Tuukkataakkotiieee

Eilen tuli tosiaan ajettua rapiat 1 000 km. Täytyy kyllä sanoa, että en mä sitä kauhean tarkkaan miettinyt, että kuinka pitkä matka se oikeesti on. Aamulla seitsemältä lähdettiin Helsingistä ja neljän aikaan lähdettiin ajamaan kotiin. Kotona oltiin siinä puoli 11 aikaan. Autossa tuli istuttua noin 12 tuntia.

Selkä ei sanonut tuosta istumisesta oikeastaan mitään, hartiat ei kiukuttele ja muutenkin matka kävi ihan käsittämättömän helposti! Aikakin meni nopeasti! Mitään supistuksiakaan ei tullut ja kaverikin oli oikein kiltisti eikä kertaakaan tunkenut kivuliaasti kylkeen. En olisi kyllä uskonut että noin kivuttomasti menee. Jalat alkoi loppua kohden vähän puutumaan ja nyt tuli jalkoihin nestettäkin sen verran, että kengät alkoi tuntumaan tukalilta, mutta ehkä tässä kohtaa on jo aikakin.

Oli kyllä oikeesti ihan hauskaa. Tuli paljon naureskeltua ja vähän jopa jostain juteltuakin. Isäntä oli mielissään kun mukana oli oma chauffeur eikä tarvinnut itse ajaa koko matkaa. Sai töitäkin tehtyä siinä samalla. Ja tuli sitten ristiäispaikkakin varattua sillä reissulla. Ehkä koko reissun lentävin läppä tuli, kun radiosta alkoi soimaan Cheekin uusi biisi: sä huudat. Kertosäkeen kohdalla Isäntä alkoi laulelemaan: "sä huuu-uudaaat, tuukkataakkotiieee". Jostain kumman syystä hän tosiaan ei kuule sanoja oikein (tuu takas kotiin). Tällä hetkellä kukaan meidät tavannut ei enää kuule laulua sen oikeilla sanoilla vaan laulaa aina väkisin Isännän sanoin. Kyllä siitä vielä sanoittaja tulee!

Tänään takana on jo Rauman reissu ja hieroja. Enää en uskaltanut suoraan varata seuraavaa aikaa, seuraavan kuukauden sisällä kun pitäisi yksi synnytys tapahtua. Sain Isännältä ehkä maailman söpöimmän syntymäpäivälahjan, kun se oli askarrellut mulle lahjakortin tonne mun hierojalle. Sanoinkin, että eniten arvostan sitä efforttia, minkä se on sen lahjakortin eteen tehnyt. Hieroja oli kuulemma luvannut laittaa lahjakortin postiin, mutta Isäntä meinasi, että ei tarvitse kun hän tekee tällaisen itse! Oli kyllä niin ihana tekele se lahjakortti! Ihanin idea ehkä ikinä! <3

Se ihana itse tehty lahjakortti!

In da bus

Tiedättekö, äitiysloman kirous on se, että kotona ollessa ei tule tehtyä sitten yhtikäs mitään! Aina kun olen kotona, istun vaan sohvalla, datailen ja pahimmassa tapauksessa tutkiskelen ties mitä kaikkea ja teen netissä heräteostoksia. Mitä tällä viikolla? Postissa tuli jo aiemmin tilaamani belly bind –liina ja tänään tilaukseen lähti ebaysta kantinkääntäjä ompeluharrastukseen. Ja en ole saanut edes ommeltua nyt kotona ollessani.

Päätin loppuviikosta tehdä jotain repäisevää ja tänään onkin ensimmäinen päivä kun olen saanut aikaiseksi oikeasti edes jotain. Kävin vakuutusneuvojan juttusilla ja sain sairaskuluvakuutustarjoukset itselleni ja Isännälle, sekä autovakuutustarjouksen. Sain varattua seurakunnan tilan ristiäisiä varten, imuroin jopa yläkerran ja nyt istun bussissa matkalla kohti Helsinkiä.  Kyllä. Päätin tässä viimeisimmilläni lähteä vielä road tripille, kun vielä voi.

Neuvolassa meinattiin, että kauas matkustelua ei kauheasti suositella, mutta koska kaveri ei anna mitään merkkejä ulospyrkimisestä ja Isäntä on huomenna lähdössä Joensuuhun työreissulle, ajattelin lähteä seuraksi. Oma loppuviikon suunnitelma onkin seuraava: Tänään bussilla Helsinkiin, huomenna Isännän seuraksi Helsingistä Joensuuhun ja sieltä Turkuun ja perjantai aamulla Isännän lähtiessä töihin matkaan bussilla Raumalle kahvittelemaan siskon ja mummun kanssa, käymään hierojalla ja palaan siskon ja tämän puolison kyydillä iltapäivällä takaisin Turkuun. Sounds like a plan!

En muista millon olisin viimeksi matkustanut bussilla. Tämä on oikeasti aika tosi kivaa. Ei tarvitse itse ajaa, voi katsella maisemia ja jumittaa ja kirjoittaa vaikka blogia. Eikä nämä penkitkään oikeasti ole mitään kauhean epämukavia ja minä olen sentään aika viimeisilläni raskaana. Lisäksi voin vinkkinä kertoa, että matkahuollon sivuilta löytyy nykyään myös nettitarjouslippuja, joilla saa ostettua bussimatkoja edullisesti! Tästäkin Turku-Helsinki –reissusta joutui pulittamaan huimat 7 euroa! Myös eri liikennöitsijöiden, kuten Pohjolan liikenteen sivuilta löytyy usein tarjouslippuja.

Kaiken lisäksi nämä bussimatkat tuntuu olevan varsinaisia elämyksiä, kun matkaseurana on ties mitä kummajaisia. Yksi kanssamatkustaja kiinnitti reppunsa penkkiin turvavyöllä, mutta ei tietenkään omaa turvallisuuttaan edistänyt omalla penkillään. Herää kysymys, mitä siellä repussa mahtaa olla?