Isännän yölliset ölinät, osa 2

Isäntä oli tosiaan eilen viihteellä. En meinannut millään saada unta, olisikohan johtunut siitä pitkään (kymmeneen) nukkumisesta ja nukahdin vihdoin yhden aikaan. Heräsin 3.44 siihen, kun puhelin soi. Isäntä soittaa, mitäköhän on tapahtunut?! Pelästyin niin paljon, että unihiekat lensivät silmistä ja vastasin puhelimeen. Sieltä kuului innostunut huuto: "ISÄNTÄ TULEE KOTIIN!! ISÄNTÄ TULEE KOTIIN!!!". Minä tietenkin lievästi närkästyneenä totean takaisin, että "et tosissasi soittanut ainoastaan tota? Mä meen aamulla töihin, URPO!". Koitan jatkaa unia, mutta koska pelästyminen oli kadottanut kaiken väsymyksen, se oli todella tuskallista, etenkin nyt kun vielä tiesin sen sankarin hetken päästä tulevan ovesta sisään.

Olin juuri nukahtamisen kynnyksellä, kun havahdun siihen, että joku hakkaa meidän ovea. Siis ihan oikeasti, sitä hakkaamista kuului ainakin 30 sekuntia ennen kun avain onnistuneesti luikahti lukon sisään ja ovi aukesi. Äänekkään tallustelun ja sitäkin äänekkäämmän hikan saattelemana sankari oli vihdoin saapunut kotiin. Se on kyllä ihan uskomatonta, miten äänekkäästi humalainen kävelee. Kun normaali askellus on tumps, tumps, niin humalainen askellus on whoooop TÖMPS TÖMPS PUMMMM kilikolikilikoli (pöydänkulma) PAMMM (ovi pamahti seinään).

Noh, ei siinä vielä kaikki. Selviydyttyään makuuhuoneeseen siihen sängyn jalkopäähän, tämä sankari päätti jossain aivosolujensa risteymässä hypätä sänkyyn onnistuen hyppäämään mun päälle! Ulkopuoliselle se olisi voinut olla koominen näky, meinaan yksi humalainen urpo hyppää sänkyyn, yhdeltä kiukkuiselta ämmältä meni ilmat pihalle ja tämä humalainen ei selkeästi ollut ajatellut loppuun (yllätys) tätä tekoaan, sillä hyppynsä rentouttamana lävähdettyään minun päälleni, hän kierähti suoraan reunan yli lattialle äänekkäästi tömähtäen.

Kun vihdoin sain vedettyä keuhkot täyteen ilmaa äkillisen keuhkot tyhjentäneen 90+ kilon jäljiltä, ärähdin kiukkuisena, että "mitä sun päässä oikein liikkuu", käänsin kylkeä ja yritin taas saada unta. Isäntä jäi hiljaa lattialle makaamaan. Hetken yritettyäni, Isännän syvää hengitystä kuunneltuani, päätin että tästä ei tule mitään. Kello on 5, unta takana kolme tuntia ja aika tuntuu loppuvan kesken, Isäntäkin makaa lattialla. Kurkkasin lattialla makaavaa Isäntää sängyn reunan yli ja yritin herätellä häntä. Helpommin sanottu kun tehty. "Isäntä, herää! Nouse nyt ylös sieltä! Isäntä, käy vaikka vessassa, mutta nouse nyt ylös sieltä!" Kymmenen minuutin ja lukuisten avuttomien yritysten jälkeen tein Isännälle nännärin, johon hän vihdoin hitaasti havahtui. Siitä viiden minuutin sinnikkään yrittämisen jälkeen Isäntä vihdoin nousi ylös, istahti hetkeksi sängyn jalkopäähän ilmeisesti riisumaan housujaan ja lähti vessan suuntaan. Äänistä päätellen hän käveli vessaan, avasi kraanan, sulki kraanan ja tallusteli sohvalle.

Uni oli kaikonnut kokonaan ja kiukku oli laantunut vihdoin kuudelta, jolloin kävin tarkistamassa tilanteen. Isäntä makasi sohvalla sikiöasennossa kissojen ihmetellessä vieressä. Polvessa oli mojova mustelma, jonka epäilen tulleen siitä lattialle putoamisesta. Laitoin sohvalta huovan Isännän päälle ja menin sänkyyn. Mietin jopa vaihtoehtoa, että en enää edes yrittäisi nukkua, sillä ei väsyttänyt yhtään, mutta minun pitäisi kuitenkin pistellä ihmisiä aamulla neulalla, joten pakko se on yrittää. Puolen tunnin pyörimisen jälkeen uni tuli ja aamulla aika tuntui loppuneen kesken. Kunnon kuppi kahvia, niin eiköhän tämä tästä. Maitoa kantoon, onneksi töissä on kahvinkeitin!

Isännän housut aamulla sängynpäässä.

Isäntä reissun jäljiltä.

EDIT. Isäntä muistaa eilisillasta sen, että oli baarissa vielä ajatellut, että tulee kotiin sitten ihan hiljaa ja menee suoraan sohvalle. Ties mitä olisi tapahtunut, jos olisi ryminällä päättänyt tulla.