Markkinameininkiä

Kuten jo aiemmin mainitsin, Turussa on keskiaikaiset markkinat. Onneksi ehdin edes nopeasti siellä tänään käymään ja toivottavasti ehdin vielä huomennakin, töiden jälkeen. Siis niin ihanaa, kun aikuiset ihmiset leikkivät mukana keskiajan meininkiä! Siellä on kojujen pitäjillä keskiaikaisteeman mukaiset vaatteet ja ihmiset on muutenkin panostanut, jopa vierailijat, siihen tunnelman luomiseen! Siellä on vieraille myös pukuvuokraamo, että voi käydä vuokraamassa mieleisensä puvun! Voi, kun olisin voinut antautua mukaan, kulkea rauhassa ja käydä siellä oluttuvalla juomassa Laitilan virvoitusjuomatehtaan virkistäviä, syödä karamelliomenaa, nauttia draamaa pursuvista esityksistä ja mennä nauttimaan turnajaisista, jotka Rohan Tallit esittää! Sen sijaan käytiin Isännän kanssa siellä nopeasti kääntymässä (Isäntä ei selkeästikään arvostanut markkinatunnelmaa samoin, kuin minä), Cafe Artissa kahvilla ja Isännän vanhempien kanssa Niska:ssa syömässä peltileipiä (=pizzoja, jotka itseasiassa melkeen vetävät vertoja meidän pizzakivipizzoille). Toivottavasti Isännän vanhemmat nauttivat keskiaikaistunnelmasta minunkin puolestani!

Ihana(n puhdas) Aurajoki ja markkina-aluetta vasemmalla.

Markkinoiden pääportti.

Ruokaa keskiaikaiseen tapaan ja pelottava lihanleikkaaja.

Oli kyllä kiva saada Isäntä eilen kotiin! Siinä nautiskelin oikein urakalla kun illalla kiireettömästi katseltiin House M.D:ta, juotiin ne oluset kotisohvalla, saunottiin, nukuttiin pitkään, aamulla vähän siivottiin (tätäkin taisin arvostaa Isäntää enemmän), juotiin aamukahvit ja lähdettiin kiireellä markkinoille. Itseasiassa lähdettiin niin kiireellä, että Isäntä kävi suihkussa, föönasi ja laittoi hiuksensa (kyllä, se on hyvä että sille hiustenkuivaajalle on edes jotain käyttöä) ja puki vaatteet päälle kymmenessä minuutissa. Siitä kymmenestä minuutista minä olin kahdeksan minuuttia ovella laukku kädessä valmiina lähtöön. Tosin, Isäntä kävi hakemassa kahvimaitoa kaupasta, joten suotakoon se hänelle!

Täällä istuskelen kotisohvalla käsitöineni kun Isäntä viilettää pitkin Turun katuja opiskelutovereidensa kanssa. Hyvä että hänkin pääsee välillä tuulettumaan! Kyllähän sitä yhteistä aikaa jo vietettiinkin!

Asiasta kuudenteen, olen aina ehtiessäni katsellut Katsomosta ja Ruutu-palvelusta joitain ohjelmia lähinnä ajan kuluksi ja käsitöitä tehdessä, koska ei niitä jaksa kaikessa hiljaisuudessa tehdä. Ja koska en koskaan ehdi telkkaria tiettyyn aikaan katsomaan, sieltä on hyvä katsella mitä sattuu aina kun ehtii. Noh, nyt olen katsonut Kadonneen jäljillä ja olen niin koukussa, että katsoin jopa sitä UK-versiota, joka on nimeltään Long Lost Families. Siis mikä ihana formaatti! Autetaan siis ihmisiä löytämään sukulaisia tai muita, jotka ovat kauan olleet kadoksissa, esimerkiksi adoptiolapsia tai biologisia vanhempia. Etenkin se brittiversio on niin ihanasti brittityyliin dramatisoitu, että joka ainoan kerran tirautan pikku kyyneleet, tällainen pillittäjä kun olen. Taitaa sekin suvussa kulkea.