10+0 oli seulontaverikokeet. Muuten viikko meni pitkälti töissä, levätessä, pahoinvointia potiessa ja nukkuessa. Tuli myös todettua, että ellei sille väsymykselle anna tilaa, se kostautuu. Ensimmäisen kerran oksensin ihan tasan kaiken päivän aikana syömäni vielä sulamattoman aineksen (10+4) illalla 10 jälkeen, kun päästiin vasta siihen aikaan kotiin. Isovelikin hämmästeli, kun sanoin että meni vähän pitkäksi ja päädyin halailemaan pyttyä. Varmisti vain, että olen kai tietoinen, että alkoholi ei ole kauhean suotavaa tässä siunatussa tilassani.
Oltiin myös kummitytön lastenkemuissa. Tuli pienoinen ahdistus niistä kiljuvista ja metelöivistä lapsista. Isännän kanssa käytiin kypsä keskustelu siitä, miten ahdistaa jo valmiiksi kun saa sitten emännöidä niitä lastenkemuja. Kauhukuvia tuli puolin ja toisin, muun muassa siitä kun joku lapsista haiskahtaa "ihmiselle" ja vanhemmat eivät hoida hommaa pois alta. Tultiin siihen tulokseen, että viimeistään siinä vaiheessa kun niitä koulukavereita alkaa tulemaan, me olemme varmaan se tylsä perhe, joka järjestää lasten synttärit jossain Hesburgerissa. Saatan kääntää takkini vielä useasti tämän ajatuksen kanssa.
Pahoinvointi ja väsymys ei ota loppuakseen. Olen aivan varma, että se jatkuu ikuisesti eikä ikinä hellitä! Olen osallistunut facebookissa syyskuulaisten "salaiseen ryhmään" ja siellä monen pahoinvoinnit ovat loppuneet jo joskus 8-10 tienoilla. Tämä ei lopu ikinä! Jos tämä asia jo turhauttaa, miettikää sitä kun aikaa on yli viikko lasketun ajan yli. Ei tämä varmaan synnykkään ikinä! Tahtoisin vaan nukkua ja maata sohvalla, jotta voisin ummistaa silmät aina kun vähänkin tuntuu siltä. Mutta ei auta, töissä on käytävä. Työpaikalla esimies sai tietää asiasta mielenkiintoisen kalenteri-tapahtuman kautta, joten siellä ei enää asiaa tarvitse salailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti