Ravustusviikonloppu 2015

Itse en tehnyt viikonloppuna juurikaan mitään, mutta Isäntä paineli menemään sitten minunkin puolestani. Sillä oli jatkuvalla syötöllä jotain hommaa ja tekemistä: riistalintujen valmistusta, mertojen valmistelua, syöttien laittoa ja vaihtamista, mertojen tarkistelua, verkkojen laskua ja sen sellaista. Takana onkin nyt ehkä se Isännän kiireisin viikonloppu. 

Rapuja ei juurikaan tullut, vain 8 kpl. Kyllä nekin kuitenkin keitettiin ja käytiin ostamassa seuraksi kiinalaisia kavereita. Tulipahan maisteltua suomalaisten itse pyydettyjen ja kiinalaisten rapujen erojakin. Kiinalaiset oli hieman pehmeämpiä, suomalaisissa oli enemmän lihaa. Esimerkiksi saksissa suomalaisten rapujen sakset oli ihan täynnä lihaa, kun kiinalaisissa oli välillä hädin tuskin mitään. Kiinalaiset maistui enemmän mudalta kuin suomalaiset. En tiedä mistä se sitten johtui, mutta niiden itse pyydettyen liha oli ehkä tästä syystä yksinkertaisesti parempaa. Ravuista en henkilökohtaisesti niin kauheasti pidä väliä, mutta täytyyhän niitä aina maistella kun niitä itse pyydetään.

Vähän oli jo hämärää kun päästiin alkuruuan pariin.

Ruoka ei todella loppunut kesken. Oli savustettua kalaa montaa eri lajia, niitä rapuja ja Isännän metsästämästä kyyhkysestä ja sorsasta tehtyä kastiketta. Tällä kertaa riistalintukokemukseni päättyi mukavammin kuin viimeksi, kun hampaideni väliin ei sattunut osumaan haulia. 

Tarkoitus oli ulkoilla kisujen kanssa nyt kun oli oikeen täydellinen tilaisuus, mutta nuo raukka parat oli niin väsyneitä jo alun ulkoiluhetkestä, että ne majaili oikeen mielellään mökissä sisällä. Mufasa pelästyi ensimmäisenä päivänä, kun mies hyppäsi laiturilta veteen ja lähti paniikissa karkuun. Valjaissa kun se oli ja yhtäkkiä lähti, ei se kauas päässyt, mutta siinä kaikessa tohinassa raukalta irtosi kaksi kynttä toisesta takajalasta. Verta ei onneksi paljoa tullut eikä tulehduksen merkkejä näy, mutta kävi kyllä pientä sääliksi.

Ei mennyt ihan nappiin Mindynkään osalta. Olen jo pidemmän aikaa huomannut, että siltä irtoaa ihan tajuttomasti karvaa. Sellaisina tuppoina oikeen, vaikka sillä on tosi ohut ja silkkinen karva ja vaikka sitä kuinka harjaisi. Mufasalta ei lähde yhtään niin paljoa, vaikka sillä on noin kymmenen kertaa enemmän karvaa. Siinä mökillä Mindyä harjatessani, huomasin että sille tulee kaljuja kohtia. En tiedä mistä mahtaa johtua, mutta tosiaan ilmeisesti se kaljuuntuisi kokonaan jos vaan jaksaisi harjata. Se karvanlähtö ei vähene tosiaan lainkaan vaikka sitä kuinka harjaisi. Kysyin facebookissa Suomen Ragdolls-ryhmästä muiden kokemuksia ja yhden kasvattajan mukaan joillain vain käy niin. Tänään soitin eläinlääkäriin, joka ehdotti näytille menoa tai vaihtoehtoisesti rasvahappolisää. Tuolle Mindylle on vaan niin tajuttoman hankala syöttää mitään lisäpillereitä, kun se ei minkäännäköisiä herkkujakaan syö, ainoastaan kuiva- ja märkäruokaa. Jotenkin sitä on myös hieman turha viedä näytille, kun iho ei ole mitenkään rikki, kissa ei sitä aristele eikä raavi. Sitä karvaa vaan lähtee. Koirakissaklinikalta ehdotettiin jotain jälleen kissan niskaan laitettavaa liuosta, jonka pitäisi sieltä karvan tyvestä imeytyä ja vaikuttaa sitä kautta. Kauppareissun yhteydessä kävinkin apteekista hakemassa niitä iholle annostetavia pipettejä, jotka ovat kyllä niin pelastus tällaisen kissan kohdalla kuin Mindy! Täytyy varmaan alkaa myös lisäämään niiden ruuan sekaan jotain hair and skin -ruokaa, jos se karvanlähtö johtuukin jostain sinkin puutteesta.

Sieltä selästä se iho kuultaa läpi.

Toivottavasti ratkaisu!

Nyt on viikonlopusta muistona mökkisängyllä ihanasti kipeytynyt selkä, yksi, oikeasti vain yksi todella kutiseva itikanpurema ja kaksi todella uupunutta kissaeläintä. Tuli käytyä noukkimassa vähän vadelmiakin äidin tyköä, joten nyt on pakkasessa talven varalle myös vattuja. Kyllä nyt kelpaa syksyn ja talven tulla! Syysverhot pitäisi vielä keittiöön saada.