Nyt kun on tässä niitä muuttojuttuja tulossa (toivottavasti ennen syyskuuta), niin täytyy sanoa että olen aika häkeltynyt yllättävän monesta suunnasta tulevien järkytysten määrästä. Ollaan Isännän kanssa molemmat kotoisin Raumalta, asutaan nyt Turussa ja muutto olisi kohti PK-seutua Isännän uuden työpaikan vuoksi. Tosi monet on kyllä onnellisia ja kannustavia, mutta yllätyksekseni monet ovat tosissaan järkyttyneitä ja jopa loukkaantuneita siitä, että me muutetaan niin "kauas". Koska oma mieleni on alkanut järkkyä näistä muiden järkytyksistä, ajattelin vähän sumplia tätä asiaa täällä blogin puolella, ilman pahaa tarkotusta kenellekään.
Ensinnäkin, vuoden 52:sta viikonlopusta me ollaan Isännän kanssa oltu vähintään puolet (26 viikonloppua) Raumalla. Näistä viikonlopuista ainakin 25 olemme menneet muiden aikataulujen mukaan ja sumplineet omia menojamme muiden menojen mukaan. Toki, tämän olemme tehneet ihan mielellämme, mutta oikeasti kenenkään huomioimatta asiaa sen enempää. Mukaanlukien kaikki "rentouttavat" juhlapyhät, kun ollaan juostu monessa eri paikassa. Aina on yritetty sumplia niin, että meistä olisi mahdollisimman vähän vaivaa ja häiriötä sekä estettä muiden menoille. Toki käydään Raumalla tosi mielellämme, onhan siellä perheet ja pääosa kavereista.
Tämä tulee kuitenkin muuttumaan. En osaa sanoa tuleeko se muuttumaan koska muutamme kauemmas, vai koska pienen lapsen kanssa matkustaminen ei ehkä ole ihan yhtä helppoa, mukavaa ja vaivatonta kun kahdestaan ajelu. Toki tämä on ikävää mutta hyvin todennäköistä.
Jos miettii kuinka usein meillä käy viikonloppuisin vieraita Raumalta, voisi sanoa noin 6 kertaa vuodessa. Tämän lisäksi voi ajatella että kerran/kaksi kuukaudessa joku käy ohikulkumatkalla poikkeamassa. Toisin sanoen 365:stä päivästä me olemme viettäneet Raumalla ainakin 52 kokonaista päivää + pyhät ja meillä käy ihmisiä 36:na päivänä vuodessa, ei siis täysiä päiviä.
Vaihtoehtomme on, että muutetaan PK-seudulle, Isäntä on pääasiassa illat kotona ja meillä käy ihmisiä juuri niin usein kun ihmiset jaksavat sen 1,5h sijaan ajella sen 3,5 h. Toinen vaihtoehto on, että asutaan virallisesti Turussa ja Isäntä ottaa PK-seudulta jonkun soluläävän nukkumapaikaksi viikoiksi. Asuisin Turussa käytännössä yksin lukuunottamatta viikonloppuja ja joitain harvoja Isännän etätyöskentelypäiviä ja minulla olisi seuraa vuoden 365:stä päivästä 36:na päivänä lukuunottamatta niitä viikonloppuja kun Isäntä on kotona. Muistutuksena vielä, että elokuussa jään kotiin äitiyslomalle.
Josko nyt saisi hieman itsekkäänä esittää kysymyksen, että miksiköhän minulle on aivan sama, onko se PK-seutu muiden mielestä sitten liian kaukana? Ja oikeasti hetken tunsin huonoa omaatuntoa tästä, mutta tässä sohvalla Isännän kanssa istuskellessa voin vain sanoa nauttivani tästä yhteisestä ilta-ajasta ja etenkin kun Isäntä on reissuhommiin lähdössä, haluan kyllä sen kaiken vähänkin mahdollisen ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti