Rv 37

Tämän viikon jälkeen tulokas on täysiaikainen, joten periaatteessa perheenlisäystä voi tulla koska tahansa! Odotukset ei kauhean korkealla tosin ole, sillä oireettomuus ei viittaa ainakaan kauhean nopeasti lähestyvää synnytystä. Itse en edes odota vauvan syntyvän ennenaikaisena, joten vielä ei ainakaan aika kulu tuskastuttavan hitaasti.

Tällä viikolla oli neuvolalääkäri ja synnytystapa-arvio. Neuvolakäyntiin kuului kaikki samat kuin aina ennenkin ja lisäksi lääkärin tekemä lantiotutkimus, jossa sisäkautta tutkittiin onko jotain estettä alatiesynnytykselle. Mitään estettä ei löytynyt, eli mitään lantioluiden ulokkeita tai vastaavia ei ollut ja häntäluu antoi kuulemma hyvin periksi. Itse tutkimus ei ollut kovinkaan miellyttävä ja teki aikalailla kipeää.

Olisin halunnut tietää hieman kohdunsuun tilanteesta samalla kun alakautta tutkittiin ja luulin, ettei sitä edes katsottu, mutta neuvolakorttiin oli kuitenkin jokin merkintä tullut. En tiedä onko se tämä helppo raskaus vai Turun alueen tapa, mutta tuntuu että neuvolakäynneistä jää aina kauhean vähän käteen. Mitään synnytyksestä ei ole sen kummemmin puhuttu, mihinkään ei juurikaan valmistella ja kauhean vähän saa tietoa. Imetys on ainoa josta kerran sain enemmän tietoa, mutta senkin lappusten muodossa. Sf-mittaa alettiin mittaamaan vasta todella myöhäisessä vaiheessa, kohdunkaulasta ei edes puhuta ja mitään kokoarviota ei ole saatavilla. Nyt kun kysyin, niin lääkäri sanoi, ettei sikiö kauhean isolta hänen käteensä tuntunut, että varmaan ihan normaalikokoinen kaveri on tulossa. Hoitaja vieressä sanoi ensisynnyttäjien vauvojen olevan noin 51cm ja 3,5kg, joten sellaista ehkä meillekin kuulemma odotettavissa.

Verenpaine: 118/68

Paineet on edelleen pysynyt samoissa ja niitä kovasti kehuttiin. En kyllä tiedä, kuinka herkästi ne yleensä loppua kohden nousee, mutta ihan hyvä että on tasaiset!

Painoa lisää lähtöpainoon: 6,2kg

Viimeaikoina on ruoka ja herkut kyllä maistunut aikalailla, etenkin kun yksikseni istuskelen kotona, joten hieman ihmettelen, ettei viimekerrasta ole tullut lisää kuin 1,3kg, viime kerralla punnitus kun oli 3 viikkoa sitten. Etenkin kun nyt on auringonpaisteen ja auringossa hengailun myötä tullut ehkä hieman turvotuksiakin.

Sf, eli kohdunpohjan korkeus: 32 cm

Edelleen keskikäyrillä mennään, eli ihan normaalikokoinen masu se on, vaikkakin taas on tullut (jopa alan ammattilaiselta) kommenttia, että maha on niin pieni, ettei uskoisi lasketun olevan niin lähellä. 

Sikiön syke: 145

Tällä kertaa lääkäri tunnusteli ensin kaverin asennon ja sanoi, että mikäli hän nyt oikin tämän asennon ymmärsi, niin tuosta (navan vasemmalta puolelta) pitäisi kuulua sydänäänet. Siihen geeliä ja anturi ja sydänäänet kuului heti. Siellä se pieni sydän jumputti. Jotenkin tuo sydänäänien kuuleminen on aina niin ihanaa, vaikkei se dopplerin ääni itsessään niin kauhean miellyttävä ole.

Sikiön liikkeet: ++

Kaveri myllertää edelleen aktiivisesti. Ellei häntä kiinnosta liikkua tai jos hän nukkuu, mitään ei ole tehtävissä, mutta sille päälle sattuessaan koko maha heiluu. Heti kun joku koittaa jotain liikkeitä kämmenellä kokeilla, niin liikkeet loppuu kuin seinään. Kaveri on selvästi sitä mieltä, että nämä on privaattikekkerit. Peppu työntyy välillä aika kipeästikin tuonne oikean kyljen alle ja joku (ehkä pää?) työntyy tuosta navan vasemmalta puolelta. Potkut tuntuu tuolla pitkällä vasemmassa kyljessä. Niin pitkällä, etten edes tiennyt kohdun ylettyvän sinne asti, melkein selän puolella. Myös alaspäin tuntuu joitain iskuja, en tiedä olisiko ne pään vai käsien iskuja. Edelleen liikkeet on pääasiassa rauhallisia myllerryksiä, vaikka joskus vähän peläyttäviäkin iskuja tulee. Aika ihanasti äitinsä huomioiva kaveri tämä kyllä on.

Sikiön asento: pää alaspäin

Lääkäri epäili kaverin olevan pää alaspäin ja ne sydänäänetkin löytyi sieltä mistä piti. Aika ylhäällä kaveri kuitenkin hengaa kun tuonne kylkeenkin puskee, eikä lääkäri ainakaan maininnut mitään kiinnittymisistä tai muusta.

Virtsanäyte: puhdas

Ei ollut proteiineja, leukkareita tai ketoaineita. Kaikki siis siltäkin osin hyvin.

Turvotukset: +/-
Mitään kovin pahoja turvotuksia ei ole juurikaan ollut, mutta aamuisin sängystä noustessa jalanpohjat on sen verran arat, että tietää siellä vähän olevan nestettä. Lisäksi yksi päivä kun hengasin enemmän auringossa, illalla jalat tuntui ihan pölkyiltä. Onneksi Isännän antama jalkahieronta ja viilentävä jalkavoide olivat saatavilla ja olo jalkojen suhteen oli nukkumaan mennessä jo huomattavasti parempi. Aurinko siis aiheuttaa turvotuksen kerääntymistä elimistöön raskauden aikana, joten ilmeisesti sen vuoksi lämpimät ja aurinkoiset kelit raskauden aikana koetaan tuskallisiksi.

Kohdunsuu: pituus 2cm, kiinteä ja kiinni
Näistä lääkäri ei puhunut mitään, enkä edes tiennyt että niitä huomioitiin ennen kun vasta kun aloin neuvolakorttia tutkimaan. Tämä oli siis tämän raskauden aikana toinen alapään tutkimus, ensimmäisen kerran se tehtiin raskausviikolla 13 niskaturvotusultran yhteydessä. Sillon pituus oli 3cm, ja kohdunsuu kiinteä ja kiinni. Eipä siis mitään kaverin syntymään viittaavaa muutosta alakerrassakaan.

Sohvalta ylös nousemisesta on tullut tietynlainen operaatio. Asento on valittava aina sen mukaan, onko Isäntä (tai joku muu) mahdollisesti auttamassa minut ylös, vai onko vaan taisteltava itse itsensä takaisin jalkeille. Tämä johtuu lähinnä lantion ja selän kivuista, jotka todennäköisesti taas johtuvat raskauden löystyttämistä luuliitoksista. Myös istumisen jälkeen kävely alkaa yleensä hieman vaappuen ja rauhallisesti, kun tuntuu siltä kun puristaisi pallo tuolla jalkojen välissä.

Ajattelin mainita pari sanaa myös tästä kliseisestä aiheesta. Se on tietyllä tapaa jännä kun raskaana olevan mahaa ja muutoksia saa ulkopuoliset vapaasti kommentoida, mutta eipä sitä itselle tulisi mieleen kysyä mahan pienuutta ihmetelleeltä, että millos sitä itsellä on laskettu, vai onko lapset jo saatu. Itse en juurikaan kommenteista loukkaannu, mutta kyllä se aina joskus vähän pysäyttää, kun ei tiedä miten asiaan oikeen pitäisi reagoida, harvemmin sitä normitilanteessa kukaan tuttu heittää "onpas sitä lihottu viimenäkemästä"-kommenttia. Onhan se nyt selvä, että raskauden aikana kasvaa, mutta se kasvaminen on kuitenkin hieman eri asia, kun lihavuus ja jostain syystä sitä lihoa -sanaa käytetään tässä yhteydessä tosi paljon. Ei oikein tiedä, että kommentoitiinko tässä nyt oikeasti kasvojen vai mahan pyöreyttä. Onneksi lähipiiriltä ei niin kauheasti näitä kommentteja tule ja puolitutuille voi vaan näyttää hölmistyneeltä, mutta voin vaan kuvitella kuinka joitain ärsyttää, jos noita kommentteja tulee jostain suunnasta jatkuvasti. Mitään "odotas vaan kun sohvapöydällä ei voi enää säilyttää mitään ja et nuku öitäsi enää moneen vuoteen" -kommentteja en ole kyllä omalle kohdalleni saanut vielä yhden yhtäkään. Toisaalta, olen ehkä sellainen ihminen, että sanoisin kyllä varmana jotain nasevaa takaisin, ihan vaan ilmaistakseni mielipiteeni tästä "perus negaamisesta".

Se pieni maha, selinmakuulla.

Tällä viikolla olen alkanut hieman enemmän lukemaan ja selvittelemään synnytyksestä ja kivunlievityksestä, tuolta neuvolasta kun ei kauheasti ole tietoa tähän mennessä saanut. Toki oli se synnytys -aiheinen perhevalmennus ja ihmettelenkin, miten jotkut voivat edes valmistua synnytykseen käymättä edes siellä! Itselleni sentään tuo naisen alapää on ammatin kautta tullut väkisinkin tutuksi (gynekologiset näytteet ja syöpien muutokset) ja anatomiassakin taidettiin synnytystä jonkin verran käydä läpi. Tai sitten joitain ei ehkä edes kiinnosta mitä siellä tapahtuu. Kummalliselta tuntuu kyllä sekin!

Tästä lähtien niitä neuvolakäyntejä onkin sitten viikoittain. Jos sieltä vielä jotain synnytykseen liittyvää tietoa saisi imettyä!