Nyt neuvolakäynnit ovat tosiaan tihentyneet niin, että siellä käydään joka viikko. Tämän viikon neuvolakäynti olikin tänään. Neuvolatäti oli taas eri. Kävi ilmi, että meidän "alkuperäinen" neuvolatäti, se josta kovasti pidin, oliki tämän tädin sijainen. Viime kerralla oli kesälomasijainen ja nyt tämä täti on tullut jäädäkseen. Sama neuvolatäti on nyt siis minulla koko loppuraskauden ja tulee olemaan myös vauvan neuvolatätinä.
Neuvolatäti oli kyllä todella mukava! Ensimmäistä kertaa minulta kunnolla kysyttiin synnytyksestä, omista ajatuksista ja käytiin läpi synnytykseen liittyviä asioita, kuten kivunlievitystä kotona. Perus lämpimän suihkun, jumppapallon ja kaurapussien lisäksi myös vuokraamani TENS-laite saapui tänään! TENS-laitteessa on neljä elektrodia, jotka lätkästään selkään supistusten alkaessa. Laitteen avulla ohjataan sähköimpulsseja hermoihin elektrodien kautta. Impulssit lisäävät kehon omia kipua lievittäviä kemikaaleja, kuten endorfiineja, ja toimii näin tietenkin jokaisella yksilöllisesti kivunlievittäjänä. Itselläni toiveissa on synnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä välttääkseni lääkeainekrapulaa, sain vinkin TENSistä kuulin yhdeltä tutulta ja päätin kokeilla. Eipähän siinä mitään menetä. Kyseisiä laitteita saa tosiaan vuokrata ainakin Aktiivinen Synnytys RY:ltä. Halutessaan vuokraus kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä laitteet on haluttua tavaraa ja lähes kaikki oli jo varattuja kun huhtikuussa (5 kk ennen laskettua) tein varausta.
Verenpaine: 117/71 |
| TENS-laite (ilman elektrodeja) |
Paineet on edelleen tasaiset, eikä niissä ole tapahtunut oikeastaan mitään muutosta.
Painoa lisää lähtöpainoon: 6,7kg
Viikossa painoa on tullut lisää 0.5kg. Ensimmäisellä punnituksella näytti siltä, että viikossa painoa on lähtenyt 4kg, mutta vaa'an vaihdolla tämä epäkohta korjaantui. Aika paljon siinä vaa'alla seisoskellessa kyllä ensin ihmetytti kun paino lävähti näytölle. :D
Sf, eli kohdunpohjan korkeus: 33 cm
Ihan tasan keskikäyrällä mennään edelleen.
Sikiön syke: 140
Tunnustelun ja asennon selvittelyn jälkeen neuvolatäti löysi sykkeen heti. Sieltä se kuului tasaisesti 140 molemmin puolin kuulemma. Hyvät on sykkeett kaverilla.
Sikiön liikkeet: ++
Tällä viikolla ne vasempaan kylkeen kohdistuvat potkut on loppuneet. Kaveri myllertää masussa tasaisesti aina tiettyinä aikoina päivästä. Ehkä kaveri on jo niin suuri, että liikkuminen on hankalaa tai maha on jo sen verran pinkeä että liikkeet eivät tunnu enää niin vahvoina, mutta liikkeet eivät enää kauheasti tunnu sisältä päin. Liikkeet tuntuu ja näkyy kyllä todella hyvin mahan päältä. Tämä voi myös johtua asennon muutoksesta.
Sikiön asento: pää alaspäin, RT
Neuvolatäti tunnusteli masukaveria pitkään ja hartaasti ja ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana hän puheli siinä samalla mitä tunsi. Hän meinasi, että se navan kohtaa ulos puskeva olisi selkää ja pää on ihan alhaalla. Peppu tulee tuonne oikeaan kylkeen ja ensimmäistä kertaa neuvolakortissani on myös Tarjonta-kohdassa merkintä "RT". Hän kommentoi kaveria pitkäksi. Saas nähdä mitä sieltä tulee. Kiinnittymistä ja laskeutumista ei ole vielä tapahtunut.
Virtsanäyte: puhdas
Näytteessä ei edelleenkään ollut proteiineja, leukkareita tai ketoaineita.
Turvotukset: +/-
Turvotukset ei edelleenkään juuri menoa haittaa. Aamulla vähän jalanpohjia aristaa ja välillä sormia taivuttaessa nivelissä tuntuu pientä painetta, mutta ei kyllä valittamista.
Käytiin tosiaan synnytykseen liittyviä asioita hieman läpi ja niiltä osin mieli keveni kyllä paljon! Olen aika paljon lueskellut etukäteen, mutta ajatus on jotenkin todella kaukainen, kun neuvolassa asiasta ei ole puhuttu ja mitään synnytyksen lähestymiseen viittaavaa ei ole ollut. Kysyin myös, että mitä jos olen ulkopaikkakunnalla kun synnytys alkaa. Ilmeisesti kauhean kauas lähtemistä ei suositella, mutta hätätilanteessa voi mennä lähimpään synnytyssairaalaan. Kovin ymmärtäväinen hän oli kuitenkin, kun sanoin puolisoni olevan pääasiassa pääkaupunkiseudulla ja itse viettäväni viikoilla aikaa mielelläni Raumalla. Sovin jo siskoni kanssa, että mikäli synnytys siellä Raumalla ollessa käynnistyy, hän lupautui lähtemään kuskiksi Turkuun.
Kävin tänään labrassa viemässä streptokokki B -näytteen ja samalla otettiin PVK hemoglobiinin kontrolloimiseksi. Olen tunnollisesti syönyt rautaa raskasviikolta 25 asti, jolloin hemoglobiini oli laskenut 114:sta. Aluksi söin Retaferia, joka ei tuntunut nostavan hemoglobiinia ja nyt viimeisen kuukauden olen syönyt Obsidania. Nyt hemoglobiini oli 144! Obsidan on siis hyvin nostanut hemoglobiinia ja lisärautaa ei tarvitse enää syödä. Mulla ei ole varmaan ikinä ollut noin korkeaa hemoglobiinia!
Olen ehkä siitä poikkeuksellinen, että laskettuun on kaksi viikkoa aikaa ja minulla on tähän asti ollut sellainen olo, etten ole yhtään valmis äidiksi. Vaikka 9 kuukautta on pitkä aika asiaan totutella ja vaikka nyt jo rakastan masukaveria hirmuisesti, en ole edes uskaltanut kuvitella itse syntymää. Synnytys itsessään ei ole yhtään niin pelottava ajatus, kun äidiksi tuleminen. Tällä viikolla nähdessäni kuvan, jossa pieni vauva lähti synnäriltä kotiin, koin ensimmäistä kertaa sydämessäni lämpimän leimahduksen ja mielessäni pyörähti ajatus: "kohta mekin". Olen tästä enemmän kun onneissani, sillä suurin pelkoni on ollut, että vauvan syntyessä en tunne olevani yhtään valmis. Toki olen varautunut kaikkeen ja pääasiassa vielä kaikkein pahimpaan, mutta lähinnä sen valvomisen, koliikin ja masuvaivojen osalta. Kai se "paska mutsi"-fiilis voi alkaa jo tässä vaiheessa. Vaikka vieläkään en malttamattomana odota omaa vuoroani ja tärise tuskissani kotona yrittämällä kaikkia vippaskonsteja synnytyksen käynnistämiseksi, mieleni alkaa pikku hiljaa virittäytyä siihen todellisuuteen, että me ollaan ihan oikeasti kohta vanhempia! Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että olen aivan varma että synnytys menee lasketun ajan yli ja jostain syystä mielessä on synnytyksen osalta jo kauan pyörinyt se 19.9. Kyllä se kaveri sieltä syntyy, kun me ollaan kaikki valmiita. Ei kuitenkaan mitään hoppua vielä pikkuinen!
Turvotukset: +/-
Turvotukset ei edelleenkään juuri menoa haittaa. Aamulla vähän jalanpohjia aristaa ja välillä sormia taivuttaessa nivelissä tuntuu pientä painetta, mutta ei kyllä valittamista.
Käytiin tosiaan synnytykseen liittyviä asioita hieman läpi ja niiltä osin mieli keveni kyllä paljon! Olen aika paljon lueskellut etukäteen, mutta ajatus on jotenkin todella kaukainen, kun neuvolassa asiasta ei ole puhuttu ja mitään synnytyksen lähestymiseen viittaavaa ei ole ollut. Kysyin myös, että mitä jos olen ulkopaikkakunnalla kun synnytys alkaa. Ilmeisesti kauhean kauas lähtemistä ei suositella, mutta hätätilanteessa voi mennä lähimpään synnytyssairaalaan. Kovin ymmärtäväinen hän oli kuitenkin, kun sanoin puolisoni olevan pääasiassa pääkaupunkiseudulla ja itse viettäväni viikoilla aikaa mielelläni Raumalla. Sovin jo siskoni kanssa, että mikäli synnytys siellä Raumalla ollessa käynnistyy, hän lupautui lähtemään kuskiksi Turkuun.
Kävin tänään labrassa viemässä streptokokki B -näytteen ja samalla otettiin PVK hemoglobiinin kontrolloimiseksi. Olen tunnollisesti syönyt rautaa raskasviikolta 25 asti, jolloin hemoglobiini oli laskenut 114:sta. Aluksi söin Retaferia, joka ei tuntunut nostavan hemoglobiinia ja nyt viimeisen kuukauden olen syönyt Obsidania. Nyt hemoglobiini oli 144! Obsidan on siis hyvin nostanut hemoglobiinia ja lisärautaa ei tarvitse enää syödä. Mulla ei ole varmaan ikinä ollut noin korkeaa hemoglobiinia!
Olen ehkä siitä poikkeuksellinen, että laskettuun on kaksi viikkoa aikaa ja minulla on tähän asti ollut sellainen olo, etten ole yhtään valmis äidiksi. Vaikka 9 kuukautta on pitkä aika asiaan totutella ja vaikka nyt jo rakastan masukaveria hirmuisesti, en ole edes uskaltanut kuvitella itse syntymää. Synnytys itsessään ei ole yhtään niin pelottava ajatus, kun äidiksi tuleminen. Tällä viikolla nähdessäni kuvan, jossa pieni vauva lähti synnäriltä kotiin, koin ensimmäistä kertaa sydämessäni lämpimän leimahduksen ja mielessäni pyörähti ajatus: "kohta mekin". Olen tästä enemmän kun onneissani, sillä suurin pelkoni on ollut, että vauvan syntyessä en tunne olevani yhtään valmis. Toki olen varautunut kaikkeen ja pääasiassa vielä kaikkein pahimpaan, mutta lähinnä sen valvomisen, koliikin ja masuvaivojen osalta. Kai se "paska mutsi"-fiilis voi alkaa jo tässä vaiheessa. Vaikka vieläkään en malttamattomana odota omaa vuoroani ja tärise tuskissani kotona yrittämällä kaikkia vippaskonsteja synnytyksen käynnistämiseksi, mieleni alkaa pikku hiljaa virittäytyä siihen todellisuuteen, että me ollaan ihan oikeasti kohta vanhempia! Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että olen aivan varma että synnytys menee lasketun ajan yli ja jostain syystä mielessä on synnytyksen osalta jo kauan pyörinyt se 19.9. Kyllä se kaveri sieltä syntyy, kun me ollaan kaikki valmiita. Ei kuitenkaan mitään hoppua vielä pikkuinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti