tiistai 24. kesäkuuta 2014

Amen keittiössä, osa 2

Siis kuinka paljon säätöä mahtuu tuntiin? Voin kertoa, PALJON! 

Ilta à la Ame.

Kävele töistä kotiin (10min), tarkista nopeasti, että kaikki taulut ovat paikallaan (sattuneesta syystä), laita takki naulakkoon, istu sohvalle. Tajua hetken päästä, että että istuit juuri 10min ajattelematta yhtään mitään ja keskity: "Mitäs nyt?" Vastaus: "Törkeä nälkä!" Muista eilinen salaatti ja ala väsäämään salaattia!

Mutta mitäs sitten, kun Isäntä on tulossa työmatkalta kotiin, on myöskin viimeksi syönyt lounasta, kello on melkein yhdeksän ja se salaatti näyttää tältä?



Ja jääkaappi näyttää tältä:

Tuon keskimmäisen hyllyn täytin eilen pienessä ketutuksessa.

No mene kauppaan. Koska multitasking, ota roskapussi mukaan nyt kun kerrankin muistat (Isäntä sen yleensä tekee), kävele puoleenväliin koti-kauppa väliä, huomaa roskapussi edelleen kädessäsi, käänny, kävele takaisin talon vierelle, heitä roskapussi Molokkiin ja matka voi taas jatkua. Ja kyllä, ne kaivetut roskakuopat on Molokkeja (Molok jos haluat googlata).


Joku naapuri saattoi ihmetellä..

Noh, nyt pienen pieni huomio! Siis tiedättekö te ihmiset kuinka paljon siellä kaupassa on kaikkea ihme versoa ja varsoa, mitä voi salaattiin tunkea?! Kuinka monta erilaista mozzarellaa, fetaa, gutaa ja muuta?! No arvatkaas menikö tämä lähes salaattineitsyt ihan lukkoon jo siinä pelkästään salaattihyllyllä, kun piti ostaa salaattia, mutta sitä olikin miljoona ja yksi erilaista? Siinä pällisteltyäni kuului kuulutus "Hyvät asiakkaat, liikkeemme suljetaan viiden minuutin kuluttua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan!" ja ostoskorissa oli paprika. PANIIKKI! MITÄ MÄ OTAN, MITÄ MÄ OTAN!?! Ensimmäiset silmiinosuvat joka hyllyltä (salaatti, juusto, kana). Kun ikuisuudelta tuntuvien paniikkiminuuttien jälkeen maksoin ja kävelin kassalta ulos, katsoin kelloa ja se oli 20:57. Mulla olisi ollut vielä KOLME minuuttia. Noh, sen kahden minuutin aikana juoksin ainakin kolme kertaa S-Marketin hyllyvälit läpi, törmäsin yhteen tätiin, yhteen puukoriin (mitä hel*ettiä sekin siellä teki?) ja yhteen hyllyyn ja sain ainakin kolme mustelmaa (yhden siitä hyllystä, yhden puukorista ja yhden kylmäkaapin ovesta, joka hyökkäsi kimppuun). 

Nämä vaativat melkeen ihmishenkiä ja aiheuttivat
paniikkia ja mustelmia.

Mutta lopputulos! Siis Isäntähän olisi ollut tyytyväinen tuohon ensimmäiseenkin versioon, hän kuitenkin tietää mikä ponnistus minulta vaaditaan jo siihen, mutta kyllä nyt Isännän kasvoilta loistaa ylpeys kun se tulee kotiin! Tämmönen kodinhengetär kun minusta on tullut! Nyt istuskelen sohvalla, kirjoittelen tätä tämän päiväistä kohokohtaa ja juon olutta (kylmässä kun oli) pahimpaan nälkään odotellen Isäntää kotiin, että voidaan yhdessä syödä päivällistä!



P.S. Isäntä lähti siis eilen työmatkalle.
P.P.S. Näin viimeyönä unta, että minulla oli kylmä ja nojailin johonkin tyyppiin, joka oli lämmin. Heräsin herätyskelloon yksin ja minulla tosiaan oli kylmä. Julma maailma.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo, mul on sellanen fiilis, että tästä ei sais varsinaista salaattiblogia. Tai voisha sitä koittaa tutustua joskus paremmin kaupan salaattihyllyn tarjontaan. :D

      Poista