Parisuhdepäivä

Lauantaina oli varsinainen parisuhdepäivä! Päiväsaikaan parisuhdetta koeteltiin Isännän kärsivällisyyden merkeissä kun allekirjoittanut oli "hukassa". Toisin sanoen vaihdoin kyläilypaikkaa mummulasta kummivanhempien luokse ja puhelimeeni ei saanut yhteyttä. Jostain kumman syystä se tekee sitä aina välillä, tietenkin herjaamatta mitään. Puhelimeen ei saa yhteyttä puheluilla, viesteillä eikä internetin välityksellä ja asian huomaa vasta kun yrittää itse yhteyttä johonkin tai viimeistään kun äiti soittaa kahviseurana istuvalle kummisedälle tiedustellen tyttärensä mahdollista sijaintia. Siirtymävaiheessa vielä harkitsin Isännälle soittamista, mutta päätin olla häiritsemättä luottaen Isännän ilmoittavan ollessaan lähistöllä. Jatkossa on ilmeisesti syytä harrastaa näitä "turhia puheluita" ja soitella vaan ahkerasti joka välissä.

Parisuhdekoettelemukset olivat tämän asian osalta hetkelliset ja ainoastaan Isännästä riippuvaiset, sillä olinhan itse onnellisen tietämätön koko asiasta. Myöhemmin Isännälle soittaessani hän oli jo saanut murua rinnan alle ja oli ilmeisen leppynyt. Hyvä ruoka, parempi mieli. Tunnetusti Isäntä ei mitään kauhean kiukuttelevaa sorttia ole, mutta parisuhteen ensimmäinen tukipilari päivän osalta oli saavutettu: anteeksianto.

Matka jatkui Äijänsuolle, jossa käytiin vaatimattomasti kannustamassa Lukko voittoon. Seikkailtiin hallissa aina erien mukaan puolelta toiselle ja sattuikin niin, että nähtiin kaikki lukon maalit (3 kpl) aina ihan maalin vierestä. Kyllä kiekko on parasta paikan päällä ja Isäntäkin pääsi muutaman kerran huutamaan Lukkoa valtavirrassa, häpeilemättömästi. Playoff-kausi on kyllä kiekkofaneille (Isäntä) rankkaa ja vaatii kuin vaatiikin aina puolison ehdottoman tuen, etenkin tällaisien jännitysmomenttien aikana jota pelin aikana koettiin, kun ratkaisu tuli viime minuuteilla. Parisuhteen toinen tukipilari saavutettu: puolison tukeminen.

Lopulta matka jatkui äidin suosituksesta Vanhaan Raumaan kalatorin kulmalle S.J.Nyyperiin illallistamaan. Vaikka harrastetaan jonkin verran noutoruokaa, käydään todella harvoin Isännän kanssa ulkona syömässä. Ruoka oli kyllä juurikin niin hyvää kun äiti oli suositellut ja tunnelma oli ihana. Suosittelen kyllä läpimästi kaikille! Isäntä söi ensimmäistä kertaa elämässään ravintolassa maksaa, joka oli kyllä Isännän mukaan parasta maksaa ikinä. Itse söin paneroitua kanaa ja juustokermaperunoita. Nams! Parisuhteen kolmas ja neljäs tukipilari: yhteinen aika ja keskustelu.

Kyllä nyt on parisuhde kunnossa ja on hyvä jatkaa uusiin koettelemuksiin heti huomenna luku-urakan merkeissä!