä väsäillen ja kahvia juoden. Ensimmäisen oluen korkkasin amatöörimäisesti vasta puolenpäivän jälkeen (klo. 12.02).

Vanhan surkean tyynyn sisus pääsi vanun loppuessa kierrätyksen
ominaisuudessa tämänhetken käsityön täytteeksi.

Sitten syötiin lihoja, sipsejä, pizzaa (paljon pizzaa) ja juotiin ja juteltiin ja hauskaa oli. Siinä päivän kuluessa käytiin myös läpi isäni autotallin antimia ja vanhoja säästettyjä tavaroita. Aikamoinen liuta tavaraa heitettiin kovalla kädellä pois vanhoista kouluvihoista lähtien. Tuskattomimmin se kävi, kun ei edes alkanut sen paremmin tutkia niitä tavaroita ja vihkoja. Se mitä ei ole tähän mennessä kaivannut, sitä tuskin tulee kaipaamaankaan.  Joitakin säästettäviä aarteita sieltä kuitenkin löytyi.

Rakas uskollinen ystäväni, Beethoven.

 

Juhannuksen romanttinen pose.

Lauantaina siirryttiin Rauman Lappiin paljuilemaan ja saunomaan ja tekemään pizzaa. Meillä oli niin paljon aineksia, että niitä pizzoja tehtiin yhteensä nelinkertainen taikina, eli reilu 20 pizzaa. Olin ihan varma, että niitä jää ihan tuhottomasti yli, mutta seuraavana aamuna jääkaapissa oli vain ¾ pizzaa. Aineksiin kuului mm. 16 pussia mozzarellaa, 3,5 pussia juustoraastetta, kanaa, tuoretta ananasta, pepperonia, 750g jauhelihaa, kinkkua, chevreä yms.

Tänään aamupäivä ja iltapäivän alkuosa kului nukkuessa ja päänsärkyä pois nukkuessa. Onneksi sain nukuttua. En käsitä miten minä aina kärsin krapulasta, vaikka yleensä Isäntä on paremmassa otteessa. Isännällä on varmasti jokin krapulattomuusgeeni. Isä oli ostanut torilta suomalaista merilohta, eli siis lohta, jota ei ole kasvatettu. Siis ihan oikeasti, lohi ei ole punaista ja siinä on todella vähän rasvaa. Se oli savustettuna ihan tajuttoman hyvää!

Savulohta, perunaa ja voikastiketta. Se juhannuksen
terveellisin ruoka.

Koko juhannuksen kruunasi kotiinlähdön aika. Kissat olivat nukkuneet koko päivän alakerrassa edellisien päivien suuren aktiivisuuden aiheuttamaa univelkaa. Kissoilla on tapa tulla vessaan silloin, kun siellä on seuraa, eli kissojemme suoliston toimivuus on aika tarkkaan synkronoitu meidän suoliston kanssa samaan tahtiin. Isäntä meinasi siivota kissojen vessan, mutta se oli täysin koskematon. FAK. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sillä sekunnilla kun ne saadaan autoon, alkaa suolen toiminta. Isäntä kiukutteli, että hän ei halua laittaa kissoille vessalaatikkoa kuljetushäkkiin, ettei kissat menisi heti pa*kalle kun päästään autoon.

Laitoin kissat häkkiin ja istun autoon. Ennen kun isäntä pääsi autoon, alkoi peittely. Isäntä tsekkasi tilanteen. Voi vi**u. Mindy oli pissannut häkkiin. Alkoi armoton Isännän pärräily ”kissojen avuttomuudesta ja niiden olemassaolon onnettomasta vaikutuksesta”. Isäntä laittoi vessalaatikon häkkiin ja peitti pissan sanomalehdellä. Tässä välissä Mufasa paineli vessalaatikkoon pissalle ja siinä peitellessään kaatoi koko laatikon niin, että pelletit olivat pitkin häkkiä. Isäntä innostui jälleen, otti vessalaatikon pois häkistä hävittääkseen pissaiset pelletit ja sillä samaisella sekunnilla Isännän pärräilyn tahdittamana Mindy asettui häkin pohjalle kaatuneiden pellettien päälle vääntämään paskaa. Tämä kaikki tapahtui noin kahden minuutin sisään. Ei siinä voinut enää kun nauraa tilannekomiikkaa ja Isännän pullistunutta ohimosuonta.

Nyt, 10 kiloa myöhemmin, täysin juhannusruuhkat missanneena (luojan kiitos) rantauduttiin vihdoin kotiin. Juhannus olisi voinut kestää pidempäänkin, mutta olen erittäin kiitollinen tästä täysin kiireettömästä, aivot nollanneesta minilomasta, se tuli juuri oikeaan aikaan. Olen henkisesti hieman valmiimpi ensiviikon tappotahtiin, en valmis, mutta valmiimpi.