Viikko alkoi aiheeseen kuuluen niin, että heti ensimmäisenä yönä näin unta jossa normaaliin tapaan seikkailin ties missä tehden ties mitä ja vähän väliä mahaan sattui. Kun lopulta heräsin jonkun ajan päästä, tajusin että mahaan todellakin sattuu aina vähän väliä. En tiedä supistuskivuista sen enempää, mutta oletan että ne on aika tosi pahoja ja kivuliaita, joten nämä luokittelisin niin, ettei ne ollut juuri mitään. Kyllä ne uneen tunkeutui ja lopulta herätti, mutta hyvin kestettävissä oli. Nukahdin aina supistusten välissä ja heräsin aina kun kipu taas alkoi. Supistusten väleistä ei ole siis mitään tietoa, eikä niiden kestostakaan, mutta sen verran siinä unenpöppörössä tajusin, että latasin supistuslaskuriappin puhelimeen, jos ne vaikka vielä pahenee. Ei ne pahentunut ja meni vielä hyvin ohi siinä aamun aikana. Tällä kertaa tajusin ottaa myös parasetamolia, joka kenties hoiti oman osuutensa kipujen lieventymisen suhteen.
Tämän ensimmäisen yön jälkeen supistuksista ei ole kuulunut mitään. Toisaalta ihan hyvä, että vähän edes supistelee, niin tietää että keho todella valmistautuu koitokseen. Supistukset tuntuivat tosin vain kipuna, enkä huomannut mitään vatsan kiristymistä ollenkaan, joten niiden tehosta paikkojen pehmentymisen suhteen en sitten tiedä. Olen jatkuvasti tehnyt jotain ja ollut menossa ja ilmeisesti ainakaan rasitus ei minun kohdallani ole supistuksia aiheuttanut.
Nyt on ensimmäinen äitiyslomaviikko takana. Aika käy aika helposti tylsäksi ja olenkin koittanut keksiä itselleni jatkuvasti tekemistä. Kuten ounailinkin, äitiysloman myötä tosiaan tuli niitä helteitä. En tiedä onko helleraja varsinaisesti rikottu, mutta lämmintä ainakin on. Kotosalla on onneksi ollut ihan siedettävät lämpötilat, ja tuuletin on ystävä. Myös auton ilmastointi on aika jees.
Vauva kasvaa edelleen ja painaa päivä päivältä enemmän oikealle kyljen alle. Kiinnittymistä tuskin on tapahtunut, sillä mitään kummempaa painetta lantiossa ei ole tuntunut ja taas yhtenä päivänä tuntui taas kun vauva pyöri mahassa kuin väkkärä jalkojen siirtyessä puolelta toiselle. Pään epäilen edelleen olevan alhaalla, sillä hikka tuntuu pääasiassa alhaalla. Odota kyllä jo aika kovin, että kaveri vähän laskeutuisi, sillä tuo kulkiluihin painava peppu (?) alkaa olla näin muutaman viikon jäljiltä jo aika tuskallinen. Oikealle ei pysty taivuttamaan yhtään ja autossa istuessa aina vasemmalle kääntyminen tuntuu todella ikävältä. Selkärankakin kasvaa kohta varmaan käyrään vasemmalle, kun jatkuvasti saa selkää taivuttaa vasemmalle. Ihanasti varpaat on löytänyt vasemmasta kyljestä mukavan kolon, johon ne uppoaa. Vähän väliä saa säpsähdellä kun ihan tuolla kyljessä jonkun pienet varpaat nousevat ihoa nostaen. Vaikka nuo liikkeet on välillä ikäviä ja kivuliaita, niin kyllä niitä niin tulee vielä ikävä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti