Rv 35

Viiminen viikko töissä. Tämän viikon jälkeen loppu odotusaika on kotosalla. Ei nyt ehkä kotona kotona, mutta siis ei töissä -> kotona.

Olen odottanut sitä paljon puhuttua "hirveetä pesänrakennusviettiä", mutta se on nyt vähän jossain hukassa. Sen verran sitä sentään on, että saan asiat hoidettua suhteellisen helposti. Kalusteet ja muut saatiin paikoilleen yhteistuumin Isännän kanssa, sillä niitä en olisi yksin saanut kannettua, kasattua ja järjesteltyä. Tällä viikolla on suurin osa vauvan vaatteista, harsoista ja muista pyykättävistä saatu pestyä, pinnasänky pedattua, hoitopöydän sisältö pääosin päätettyä ja loput toivon saavani hoidettua seuraavan viikon aikana. Tarkoitus on saada kaikki kuntoon niin, että voin suurimman osan äitiyslomasta viettää Raumalla perhettä, kavereita ja sukulaisia rauhassa tavaten. Isäntä kun on poissa kotoa, niin mitä minä täällä yksin tekisin?

Vauvan liikkeet muuttuvat päivä päivältä raskaammiksi ja ehkä jopa hieman kivuliaammiksi. Olen aika varma, että kaverilla on kaksi peppua. Pää on ilmeisimmin alhaalla ja sekä navan vasemmalta puolelta, että oikeasta kyljestä pyrkii jotain suurehkoa ja pyöreää vähän väliä ulos. Etenkin kyljessä paine on välillä aika tuskallinen ja asennon löytäminen hankalaa, sillä kylkiluut painavat pahasti kaveria aiheuttaen hieman kipua. Tuo pinnasängyn petaaminenkaan ei kyllä ihan ole raskaana olevan puuhaa, sillä se sängyn laita on juuri kivasti mahan korkeudella ja sinne oli todella mukava kumarrella, kun ei millään taivu. Onneksi kukaan ei ollut katsomassa sitä puuskutusta. Hävetti jo kun kissat oli vieressä.

Sieltä navan vasemmalta puolelta hän puskee. Kuva otettu silmien edestä.

 Muuten hän on kyllä aikas rauhallinen ja huomaavainen kaveri. Ei riehu liikoja ja lepäilee aika pitkiä pätkiä. Vanhempansa tuntien olisin odottanut jo masuaikana huomattavasti aktiivisempaa kaveria. Sekä minä että Isäntä kun ollaan pienenä oltu ne juhlapaikan kauhut, kun muut vieraat ovat varmaan toivoneet vanhempien kiinnittävän meidät valjaisiin.

Masu

Kumartuminen alkaa olla jo aika hankalaa kun kaveri masussa alkaa olla jo niin iso. Tavaroiden nostelu lattialtakin tapahtuu ergonomisesti selkä suorana jaloilla kyykiestyen. Vaikka monet alkunperin kauhistelivat syyslasta ja sitä "kuinka kamalaa kesällä on kun on helteet", täytyy kyllä sanoa, että lämpimät ja hellepäivät on mielestäni niitä kivoimpia. Haaremihousut on ihan käsittämättömän helpot kiskaista jalkaan ja kaiken lisäksi ne ovat mukavat! Tämän lisäksi ei tarvitse miettiä mitään kenkien sitomista, kun potkaisee vaan sandaalit jalkaan. Toki hikoilu on aikamoista, mutta ei se sen kummoisempaa taida olla kun ilman raskauttakaan. Turvotuksia ei mitään kovin kamalia ole, joten senkin osalta olen ainakin tähän asti päässyt helpolla. Tosin, kesä on ollut hyvin viileä, joten kokemusta mistään pitkistä hellejaksoista ei kyllä ole.

Kaiken kaikkiaan tähän asti raskaus on kyllä ollut todella helppo. Toki on selkävaivoja, pistelyjä vatsassa, liikkeiden aiheuttamia kipuja, kävelyvaikeuksia ja paineita sun muita, mutta melkeimpä kaikki vaivat ovat olleet huomattavasti lievempiä mitä odotin. Edelleen olen hyvin energinen, nukun hyvin vaikka heräänkin aikaisin ja jaksan päivät helposti. Turvotusta huomaa jaloissa kyllä aamuisin, kun sängystä noustessa jalanpohjat on todella arat, mutta se helpottaa nopeasti. Olojen osalta valittamista ei siis ole.

Nyt äitiysloman aikana suunnitelmissa on opetella laittamaan ihan perus kotiruokaa. Olen ihan auttamattoman käsi ruuanlaitossa, joten olisi ihan kiva oppia tekemään jotain laatikoita ja ihan tavallista kotiruokaa, jotta se sitten vauvan kanssa onnistuisi ehkä vähän helpommin. Tarkoituksena on myös tehdä ruoka-annoksia pakkaseen, jotta etenkin alkuaikoina voi tarvittaessa vaan ottaa pakkasesta ja lämmittää itselle, ettei tarvitse sen enempää vaivata päätä heti aluksi.

Ps. Vihdoin löysin myös kaupassa ollessamme sitä vadelmanlehtiteetä. Eipä se kauhean kummoisen makuista ole.