Suurimmalle osalle läheisimpiä ollaan jo kerrottu, muutamat tosin tietämättään vielä odottavat uutisia. Ollaan pääasiassa kerrottu sitä mukaa kun ihmisiä ollaan nähty, joten meitä pakoilevat eivät ole uutisia vielä saaneet.
Alavatsassa on alkanut tuntumaan pientä kramppailua ja vihlontaa. Välillä olen jopa pelästynyt niitä vihlaisuja, mutta eipä ainakaan verta ole tullut. Iltaisin parhaiten auttaa kuitenkin lämmin hernepussi vatsan päällä. Muutenkin alavatsaa on alkanut hieman aristaa, eikä mahalla makaaminen ole enää kovinkaan nautinnollista. Pahin väsymys on nyt siirtynyt pois, tosin saamattomuutta on huomattavissa senkin edestä. Pahoinvointi iski taas viikon loppupuolella päälle kun myrsky merellä aiheuttaen jopa muutaman päivän työkyvyttömyyden.
Tällä viikolla ilmottauduin sinne SATSElixialle, sillä tajusin joutuvani puolen vuoden päästä pusertamaan itsestäni ulos jotain kolme-viiskiloista, joten hieman ehkä jotain raskauskuntoa olisi hyvä saada päälle. Koska olen enimmäkseen sosiaaliliikkuja, päätin myydä sieluni saadakseni jotain persuksille potkivaa saliseuraa. Toivottavasti se hankinta poikii jotain.
Syöminen on todella hankalaa. Ruoka ei meinaa pysyä sisällä ja jatkuva etominen ei kauheasti kannusta yritykseen. Ruoka on kuitenkin välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta, joten pakko on jotain koittaa naamaan tunkea. Töissä tämä tuottaa hankaluuksia, sillä syöminen vie paljon aikaa jatkuvan kyökkimisen vuoksi. Jos jättää syömättä, pahoinvointi on kohta moninkertainen ja todella uuvuttava.
Käytännössä koko viikko on ollut vain odottelua, sillä 12+0 tulee täyteen se maaginen raja, jonka jälkeen keskenmenon todennäköisyys pienenee ihan huomattavasti. Samalla päivämäärällä on myös niskapoimu-ultra, jonka jälkeen voin pikkuhiljaa tehdä asiasta virallista myös täällä bloginkin puolella! Odotus on aina pahinta! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti