Argh. Kesä.

Meinasin ehdottaa kaverille Särkänniemiviikonloppua. Noh, taas muistui mieleen miksi kaikki kesän aikaiset ja alustavat suunnitelmat jää toteuttamatta.

Tänä viikonloppuna 60v hääpäiväjuhlat, ensi viikonloppuna yhdet valmistujaiskekkerit, seuraavana viikonloppuna onkin jo juhannus, sitä seuraavan olen töissä, seuraavana olisi Ruisrock...

Kattellaan sitten enskesänä.. Noh, kerää ittes nainen! Kun viikonlopun laittaa nyt lukkoon, niin kai se tarkoittaa sitten sitä, että muut menot joutuvat sitten jäämään sen viikonlopun osalta? Ei mulla siis todellakaan ole mitään juhlia vastaan, ainoastaan tätä täyteen ahdettua kalenteria.

Pienen pieni analyysi. Yleensä kesämenot ovat ihmisten mielestä mukavia, vai? Olenko ainut, ketä ahdistuu koko ajatuksesta, että kesällä on paljon menoa? Kuitenkin tykkään nähdä ihmisiä, tykkään juhlista, tykkään menoista ja tykkään siitä, että on jatkuvasti tekemistä, joten minkä takia täyteen ahdettu kalenteri ahdistaa?

1. Minulla ei oikeastaan ole ollut kesälomaa kymmeneen vuoteen. Tästä voi siis laskea, että viimeksi kesälomaa olen viettänyt seitsemännen ja kahdeksannen luokan välillä.
2. Olen tehnyt opintojen ohella töitä viimeiset 6 vuotta. Siis sekä kesällä, että talvella.
3. Tänä kesänä yllätin itseni tekemällä samanaikaisesti kahta työtä. Myös se tuleva 72+ tunnin työviikko hieman ehkä ahdistaa.
4. Minulla ei ole koko keväänä ollut alle 40 tunnin työviikkoa. Eikä oikeen ollut viime syksynäkään. Ja olen opiskelija.

Luontaisesti olen melko spontaani ihminen ja tykkään lähteä ja tehdä kaikkea hetken mielijohteesta, mutta nykyään kaikki ovat niin tajuttoman aikataulutettuja! Allekirjoitan tämän myös itse, enkä todellakaan halua syyllistää ketään, mutta esimerkiksi kaverin luo mennään kylään keskiviikkona kello 18.00. Mitä ihmettä? Ihan sama mitä sovitaan ja kenen kanssa, pitää sopia aika. Miksi?! Ehkä myös tämän vuoksi se täysi kalenteri ahdistaa, sillä aikaa ei yksinkertaisesti enää jää millekään extempore-Helsinki reissuille tai lähteä Raumalle kaverin kekkereihin, koska se nyt voisi olla kivaa. Juuri nyt. Tällä hetkellä. Mutta huomenna aamulla pitää lähteä sinne toisaalle. Niihin toisiin juhliin, mitkä on sovittu jo aikoja sitten. Tämä ajaa väkisin siihen tilanteeseen, että ihmisten pitää alkaa ilmoittamaan juhlistaan jo talvella, koska muuten kukaan ei pääse paikalle. Tämä taas täyttää kalenteria entisestään, mutta turhautuminen alkaa jo aiemmin.

MIKÄ NOIDANKEHÄ.

Lomaa minulle kiitos! Ehkä ensikesänä? Olisipa jo ensikesänä!

Mutta, ihmiset,viimeistään nyt olisi aika ilmotella niistä loppukesän juhlista, jos haluaa saada nimensä koristamaan kalenterini sivuja. Kyllä sinne vielä vähän mahtuu.