RV 5

Tiistaina alkoi kuukautiset. Tai näin luulin. Keskiviikkona ne ei enää jatkunut. Pillerit jätettiin pois jo keväällä ja vaikka kierto on ollut alusta asti ihan säännöllinen, olin varma että viimekuussa se alkoi todellisuudessa vasta normalisoitua ja ajattelin tämän olevan jotain tähän kierron normalisoitumisriittiin liittyvää. Tosin ne ei jatkunut torstainakaan. Eikä perjantaina. Perjantaina päätin, että aamulla teen testin. Lauantaiaamuna herätessäni marssin vessaan. Ensimmäisen kahden sekunnin jälkeen homma oli jo selvä. Positiivinen se on. Laboratoriotutkimuksiin sattuneesta syystä hieman perehtyneenä vielä tiesin, että testi mittaa hormonia, jota joko on tai ei ole, joten en edes kaivannut toista testiä uskoakseni tuloksen.

Kävelin testin kanssa nukkuvan Isännän viereen. "Isäntä. Isäntä hei. Mä tein sen testin ja se on positiivinen." Isäntä kääntyi samalla sekunnilla katsomaan. Mun kädet alkoi täristä. Sitten alkoi tärisemään koko vartalo. Isäntä oli selkeästi asiasta yhtä äimissään kuin minäkin, vaikka kyllähän seurausten pitäisi tiedossa olla, yhteinen päätös kun ollaan tehty. Isäntä veti mut sänkyyn sen viereen ja halasi oikeen tiukkaan. Tärinä alkoi heti helpottamaan vaikka eihän sitä oikeen ymmärrä vieläkään. Kaikki on vielä mahdollista, eikä vielä uskalla parasta toivoa. 

En edes tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Ensimmäiseksi katsoin laskettu aika laskurilla, että millon laskettu aika olisi. 9.9.15. Syksyn lapsi, kuten minäkin. Ei paha. Seuraavaksi googletin, että mitäs nyt pitää tehdä. Ilmeisesti neuvolaan pitäisi soittaa, mutta kiirettä ei ole, ensimmäinen käynti kun on ilmeisesti viikolla 8. Latasin puhelimeeni raskausappin ja aloin selailemaan vau.fi:stä foorumeita. Siellähän oli jo syyskuun lapsia odottaville omat keskustelut ja aloin mielenkiinnolla seuraamaan myös muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia ja kirjoituksia.

Ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää kun kaikki on ihan normaalisti. Mahassa ei tunnu mitään, rinnat ei arista, hajuaisti on normaali ja kaikki on ihan kuten ennenkin. Luotan kuitenkin siihen kun veljen puoliso sanoi, että ei se yhtäkkiä tapahdu. Sitä on 9 kuukautta aikaa sulatella. Katsotaan nyt ensin tämä kriittisin vaihe ja aletaan sulattelu vasta sitten.