Ravustusta

Tämä viikonloppu on jo perinteeksi muodostunut ravustusviikonloppu ja aiemmasta poiketen tänä vuonna ei saatu yhden yhtään rapua. Tämä vuosi meni siis pakasteravuilla ja ensivuonna taas uudestaan!

Lili on vielä aika pikkanen ravustustoimintaan, sillä uniaika painaa kovasti päälle juuri niihin aikoihin, kun niitä rapuja aletaan pyytämään. Isäntä on touhusta niin innoissaan, että parin vuoden päästä Lili varmasti kulkee Isännän mukana sohottamassa taskulampulla veteen mertoja ihmettelemässä. Minun ja Lilin osalta tämä viikonloppu oli lähinnä mökkeilyä.

Koska joka paikkaan pitää kiivetä ja kaikkea pitää ihmetellä. 

Ihan kuin Mellin mainoskuva, mutta pipo ja body oli oikeasti vähän vahingossa samaa kuosia.

"Äiti älä kutita"

 Ostettiin Lilille kesän alussa pelastusliivit "kun halvalla sai". Toistaiseksi ne on ollut käyttämättömänä, mutta nyt otettiin ne mukaan ja pitihän niitä päästä pukemaan päälle. Lili tykkäsi kovasti soutelusta ja nautiskeli vielä vähän kesäisestä säästä, veden lotinasta ja maisemista.

Tarkkasilmäisille kommentti, että tuo sormus on edelleen oikeassa kädessä. Ei siis
ole tapahtunut kihlautumista.

Pääsi Lili vähän kokeilemaan soutamistakin Iskän kanssa.

Siinä meni meidän viimeinen lomaviikonloppu Raumalla. Vielä vähän ensiviikolla ja seuraava viikonloppu vietetään kotona Vantaalla arkeen valmistautuen.

Ravustusviikonloppu 2015

Itse en tehnyt viikonloppuna juurikaan mitään, mutta Isäntä paineli menemään sitten minunkin puolestani. Sillä oli jatkuvalla syötöllä jotain hommaa ja tekemistä: riistalintujen valmistusta, mertojen valmistelua, syöttien laittoa ja vaihtamista, mertojen tarkistelua, verkkojen laskua ja sen sellaista. Takana onkin nyt ehkä se Isännän kiireisin viikonloppu. 

Rapuja ei juurikaan tullut, vain 8 kpl. Kyllä nekin kuitenkin keitettiin ja käytiin ostamassa seuraksi kiinalaisia kavereita. Tulipahan maisteltua suomalaisten itse pyydettyjen ja kiinalaisten rapujen erojakin. Kiinalaiset oli hieman pehmeämpiä, suomalaisissa oli enemmän lihaa. Esimerkiksi saksissa suomalaisten rapujen sakset oli ihan täynnä lihaa, kun kiinalaisissa oli välillä hädin tuskin mitään. Kiinalaiset maistui enemmän mudalta kuin suomalaiset. En tiedä mistä se sitten johtui, mutta niiden itse pyydettyen liha oli ehkä tästä syystä yksinkertaisesti parempaa. Ravuista en henkilökohtaisesti niin kauheasti pidä väliä, mutta täytyyhän niitä aina maistella kun niitä itse pyydetään.

Vähän oli jo hämärää kun päästiin alkuruuan pariin.

Ruoka ei todella loppunut kesken. Oli savustettua kalaa montaa eri lajia, niitä rapuja ja Isännän metsästämästä kyyhkysestä ja sorsasta tehtyä kastiketta. Tällä kertaa riistalintukokemukseni päättyi mukavammin kuin viimeksi, kun hampaideni väliin ei sattunut osumaan haulia. 

Tarkoitus oli ulkoilla kisujen kanssa nyt kun oli oikeen täydellinen tilaisuus, mutta nuo raukka parat oli niin väsyneitä jo alun ulkoiluhetkestä, että ne majaili oikeen mielellään mökissä sisällä. Mufasa pelästyi ensimmäisenä päivänä, kun mies hyppäsi laiturilta veteen ja lähti paniikissa karkuun. Valjaissa kun se oli ja yhtäkkiä lähti, ei se kauas päässyt, mutta siinä kaikessa tohinassa raukalta irtosi kaksi kynttä toisesta takajalasta. Verta ei onneksi paljoa tullut eikä tulehduksen merkkejä näy, mutta kävi kyllä pientä sääliksi.

Ei mennyt ihan nappiin Mindynkään osalta. Olen jo pidemmän aikaa huomannut, että siltä irtoaa ihan tajuttomasti karvaa. Sellaisina tuppoina oikeen, vaikka sillä on tosi ohut ja silkkinen karva ja vaikka sitä kuinka harjaisi. Mufasalta ei lähde yhtään niin paljoa, vaikka sillä on noin kymmenen kertaa enemmän karvaa. Siinä mökillä Mindyä harjatessani, huomasin että sille tulee kaljuja kohtia. En tiedä mistä mahtaa johtua, mutta tosiaan ilmeisesti se kaljuuntuisi kokonaan jos vaan jaksaisi harjata. Se karvanlähtö ei vähene tosiaan lainkaan vaikka sitä kuinka harjaisi. Kysyin facebookissa Suomen Ragdolls-ryhmästä muiden kokemuksia ja yhden kasvattajan mukaan joillain vain käy niin. Tänään soitin eläinlääkäriin, joka ehdotti näytille menoa tai vaihtoehtoisesti rasvahappolisää. Tuolle Mindylle on vaan niin tajuttoman hankala syöttää mitään lisäpillereitä, kun se ei minkäännäköisiä herkkujakaan syö, ainoastaan kuiva- ja märkäruokaa. Jotenkin sitä on myös hieman turha viedä näytille, kun iho ei ole mitenkään rikki, kissa ei sitä aristele eikä raavi. Sitä karvaa vaan lähtee. Koirakissaklinikalta ehdotettiin jotain jälleen kissan niskaan laitettavaa liuosta, jonka pitäisi sieltä karvan tyvestä imeytyä ja vaikuttaa sitä kautta. Kauppareissun yhteydessä kävinkin apteekista hakemassa niitä iholle annostetavia pipettejä, jotka ovat kyllä niin pelastus tällaisen kissan kohdalla kuin Mindy! Täytyy varmaan alkaa myös lisäämään niiden ruuan sekaan jotain hair and skin -ruokaa, jos se karvanlähtö johtuukin jostain sinkin puutteesta.

Sieltä selästä se iho kuultaa läpi.

Toivottavasti ratkaisu!

Nyt on viikonlopusta muistona mökkisängyllä ihanasti kipeytynyt selkä, yksi, oikeasti vain yksi todella kutiseva itikanpurema ja kaksi todella uupunutta kissaeläintä. Tuli käytyä noukkimassa vähän vadelmiakin äidin tyköä, joten nyt on pakkasessa talven varalle myös vattuja. Kyllä nyt kelpaa syksyn ja talven tulla! Syysverhot pitäisi vielä keittiöön saada.

Loppuviikko lomalla

Tämän viikon Turku-velvollisuudet on hoidettu ja tänään on suuntana Rauma. Maanantaina oli neuvola ja eilen sain kyläilijän oikeen Vaasasta saakka. Kyseisen vierailun seurauksena myös tulokkaan tuleva opinahjo on ilmeisesti päätetty.

Tuleva äiti sai pipan! Lisää sitä valkopyykkiä.

Leima pepussa!

Isäntä tuli eilen illalla yöksi kotiin ja alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin Isännän lähtiessä jo heti kuuden jälkeen pakannut tavarat ja lähtenyt siirtymään kohti Raumaa. Eilen kävi kuitenkin ilmi, että isälläni on työreissu tänään täällä päin ja pääsisin iltapäivällä hänen kyydissä. Tämähän sopii paremmin kuin hyvin, sillä nyt voimme sunnuntaina tulla Isännän kanssa yhdellä autolla takaisin Turkuun!

Isännällä oli eilen illalla kova pakkailu ja pohdinta, sillä tulevana viikonloppuna on taas se vuoden kohokohta, se mitä on vuosi odotettu: ravustusviikonloppu. Taskulamput ja otsalamput pitää olla ladattuna ja piti taas vuoden takaa oikeen miettiä, että mitä siellä oikeen tarvittiin. Vielä on muutama päivä aikaa ennen perjantaita ja sitä H-hetkeä. Kelien osalta on tänäkin vuonna luvattu lämpöistä, mutta illan pimetessä syksy alkaa jo tuntua. Itseäni tuo ravustus ei nyt niin kauheasti kiinnosta, mutta jo perinteeksi tullut mökkiviikonloppu syntymäpäiväviikonloppuna on kyllä odottamisen arvoinen. Edessä on se viikonloppu, kun kisutkin pääsee kunnolla ulkoilemaan. Mufasan lempipuuhaa!

Tänään on se 37 viikkoa odotettu (no oikeasti 33, kun 4 ensimmäistä viikkoa meni tietenkin raskaudesta tietämättä) virstanpylväs, kun masukaveri on täysiaikainen. Nyt hän saa luvan kanssa tulla milloin vain! Tai milloin vain muuten, paitsi ensiviikon loppupuolella, kun Isäntä on työreissulla Joensuussa. Katsotaan vaan niin juuri sillon alkaa kaveri ilmoittamaan tulostaan. Asia alkaa omassakin päässä hieman realisoitumaan, vaikka en todella ole vielä valmis synnyttämään. Eiköhän se tässä muutaman viikon aikana tähänkin päähän iskostu, että kohta meitä on oikeasti kolme. Tai viisi, jos kissat lasketaan.

Tässä vielä se pieni täysiaikaisuusmasu.

37+0