Pakollinen vuosikatsaus

Vuosi on kulunut ja jälleen on se päivä vuodesta, kun ikääni kuvaava numero kasvaa yhdellä. Nyt on takana neljännesvuosisata. Niin paljon on asiat vuodessa muuttuneet, että oikein itseäkin pelottaa!

Viime vuonna olin onneni kukkuloilla! Isäntä sai vakituisen työpaikan ja asuntokauppa oli juuri varmistunut. Meistä oli tulossa asunnon omistajia! Opinnot olivat ihan loppusuoralla ja työelämä odotti. Meillä tulisi olemaan oma asunto ja aivan tavallinen arki oli alkamassa.

Vuoden aikana Isäntä sai enemmän koulutustaan vastaavaa työtä insinöörinä Vantaalta. Isännän työpaikan perässä mentäisiin ja asunto on myytävä. Nyt ollaan reilu 4 kuukautta asuttu arkisin eri osoitteissa, sillä hiljaiset asuntomarkkinat heijastuvat elämäämme myymättömänä asuntona. Kevään pänttäyksistä huolimatta en päässyt opiskelemaan unelma-ammattiani ja tulevaisuuden töistä ei minun osaltani ole mitään tietoa.

Muutosten vuodella on meille myös lahjansa, kun pieni ihminen potkii masussa muistuttaen ihanasta syksystä ja hetken kuluttua saapuvasta totaalisesta elämänmuutoksesta. Olisi toki ollut ihanaa, jos Isäntä olisi enemmän päässyt valmistautumaan tulevaan elämänmuutokseen raskausaikana arkisissa tilanteissa, mutta kaikkea haluamaansa ei vain voi saada. Vaikka arki on välillä melko raskasta kaikessa yksinäisyydessään, en voisi silti olla onnellisempi. Minulla on ihana mies, ihanan huomaavainen masukaveri, helppo raskaus, ihanat läheiset ja vaikka olen ollut paljon kotona yksin, minulla on silti ympärillä ihania ihmisiä, joiden ansiosta en koe olevani yksinäinen. Lisäksi sillä ihanalla miehellä on työ, jonne hän menee mielellään ja jossa hän viihtyy.

Arjen välimatka luo omat vaikeutensa ja haasteensa parisuhteeseen, mutta on sillä myös hyvät puolensa. Vaikka välillä ero toisesta heijastuu elämäämme asioiden selvittämättömyytenä, epätietoisuutena ja yksinäisyyden tunteena, ei se silti ole itsestään selvyys, että kaikki nämä tuntemukset puuttuisivat elämästämme jos viettäisimme yhteistä arkea. Lisäksi toisen poissaolo aiheuttaa ikävää, jonka ansiosta sen toisen läsnäoloa osaa oikeasti enemmän arvostaa.

Seuraava vuosi tuo mukanaan varmasti vielä enemmän muutosta. Edessä on meille molemmille täysin tuntematon vauvavuosi ja lapsiperhe-elämä. Näin itsekin syksyn lapsena ja syksyä rakastavana ihmisenä en voisi olla onnellisempi, että ihana tulokkaamme on ajoittanut saapumisensa myös syksyyn. Myös meidän lastamme on vastaanottamassa syysmyrskyt, ruska ja ihana luonnon värikirjo, pimenevät yöt, kynttilät ja vuoden kaunein vuodenaika.

Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavalla vuodella on meidän osalta suunnitelmissa. Äitini sanoin, asioilla on tapana järjestyä ja kaikella on tarkoituksensa.