Kalastajan puoliso

En tiedä kuinka moni teistä tietää kalastuksesta mitään, mutta ihan yleissivistyksen vuoksi suosittelen, että jokainen joskus käy kalastusvälineitä myyvässä liikkeessä. Olen muutaman kerran ollut Isännän mukana ja voin kertoa, että tällaiselle kalastamisesta tietämättömälle se vaikuttaa ihan hullun hommalta. Tiedän jo entuudestaan, että on koukkuja ja uistimia ja jigejä ja tietenkin onkia ja virveleitä, mutta se todellisuus on ihan HC touhua.

Jigien (ne muoviset toukat) pitää olla juuri oikeanlaisia! Tällä kertaa etsittiin punaisia. Yksi punainen löytyi, mutta se oli kalan mallinen. Olisi pitänyt olla toukan mallinen. Löytyi toinen punainen, mutta se oli liian vaalean punainen. Löytyi kolmas punainen, mutta se oli liian pieni. Valikoimaa oli enemmän kun citymarketissa irtokarkkeja ja myös hinta meni aina sadan gramman mukaan, mutta oikeanlaista ei vaan löytynyt. Jotain sieltä kuitenkin mukaan tarttui. Sitten piti valita koukku. Niitä koukkuja on miljoonaa erilaista ja jo pelkästään niitä jigikoukkuja (vai mitälie) löytyi varmaan 30-40 erilaista ja eri kokoa.

Sitten uistimet. Tällä kertaa tiedossa oli, että sen pitää olla tietynlainen (taas punanen) tasuri. Aina se tietää ihan tasan tarkkaan mitä se hakee, on kyseessä sitten vaappu tai tasuri tai lippa tai mikä tahansa niistä käsittämättömän monista erilaisista, joissa itse en juurikaan näe edes eroa. Jokaista on kuitenkin ainakin 20 eri väriä, 5 eri kokoa ja ties minkä mallisia. Kerran se tilasi netistä (tiedot varmistettu Isännältä) tasapainopilkin, joka maksoi 35 euroa. Siis 35 euroa! Sellainen hemmetin kala kun laitetaan ongen päähän, heitetään kerran ja harmitellaan kun se jäi pohjaan. Miten sellasta uskaltaa edes käyttää?!

Tämän päivän tarkoitus oli kuitenkin ostaa Isännälle pelastautumispuku. Isäntä on puhunut siitä jo kauan ja olen itsekin hieman toivonut, että olisi varaa sellainen sille ostaa. Vaikka se maksaa ihan törkeästi, on se mielestäni silti halpa henkivakuutus. Etenkin viime talvena, kun jäät oli mitä oli ja pilkille oli päästävä, olin itse välillä oikeasti huolissani ja vain odotin, että Isäntä tulee kotiin. Ei Isäntä onneksi mitenkään mielenvikaisesti heikoille jäille halaja, mutta oli se viime talvenakin ihan kestävällä jäällä tepastellut ja kairatessaan seuraavan reiän huomannut, että heikoilla jäillä ollaan. Oli kuulemma todella varoen hipsitty takaisin tulosuuntaan.

Eilen Isäntä bongasi läheisestä kalastustarvikkeita myyvässä liikkeessä Ursuit Sea Horse -pukujen olevan tarjouksessa. Ei ne edelleenkään ilmaisia olleet, mutta huomattavasti edullisempia kuin normaalisti. Kuulemma juuri sellaisia, joita hän oli katsellut. Puku on kelluttava ja täysin vedenpitävä. Se päällä voi kuulemma vaikka uida rannasta jäälle, jos ensi talvena on jälleen se tilanne, että rannasta on sula mutta jäälle päästyä jää on kestävä. Kyse oli edullisemmasta erikoiskokoerästä, joka oli pituudeltaan XL ja leveydeltään L. Myyjän mukaan hoikan miehen pukuja. Nyt on Isäntä onnellinen uudesta Ursuitin puvustaan ja allekirjoittanut voi olla vauvan kanssa kotona huolettomammin Isännän ollessa kalastusreissuillaan. Ja ompahan Isännällä edes joku syy olla päästämättä itseään lihomaan. Oli se sen verran hintava puku, että muutaman makkaran takia ei kyllä uutta osteta!

Ainakin se näkyy jos se jäihin tippuu.

Ps. Isäntä antoi propsit kuvan blurrauksesta.