lauantai 21. maaliskuuta 2015

Rv 10

Tasan 9+0 oltiin Varsinais Suomen Lääkäripalvelussa alkuraskauden ultrassa. Se Jussi Savonlahti oli aivan yhtä mukava kun olin erilaisilta foorumeilta lukenutkin! Ja jännittihän se ihan törkeästi! Loppujen lopuksi en tiedä mikä siinä jännitti eniten: itse toimenpide, mies gynekologi vai gynekologikäynti niin, että Isäntä on mukana. Kaikki meni kuitenkin todella mukavasti ja jännitin ihan turhaan!

Siellä se meidän pikkuinen oli! Oli Isäntäkin ihan suu auki toljottamassa sitä näyttöä, kun sydän näkyi hakkaavan kuin viimeistä päivää! Lääkärin mukaan kaikki tähän mennessä näkyvät oleelliset elimet näkyivät kohdillaan. Pienoisen nenäkin näkyi! Kovasti kaveri koitti välillä liikkuakin. Oli se kuulkaa kummallista. Siellä se jokin oli, minun sisälläni. Hengaili siellä. Ja liikkui. Pituuden mukaan hän oli ihan tarkalleen 9+0, joten päivääkään ei laskettu aika muuttuisi tämän perusteella. Ihanaa! Sitä julkista odotellessa.

Tämän ihanan kokemuksen jälkeen asia konkretisoitui meillä molemmille ihan huimasti. Päätettiin myös pikkuhiljaa tuoda asiaa julkisuuteen sukulaisten ja kavereiden kautta, ketä sitten sattuu näkemäänkin. Tästä eteenpäin vauvasta puhuminen oli melkein arkipäivää, vaikka kaukaiselta se vaikuttaakin.

Viikon lopulla kerroimme monille läheisimmille, kuten minun vanhemmilleni. Asian julkistus tapahtui ojentamalla kirjekuori, jossa oli kaksi kuvaa. Toinen oli jouluna otettu kuva meistä kissojen kanssa (=perheotos) ja toinen kuva on alla. Äidille yllätys oli niin suuri, ettei se millään halunnut sitä ymmärtää. "Oletteko mennyt kihloihin?" Avustin kertomalla, että meille on tulossa perheenlisäystä. "Ai uus kissa?!" Isäntä totesi, että kyllä, jatkossa kerromme aina puoli vuotta ennen kun meille on tulossa uusi kaksijalkainen kissa. Voi niitä onnen hetkiä. Viikon päästä tästä äiti vei mut jo katselemaan vaunuja.

Suurimmaksi osaksi sisaret ja läheiset olivat niin yllättyneitä, etteivät oikeen tienneet miten asiaan pitäisi reagoida. Tästä asiasta en voi kyllä yhtään syyllistää, sillä niin lapsikammoisia Isännän kanssa ollaan. Eikös se niin kuitenkin mene, että omat lapset ja muiden kakarat?

Siitä Varsinais Suomen Lääkäripalvelusta vielä pari sanaa. Siis en voi kuin suositella. Hintaa toimenpiteelle tuli 100e, eli juuri se mitä nettisivuilla luvattiinkin. Jussi Savonlahti oli todella mukava, ihana ja huomioonottava. Itse ultra kesti muiden kokemuksien lukemisen perusteella aika kauan, jopa 15-20 minuuttia, jonka aikana käytiin läpi perusolemuksen lisäksi varpaita, sormia, aivolohkot, mahalaukut ja muut, mitä sieltä sitten näkyikin. Ja mikäli ikinä koskaan kukaan suunnittelee, harkitsee tai miettii varhaisraskauden ultraa, sanoisin että siitä omasta mielenrauhasta pulittaa kyllä helposti sen 100 euroa.

Pahoinvointi jatkuu ja väsymys siinä ohella. Blogikin tuntuu jäävän rappiolle, kun energiaa on työpäivän jälkeen tasan nolla. Illalla 8 aikaan olen jo sängyssä ja silti aamulla vielä väsyttää. Hampaiden pesu on toimenpide suoraan helvetistä ja sitä on mahdotonta toteuttaa ilman, että jotain nousee ylös. Jossain lehtisessä käskettiin harjata hampaita erityisesti jos oksentaa, mutta entä sitten jos oksentaa koska harjaa niitä hampaita? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti