Äitiysloma-agenda

Nyt on taas tämän viikon osalta kyläilyt Raumalla kyläilty ja tämän hetken sijainti on jälleen Turku. Nähtäväksi jää, jaksaako vielä ensiviikolla suunnata Raumalle, tulevaisuuden suunnitelmia kun ei ihan kauheasti viitsi tässä vaiheessa tehdä. Nyt on ne to do -listan kärkipaikat, eli isovanhemmat kunnolla kyläilty ja kaikki mitä vielä ehtii, on vaan plussaa. Nopeasti ne viikot menee kun itselleen keksii paljon kaikkea tekemistä!

Kissat (lue Mufasa) mukavasti herätteli joka yö tylsistyksissään, joten päätin eilen ottaa kissat mukaan rundille. Alkuviikosta ne keskenään nukkuivat kaikki päivät, joten yöllä niillä oli rutkasti energiaa yrittää murtautua huoneesta ulos, juoksennella lelun perässä ihanan äänettömästi toki, rynnätä nukkuvan Amen yli tai ihan vaan tulla kerjäämään rapsutuksia. Yön kun ne poloiset joutuvat viettämään kanssani samassa huoneessa ulkopuolisten vahinkojen minimoinniksi ja jotta isän kissa saa rauhassa kulkea sisään ja ulos minun nukkuessa.

Tuo kyläily kyllä auttoi ihan älyttömän hyvin, kun kissojen päivät meni nukkumisen sijaan tutustuessa uusiin paikkoihin ja jatkuvasti vähän varuillaan. Kissat nukkui herättämättä koko yön ja vielä aamullakin! Sain aamulla ihan rauhassa tarkastella facebookin kuulumisia ilman yhtään rapsutuksenkaipuista kissaeläintä!

Jalkoja ei sattuneesta suustä saanut suoraksi, mutta muuten nukuin oikein mainiosti!

Tänään ennen Turkuun suuntaamista pesasin auton! Onnekseni vältin matkalla vesisateet ja se oli puhdas vielä kotiin päästyäkin. Nyt on viikon aikana auto siivottu sekä sisältä että ulkoa, että kelpaa vauvan nyt tulla ja päästä ajelulle!

Katos ku se kiiltää!

Kotimatkalle otin kaveriksi siskon koiran, joka meni takaisin kotiin Maskusta Raumalle työreissulta palaavan isäni kyydissä. Matkalla naureskelin, että jos nyt olisi synnytys alkanut, niin olisi ne voinut olla vähän ihmeissään synnärillä kun puolison sijaan olisin halunnut tukihenkilöiksi synnytyssaliin koiran ja kaksi kissaa. Siskon koira ottaa huomattavasti rennommin autossa kun meidän kissat, ja koiruli nukkuikin lähes koko ajomatkan vänkärin puolella jalkotilassa meidän kissojen maukuessa satunnaisesti takakopassa. Aina kun sille koiralle puhui, se tapitti suoraan silmiin kovin ymmärtäväisesti ja kun hiljeni, se painoi taas päänsä alas. On se vaan niin kiva koira! <3

Seuraavaksi suuntana on sauna. Illan menuun kuuluu Kivikylän kotipalvaamosta tänään haettuja possun pihvejä ja yrttikanaa tietenkin grillin kautta, sekä tämän kodin hengettären ihan itse tekemää tonnikala-pastasalaattia. Se on tuolla jääkaapissa maustumassa. Mitä mahtoi siitä tulla? :D

In da bus

Tiedättekö, äitiysloman kirous on se, että kotona ollessa ei tule tehtyä sitten yhtikäs mitään! Aina kun olen kotona, istun vaan sohvalla, datailen ja pahimmassa tapauksessa tutkiskelen ties mitä kaikkea ja teen netissä heräteostoksia. Mitä tällä viikolla? Postissa tuli jo aiemmin tilaamani belly bind –liina ja tänään tilaukseen lähti ebaysta kantinkääntäjä ompeluharrastukseen. Ja en ole saanut edes ommeltua nyt kotona ollessani.

Päätin loppuviikosta tehdä jotain repäisevää ja tänään onkin ensimmäinen päivä kun olen saanut aikaiseksi oikeasti edes jotain. Kävin vakuutusneuvojan juttusilla ja sain sairaskuluvakuutustarjoukset itselleni ja Isännälle, sekä autovakuutustarjouksen. Sain varattua seurakunnan tilan ristiäisiä varten, imuroin jopa yläkerran ja nyt istun bussissa matkalla kohti Helsinkiä.  Kyllä. Päätin tässä viimeisimmilläni lähteä vielä road tripille, kun vielä voi.

Neuvolassa meinattiin, että kauas matkustelua ei kauheasti suositella, mutta koska kaveri ei anna mitään merkkejä ulospyrkimisestä ja Isäntä on huomenna lähdössä Joensuuhun työreissulle, ajattelin lähteä seuraksi. Oma loppuviikon suunnitelma onkin seuraava: Tänään bussilla Helsinkiin, huomenna Isännän seuraksi Helsingistä Joensuuhun ja sieltä Turkuun ja perjantai aamulla Isännän lähtiessä töihin matkaan bussilla Raumalle kahvittelemaan siskon ja mummun kanssa, käymään hierojalla ja palaan siskon ja tämän puolison kyydillä iltapäivällä takaisin Turkuun. Sounds like a plan!

En muista millon olisin viimeksi matkustanut bussilla. Tämä on oikeasti aika tosi kivaa. Ei tarvitse itse ajaa, voi katsella maisemia ja jumittaa ja kirjoittaa vaikka blogia. Eikä nämä penkitkään oikeasti ole mitään kauhean epämukavia ja minä olen sentään aika viimeisilläni raskaana. Lisäksi voin vinkkinä kertoa, että matkahuollon sivuilta löytyy nykyään myös nettitarjouslippuja, joilla saa ostettua bussimatkoja edullisesti! Tästäkin Turku-Helsinki –reissusta joutui pulittamaan huimat 7 euroa! Myös eri liikennöitsijöiden, kuten Pohjolan liikenteen sivuilta löytyy usein tarjouslippuja.

Kaiken lisäksi nämä bussimatkat tuntuu olevan varsinaisia elämyksiä, kun matkaseurana on ties mitä kummajaisia. Yksi kanssamatkustaja kiinnitti reppunsa penkkiin turvavyöllä, mutta ei tietenkään omaa turvallisuuttaan edistänyt omalla penkillään. Herää kysymys, mitä siellä repussa mahtaa olla?

Rv 36

Viikko alkoi aiheeseen kuuluen niin, että heti ensimmäisenä yönä näin unta jossa normaaliin tapaan seikkailin ties missä tehden ties mitä ja vähän väliä mahaan sattui. Kun lopulta heräsin jonkun ajan päästä, tajusin että mahaan todellakin sattuu aina vähän väliä. En tiedä supistuskivuista sen enempää, mutta oletan että ne on aika tosi pahoja ja kivuliaita, joten nämä luokittelisin niin, ettei ne ollut juuri mitään. Kyllä ne uneen tunkeutui ja lopulta herätti, mutta hyvin kestettävissä oli. Nukahdin aina supistusten välissä ja heräsin aina kun kipu taas alkoi. Supistusten väleistä ei ole siis mitään tietoa, eikä niiden kestostakaan, mutta sen verran siinä unenpöppörössä tajusin, että latasin supistuslaskuriappin puhelimeen, jos ne vaikka vielä pahenee. Ei ne pahentunut ja meni vielä hyvin ohi siinä aamun aikana. Tällä kertaa tajusin ottaa myös parasetamolia, joka kenties hoiti oman osuutensa kipujen lieventymisen suhteen.

Tämän ensimmäisen yön jälkeen supistuksista ei ole kuulunut mitään. Toisaalta ihan hyvä, että vähän edes supistelee, niin tietää että keho todella valmistautuu koitokseen. Supistukset tuntuivat tosin vain kipuna, enkä huomannut mitään vatsan kiristymistä ollenkaan, joten niiden tehosta paikkojen pehmentymisen suhteen en sitten tiedä. Olen jatkuvasti tehnyt jotain ja ollut menossa ja ilmeisesti ainakaan rasitus ei minun kohdallani ole supistuksia aiheuttanut.

Nyt on ensimmäinen äitiyslomaviikko takana. Aika käy aika helposti tylsäksi ja olenkin koittanut keksiä itselleni jatkuvasti tekemistä. Kuten ounailinkin, äitiysloman myötä tosiaan tuli niitä helteitä. En tiedä onko helleraja varsinaisesti rikottu, mutta lämmintä ainakin on. Kotosalla on onneksi ollut ihan siedettävät lämpötilat, ja tuuletin on ystävä. Myös auton ilmastointi on aika jees.

Vauva kasvaa edelleen ja painaa päivä päivältä enemmän oikealle kyljen alle. Kiinnittymistä tuskin on tapahtunut, sillä mitään kummempaa painetta lantiossa ei ole tuntunut ja taas yhtenä päivänä tuntui taas kun vauva pyöri mahassa kuin väkkärä jalkojen siirtyessä puolelta toiselle. Pään epäilen edelleen olevan alhaalla, sillä hikka tuntuu pääasiassa alhaalla. Odota kyllä jo aika kovin, että kaveri vähän laskeutuisi, sillä tuo kulkiluihin painava peppu (?) alkaa olla näin muutaman viikon jäljiltä jo aika tuskallinen. Oikealle ei pysty taivuttamaan yhtään ja autossa istuessa aina vasemmalle kääntyminen tuntuu todella ikävältä. Selkärankakin kasvaa kohta varmaan käyrään vasemmalle, kun jatkuvasti saa selkää taivuttaa vasemmalle. Ihanasti varpaat on löytänyt vasemmasta kyljestä mukavan kolon, johon ne uppoaa. Vähän väliä saa säpsähdellä kun ihan tuolla kyljessä jonkun pienet varpaat nousevat ihoa nostaen. Vaikka nuo liikkeet on välillä ikäviä ja kivuliaita, niin kyllä niitä niin tulee vielä ikävä!!

Amen keittiössä: Taas

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että mitä ruuanlaittoon tulee, olen ihan käsi.

Tämän vuoksi äitiysloma-agendallani lukee suurin kirjaimin: opettele laittamaan ruokaa. Tämä tarkoittaa siis ihan tavallista perus kotiruokaa. Tarkoitus on siis opetella tekemään jotain perusruokia ja laittaa samalla ylimääräiset pakkaseen vauva-aikaa silmälläpitäen. Kun on jatkuvasti kiinni vauvassa, ruuanlaitto voi jäädä vähiin. Tästä syystä päätin pikkuhiljaa täyttää pakastinta kerta-annoksilla, jotka voin sitten myöhemmin helposti sulattaa ja syödä. Olen luvannut itselleni, että saan tehdä ihan mitä vaan, paitsi jauhelihakastiketta. Se on ainut, kun luonistaa jo entuudestaan.

 Koko homman aloitin keskiviikkona Isännän kotiutuessa valmistamalla uunimakkaraa. Kyllä, ajattelin aloittaa helpolla. Makkarat vuokaan, halkiot keskelle, jääkaapista vanha Polar-juusto väliin, reunoille paloiteltu sipuli ja päälle mustapippuria ja pizzamaustetta. Lisukkeeksi tein oikeen perunamuusia ja keitettyä maissia. "Maissia?!" Isäntä ihmetteli, mutta söi lopulta melkeen kaikki maissit ilman että minulle jäi juuri mitään. Kyllä se keitetty maissi on maukasta kun sinne heittää sekaan voita ja suolaa. Ei tosiaan ollut mitään sydänystävän ruokaa ja Isännän kolesterolit varmaan huusivat statiineja hätään, mutta onnistuin! Se oli oikeasti syötävää ja jopa hyvää! Isäntä hienovaraisesti ilmoitti, että ei olekkaan ennen syönyt uunimakkaraa, missä on mausteita. Kyllä se pizzamauste sinne kuitenkin kuulemma sopi, hyvinkin vielä. 

Torstaina oli vuorossa kinkkukiusaus. Peruna-sipulisekoitus, kinkkusuikalepussi, pari purkkia pekoni-sipuli Floraa, päälle juustoraastetta ja voilá! No toki melkein 2 tuntia odotusta siinä välissä. Tuo uuniaika pitää kyllä opetella ottamaan huomioon, kun jotenkin se tulee aina yllätyksenä ja nälkäkuolema uhkaa siinä viimemetreillä.

Tänään listalla oli lasagnea. Ostin Valion Viola mustaleima-juustokeittoa, mustapekka kermaa ja tein lasagnen tällä ohjella hieman sovellettuna tosin. Porkkanat jätin pois, koska en yksinkertaisesti pysty ymmärtämään miksi joku lisää porkkanaa lasagneen tai jauhelihakastikkeeseen. Myöskään varsiselleriä en käyttänyt. Tomaattien sijaan laitoin kaksinkertaien annoksen tomaattimurskaa. Hyvää tuli, eikä se mitään superjuustoista ollut, vaikka sitä vähän oletin.

Lasagne

Eilen tuli huudatettua uunia oikeen kunnolla, kun aamulla ensimmäiseksi väkersin näytteenottoharrastukseen raparperipiirakan ja tuon edellä mainitun kinkkukiusauksen lisäksi tehtiin kaverin kanssa vielä mustikkapiirakka ja suklaapisara-keksejä. Kaikesta ei nyt ole kuvia, kun joku niin huolettomasti aina ajatteli, että kyllä sitä sitten ehtii ja unohti lopulta koko homman. 

Mustikkapiirakkaa ja jääteetä.

Suklaapisarakeksejä.

Nyt on uunissa jo annos kinkkukiusausta ja lasagnea. Pikkuhiljaa se pakastin kerää täytettä! Ruokavinkkejä saa antaa! 

Rv 35

Viiminen viikko töissä. Tämän viikon jälkeen loppu odotusaika on kotosalla. Ei nyt ehkä kotona kotona, mutta siis ei töissä -> kotona.

Olen odottanut sitä paljon puhuttua "hirveetä pesänrakennusviettiä", mutta se on nyt vähän jossain hukassa. Sen verran sitä sentään on, että saan asiat hoidettua suhteellisen helposti. Kalusteet ja muut saatiin paikoilleen yhteistuumin Isännän kanssa, sillä niitä en olisi yksin saanut kannettua, kasattua ja järjesteltyä. Tällä viikolla on suurin osa vauvan vaatteista, harsoista ja muista pyykättävistä saatu pestyä, pinnasänky pedattua, hoitopöydän sisältö pääosin päätettyä ja loput toivon saavani hoidettua seuraavan viikon aikana. Tarkoitus on saada kaikki kuntoon niin, että voin suurimman osan äitiyslomasta viettää Raumalla perhettä, kavereita ja sukulaisia rauhassa tavaten. Isäntä kun on poissa kotoa, niin mitä minä täällä yksin tekisin?

Vauvan liikkeet muuttuvat päivä päivältä raskaammiksi ja ehkä jopa hieman kivuliaammiksi. Olen aika varma, että kaverilla on kaksi peppua. Pää on ilmeisimmin alhaalla ja sekä navan vasemmalta puolelta, että oikeasta kyljestä pyrkii jotain suurehkoa ja pyöreää vähän väliä ulos. Etenkin kyljessä paine on välillä aika tuskallinen ja asennon löytäminen hankalaa, sillä kylkiluut painavat pahasti kaveria aiheuttaen hieman kipua. Tuo pinnasängyn petaaminenkaan ei kyllä ihan ole raskaana olevan puuhaa, sillä se sängyn laita on juuri kivasti mahan korkeudella ja sinne oli todella mukava kumarrella, kun ei millään taivu. Onneksi kukaan ei ollut katsomassa sitä puuskutusta. Hävetti jo kun kissat oli vieressä.

Sieltä navan vasemmalta puolelta hän puskee. Kuva otettu silmien edestä.

 Muuten hän on kyllä aikas rauhallinen ja huomaavainen kaveri. Ei riehu liikoja ja lepäilee aika pitkiä pätkiä. Vanhempansa tuntien olisin odottanut jo masuaikana huomattavasti aktiivisempaa kaveria. Sekä minä että Isäntä kun ollaan pienenä oltu ne juhlapaikan kauhut, kun muut vieraat ovat varmaan toivoneet vanhempien kiinnittävän meidät valjaisiin.

Masu

Kumartuminen alkaa olla jo aika hankalaa kun kaveri masussa alkaa olla jo niin iso. Tavaroiden nostelu lattialtakin tapahtuu ergonomisesti selkä suorana jaloilla kyykiestyen. Vaikka monet alkunperin kauhistelivat syyslasta ja sitä "kuinka kamalaa kesällä on kun on helteet", täytyy kyllä sanoa, että lämpimät ja hellepäivät on mielestäni niitä kivoimpia. Haaremihousut on ihan käsittämättömän helpot kiskaista jalkaan ja kaiken lisäksi ne ovat mukavat! Tämän lisäksi ei tarvitse miettiä mitään kenkien sitomista, kun potkaisee vaan sandaalit jalkaan. Toki hikoilu on aikamoista, mutta ei se sen kummoisempaa taida olla kun ilman raskauttakaan. Turvotuksia ei mitään kovin kamalia ole, joten senkin osalta olen ainakin tähän asti päässyt helpolla. Tosin, kesä on ollut hyvin viileä, joten kokemusta mistään pitkistä hellejaksoista ei kyllä ole.

Kaiken kaikkiaan tähän asti raskaus on kyllä ollut todella helppo. Toki on selkävaivoja, pistelyjä vatsassa, liikkeiden aiheuttamia kipuja, kävelyvaikeuksia ja paineita sun muita, mutta melkeimpä kaikki vaivat ovat olleet huomattavasti lievempiä mitä odotin. Edelleen olen hyvin energinen, nukun hyvin vaikka heräänkin aikaisin ja jaksan päivät helposti. Turvotusta huomaa jaloissa kyllä aamuisin, kun sängystä noustessa jalanpohjat on todella arat, mutta se helpottaa nopeasti. Olojen osalta valittamista ei siis ole.

Nyt äitiysloman aikana suunnitelmissa on opetella laittamaan ihan perus kotiruokaa. Olen ihan auttamattoman käsi ruuanlaitossa, joten olisi ihan kiva oppia tekemään jotain laatikoita ja ihan tavallista kotiruokaa, jotta se sitten vauvan kanssa onnistuisi ehkä vähän helpommin. Tarkoituksena on myös tehdä ruoka-annoksia pakkaseen, jotta etenkin alkuaikoina voi tarvittaessa vaan ottaa pakkasesta ja lämmittää itselle, ettei tarvitse sen enempää vaivata päätä heti aluksi.

Ps. Vihdoin löysin myös kaupassa ollessamme sitä vadelmanlehtiteetä. Eipä se kauhean kummoisen makuista ole.

Kauhistuttava äitiysloma

Ajatus äitiyslomasta oli ihana, rentouttava ja helpottava! Olinhan tätä päivää odottanut, sillä nyt alkaa loma! Eikös loma nyt yleensä rentouttavana asiana mielletä? Sitä on odotettu syystäkin, sillä moni kanssaodottaja on tässä vaiheessa ollut jo pitkään sairaslomalla ties mistä syystä. Itse olisin kyllä hyvin jaksanut töissä pidempäänkin, etenkin ellen olisi odottanut nimenomaan tätä päivää äitiysloman alkamisajankohdaksi.

Kun tämä odotettu päivä koitti, tapahtuikin jotain yllättävää. Ajatus äitiyslomasta ahdistaa, pelottaa ja kauhistuttaa! Mikä on tämä olotila?! Hormoneista johtuvaa tai ei, mutta ahdistus on sitä luokkaa, että pari kertaa olen yksikseni ihan pillahtanut itkuun.

Ajatus mahdollisesti tulevasta uusista työpiireistä tai muista työhön liittyvästä ei varsinaisesti jännitä yhtään. En ole oikeastaan koskaan jännittänyt uutta työpaikkaa tai työn alkamista. Lukioaikana aloin tehdä koulun ohella töitä ja siitä eteenpäin olen aina käynyt töissä ja aina ilman mitään muutamia päiviä pidempiä lomia. Nyt ensimmäisen kerran kun olisin oikean loman saanut, vietin sen pänttäämällä oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Sinne meni siis sekin. Ilmeisesti on tälle mielelle vähän liikaa, että ensimmäiseksi "lomaksi" lyödään eteen 9 kuukautta kotioloa.

Jo nämä laskettua edeltävät viisi viikkoa ahdistaa ihan hirveästi. Olen pääasiassa yksin Isännän huiniessa pääkaupunkiseudulla ja vaikka kuinka olen miettinyt ja keksinyt valmiiksi tekemistä, olo on ihan orpo. Suunnitelmissa on pyykinpesua, ompelua, kavereita, ruuanlaittoa, leipomista ja jos aika kotona tulee tylsäksi, olen suunnitellut suuntaavani Raumalle. Myös mummulassa pitäisi käydä leipomassa sämpylöitä ja pelaamassa muutamat heputukset. Siihen ajattelin varata oikeen pari päivää. Tylsää ei siis pitäisi kuitenkaan tulla.

Isäntäkin koitti lohdutella, että "etkö voisi ajatella sitä vaikka ihan loman kannalta". Sitähän minä yritän, mutta ilmeisesti loma on kauhean ahdistava ajatus, kun sen loppumisajankohdasta ei ole tietoa. Tällä hetkellä pelottaa jo huominen aamu, kun aamurutiini onkin normaalista poikkeava. Mites sitten pitäisi toimia?

Olen melko varma, että se olo tästä helpottaa muutamien päivien sisällä. Olisi silti ollut kiva, jos joku olisi voinut varoittaa, että äitiysloman alkaminen voikin tosiasiassa olla järkytys.

Töissä muistettiin kukkapuskalla. :)