Viikko meni ihan tajuttoman nopeasti! Pahoinvointi ja etominen ovat välillä vähän vähäisempiä, mutta edelleen se jatkuu. Pahoinvoinnin kaveriksi tullut väsymys on todella turhauttavaa, sillä mitään ei jaksa enää tehdä. Nukun melkein 10-12 tuntia yössä, mutta uni vaan maistuisi. Toivottavasti tämä menee ohi ennen pääsykokeisiin pänttäyksen alkua! Kahdeksan tuntinen työpäivä tuntuu loputtomalta ja antaisin mitä tahansa saadakseni vetää välillä pienet päiväunet. Työpäivän jälkeen olo on kaikkensa antanut ja kotona ei tule tehtyä enää mitään. Onneksi Isäntä on niin ihana, että imuroi pyynnöstä. Tosin, tätä toteuttaessa Isäntä onnistui myös rikkomaan meidän imurin ybersuperturbosuulakkeen (mattotampparisuulakkeen) imuroimalla sen vauhdilla pyörivään sisukseen kiviä eteisestä.
Olen aivan varma, että asia alkaa selvitä ihmisille. Tammikuu menee vielä jotenkin
epäuskottavien "tipaton tammikuu" -selityksien tahdittamana, mutta helmikuu on täällä ihan kohta. Olen nyt jo aivan varma, että tarkkanäköisimmät ovat jo tajunneet tilanteen.
Tämä viikko on tähän mennessä ollut ehdottomasti kaikkein helpoin. Sekä minä, että Isäntä olemme ehtineet jo hieman tottua ajatukseen. Asiasta on alettu puhumaan jo hieman ajatuksella "sitten kun", sen "sitten jos" -sijaan. Lisäksi tämän viikon aikana vauvan tulosta ja tulevaisuuden asioista ja suunnitelmista on puhuttu enemmän kun koskaan ennen yhteensä. Pikku hiljaa asia alkaa realisoitua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti