Isännän yölliset ölinät, osa 2

Isäntä oli tosiaan eilen viihteellä. En meinannut millään saada unta, olisikohan johtunut siitä pitkään (kymmeneen) nukkumisesta ja nukahdin vihdoin yhden aikaan. Heräsin 3.44 siihen, kun puhelin soi. Isäntä soittaa, mitäköhän on tapahtunut?! Pelästyin niin paljon, että unihiekat lensivät silmistä ja vastasin puhelimeen. Sieltä kuului innostunut huuto: "ISÄNTÄ TULEE KOTIIN!! ISÄNTÄ TULEE KOTIIN!!!". Minä tietenkin lievästi närkästyneenä totean takaisin, että "et tosissasi soittanut ainoastaan tota? Mä meen aamulla töihin, URPO!". Koitan jatkaa unia, mutta koska pelästyminen oli kadottanut kaiken väsymyksen, se oli todella tuskallista, etenkin nyt kun vielä tiesin sen sankarin hetken päästä tulevan ovesta sisään.

Olin juuri nukahtamisen kynnyksellä, kun havahdun siihen, että joku hakkaa meidän ovea. Siis ihan oikeasti, sitä hakkaamista kuului ainakin 30 sekuntia ennen kun avain onnistuneesti luikahti lukon sisään ja ovi aukesi. Äänekkään tallustelun ja sitäkin äänekkäämmän hikan saattelemana sankari oli vihdoin saapunut kotiin. Se on kyllä ihan uskomatonta, miten äänekkäästi humalainen kävelee. Kun normaali askellus on tumps, tumps, niin humalainen askellus on whoooop TÖMPS TÖMPS PUMMMM kilikolikilikoli (pöydänkulma) PAMMM (ovi pamahti seinään).

Noh, ei siinä vielä kaikki. Selviydyttyään makuuhuoneeseen siihen sängyn jalkopäähän, tämä sankari päätti jossain aivosolujensa risteymässä hypätä sänkyyn onnistuen hyppäämään mun päälle! Ulkopuoliselle se olisi voinut olla koominen näky, meinaan yksi humalainen urpo hyppää sänkyyn, yhdeltä kiukkuiselta ämmältä meni ilmat pihalle ja tämä humalainen ei selkeästi ollut ajatellut loppuun (yllätys) tätä tekoaan, sillä hyppynsä rentouttamana lävähdettyään minun päälleni, hän kierähti suoraan reunan yli lattialle äänekkäästi tömähtäen.

Kun vihdoin sain vedettyä keuhkot täyteen ilmaa äkillisen keuhkot tyhjentäneen 90+ kilon jäljiltä, ärähdin kiukkuisena, että "mitä sun päässä oikein liikkuu", käänsin kylkeä ja yritin taas saada unta. Isäntä jäi hiljaa lattialle makaamaan. Hetken yritettyäni, Isännän syvää hengitystä kuunneltuani, päätin että tästä ei tule mitään. Kello on 5, unta takana kolme tuntia ja aika tuntuu loppuvan kesken, Isäntäkin makaa lattialla. Kurkkasin lattialla makaavaa Isäntää sängyn reunan yli ja yritin herätellä häntä. Helpommin sanottu kun tehty. "Isäntä, herää! Nouse nyt ylös sieltä! Isäntä, käy vaikka vessassa, mutta nouse nyt ylös sieltä!" Kymmenen minuutin ja lukuisten avuttomien yritysten jälkeen tein Isännälle nännärin, johon hän vihdoin hitaasti havahtui. Siitä viiden minuutin sinnikkään yrittämisen jälkeen Isäntä vihdoin nousi ylös, istahti hetkeksi sängyn jalkopäähän ilmeisesti riisumaan housujaan ja lähti vessan suuntaan. Äänistä päätellen hän käveli vessaan, avasi kraanan, sulki kraanan ja tallusteli sohvalle.

Uni oli kaikonnut kokonaan ja kiukku oli laantunut vihdoin kuudelta, jolloin kävin tarkistamassa tilanteen. Isäntä makasi sohvalla sikiöasennossa kissojen ihmetellessä vieressä. Polvessa oli mojova mustelma, jonka epäilen tulleen siitä lattialle putoamisesta. Laitoin sohvalta huovan Isännän päälle ja menin sänkyyn. Mietin jopa vaihtoehtoa, että en enää edes yrittäisi nukkua, sillä ei väsyttänyt yhtään, mutta minun pitäisi kuitenkin pistellä ihmisiä aamulla neulalla, joten pakko se on yrittää. Puolen tunnin pyörimisen jälkeen uni tuli ja aamulla aika tuntui loppuneen kesken. Kunnon kuppi kahvia, niin eiköhän tämä tästä. Maitoa kantoon, onneksi töissä on kahvinkeitin!

Isännän housut aamulla sängynpäässä.

Isäntä reissun jäljiltä.

EDIT. Isäntä muistaa eilisillasta sen, että oli baarissa vielä ajatellut, että tulee kotiin sitten ihan hiljaa ja menee suoraan sohvalle. Ties mitä olisi tapahtunut, jos olisi ryminällä päättänyt tulla.

Markkinameininkiä

Kuten jo aiemmin mainitsin, Turussa on keskiaikaiset markkinat. Onneksi ehdin edes nopeasti siellä tänään käymään ja toivottavasti ehdin vielä huomennakin, töiden jälkeen. Siis niin ihanaa, kun aikuiset ihmiset leikkivät mukana keskiajan meininkiä! Siellä on kojujen pitäjillä keskiaikaisteeman mukaiset vaatteet ja ihmiset on muutenkin panostanut, jopa vierailijat, siihen tunnelman luomiseen! Siellä on vieraille myös pukuvuokraamo, että voi käydä vuokraamassa mieleisensä puvun! Voi, kun olisin voinut antautua mukaan, kulkea rauhassa ja käydä siellä oluttuvalla juomassa Laitilan virvoitusjuomatehtaan virkistäviä, syödä karamelliomenaa, nauttia draamaa pursuvista esityksistä ja mennä nauttimaan turnajaisista, jotka Rohan Tallit esittää! Sen sijaan käytiin Isännän kanssa siellä nopeasti kääntymässä (Isäntä ei selkeästikään arvostanut markkinatunnelmaa samoin, kuin minä), Cafe Artissa kahvilla ja Isännän vanhempien kanssa Niska:ssa syömässä peltileipiä (=pizzoja, jotka itseasiassa melkeen vetävät vertoja meidän pizzakivipizzoille). Toivottavasti Isännän vanhemmat nauttivat keskiaikaistunnelmasta minunkin puolestani!

Ihana(n puhdas) Aurajoki ja markkina-aluetta vasemmalla.

Markkinoiden pääportti.

Ruokaa keskiaikaiseen tapaan ja pelottava lihanleikkaaja.

Oli kyllä kiva saada Isäntä eilen kotiin! Siinä nautiskelin oikein urakalla kun illalla kiireettömästi katseltiin House M.D:ta, juotiin ne oluset kotisohvalla, saunottiin, nukuttiin pitkään, aamulla vähän siivottiin (tätäkin taisin arvostaa Isäntää enemmän), juotiin aamukahvit ja lähdettiin kiireellä markkinoille. Itseasiassa lähdettiin niin kiireellä, että Isäntä kävi suihkussa, föönasi ja laittoi hiuksensa (kyllä, se on hyvä että sille hiustenkuivaajalle on edes jotain käyttöä) ja puki vaatteet päälle kymmenessä minuutissa. Siitä kymmenestä minuutista minä olin kahdeksan minuuttia ovella laukku kädessä valmiina lähtöön. Tosin, Isäntä kävi hakemassa kahvimaitoa kaupasta, joten suotakoon se hänelle!

Täällä istuskelen kotisohvalla käsitöineni kun Isäntä viilettää pitkin Turun katuja opiskelutovereidensa kanssa. Hyvä että hänkin pääsee välillä tuulettumaan! Kyllähän sitä yhteistä aikaa jo vietettiinkin!

Asiasta kuudenteen, olen aina ehtiessäni katsellut Katsomosta ja Ruutu-palvelusta joitain ohjelmia lähinnä ajan kuluksi ja käsitöitä tehdessä, koska ei niitä jaksa kaikessa hiljaisuudessa tehdä. Ja koska en koskaan ehdi telkkaria tiettyyn aikaan katsomaan, sieltä on hyvä katsella mitä sattuu aina kun ehtii. Noh, nyt olen katsonut Kadonneen jäljillä ja olen niin koukussa, että katsoin jopa sitä UK-versiota, joka on nimeltään Long Lost Families. Siis mikä ihana formaatti! Autetaan siis ihmisiä löytämään sukulaisia tai muita, jotka ovat kauan olleet kadoksissa, esimerkiksi adoptiolapsia tai biologisia vanhempia. Etenkin se brittiversio on niin ihanasti brittityyliin dramatisoitu, että joka ainoan kerran tirautan pikku kyyneleet, tällainen pillittäjä kun olen. Taitaa sekin suvussa kulkea.

Melkeen loma!!

Siis ihan käsittämätön fiilis! Tänään on viiminen 12 tuntinen työpäivä, ainakin ennen elokuun 11:sta päivää, jolloin alotan tuolla labratyössä täyspäiväisenä ja mikä kaikkein parasta, ilman päivääkään ilmaista työtä!! Siis opiskelun aiheuttama ilmainen työ on nyt virallisesti ohi! Jokainen päivä ja minuutti on jatkossa ansiotyötä! 

Ensiviikko on vain 7,5 tuntisia työpäiviä ja jopa yksi vapaapäivä. En voi sanoin kuvata tätä tunnetta joka on, kun kävelin kuukaudeksi pois tuolta labratyöstä, jossa on btw 8 tuntisia päiviä. Olo on niin kevyt ja vapautunut! Vihdoin ne kaikki ylipitkät päivät on ohi ja se vapaa-ajaton arki on ohi. Tämä loppuspurtti tähän viikkoon oli kyllä mainio! On niin kaikkensa antanut ja hyvä olo. Vaikka vielä on töitä edessä, ei haittaa! Koko päivä on ollut niin hyvä ja kiireetön. 

Käytin liukumia ja lähdin varta vasten 15 minuuttia normaalia aiemmin töistä, että voin ihan kaikessa rauhassa tallustella juna-asemalle ja kirjoittaa tämän hyvänolon hehkutuksen! En voi käsittää, mulla on kuitenkin töitä vielä tänään, mutta ei yhtää tunnu siltä. Soitin jo Isännälle, että mennään näytteenottoharrastuksen jälkeen oluelle juhlistamaan tätä ilmaisten työnteon päättymistä, hyvää oloa ja kaikkea sitä ensikuun vapaa-aikaa! 

Kesäkuu, olen valmis! Heinäkuu saapukoon! Työviikonloppukin tuntuu ihan tulevalta vapaa-ajalta vaikka se harmittavasti blokkaa rauhallisen vierailun Turun keskiaikaisilla markkinoilla, joihin kaikkien pitäisi päästä käymään! Huomenna nukun pitkään ja koitan ehtiä käymään siellä markkinoilla pikaisesti ennen töitä.

Juna tuli! Hankalat ja ikävät asiakkaat, tänään on hyvä päivä tulla käymään, sillä tätä päivää ei voi pilata mikään!!

Isännän suusta, osa 5

"Tää on meiän paras kauppareissu!"

Yksi kuva, kaksi tarinaa.

"Musta tuli just pihi!" (Kun sanoin, että ostetaan noita kissanvessanaluspusseja kolme pakettia, ettei ne heti lopu ja ensimmäistä kertaa niitä ostava Isäntä huomasi niiden maksavan 5,90e ja meinasi, että otetaan vain kaksi.) (ks. edellinen kuva).

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä:

"Jos sussa jotain hyvää on niin se, että ainakin on aina kaljaa kaapissa!"

Leskeilyä

Mä oon leski ny! Siis onneksi en oikea leski, mutta työleski. Isäntä lähti taas työmatkalle ja kotiin häntä voipi kuulemma odotella taas lauantaina. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ulkopuolisten ihmisten ei kannata treffata minua loppuviikolla ja saatan herättää paheksuvia ilmeitä ja katseita jos liikun jossain, koska se vähäinen sosiaalinen elämäni (päivän kuulumiset Isännän kanssa) on rajoitettu kahteen kissaan, jotka eivät vastaa mitään. Kaiken lisäksi myös kissat kiukuttelevat, kun en ole kuulemma "koskaan" kotona. No mitenniin? Täällähän mä oon, joka yö!

Ja kyllä, kissat osaavat kiukutella. Etenkin Mindy alkaa heti osoittamaan mieltään kun joutuu päivät pitkät olemaan yksin Mufasan kanssa kotona. Meillähän ei kissat hypi koskaan pöydillä, kun olemme kotona. Eilen Mindy juoksi pöydän yli, kun syötiin sitä maittavaa salaattia, johon Isäntä oli muuten kovin tyytyväinen. Mufasa taas puolestaan kaipaa sitä seuraa päivien sijaan sitten yöllä. Mikäs sen nautinnollisempaa, kun herätä yöllä siihen kun 5 kiloa kissaa mäjähtää vauhdilla rintakehän päälle kuin tykinkuula. Tämä tarkoittaa että herää, nyt krapsu krapsu tai pureskelen korvaasi (koska se on ainut ruumiinosa joka saattaa näkyä peiton alta ja siinä on kivoja korvarenkaita, jotka jää hampaisiin kiinni).

Aamusta mainittakoon, että oli ihan törkeän kylmä! Päivästä sen verran, että mikään ei pysynyt kädessä! Tai no, asiakkaiden onneksi neulat pysyi. Ja pipetointi kramppaa niskassa. Tänään olen myös alkanut tekemään joka ainoaa asiaa vähintään 5 kertaa ja joka kerta unohtanut mitä olen tekemässä, jättänyt sen kesken, aloittanut toisen homman, unohtanut ja havahtunut jatkamaan/aloittamaan sitä edellistä hommaa uudelleen. Mutta ei haittaa! Nyt ollaan voiton puolella jo! Ei nyt ihan viikon kokonaistunneissa, mutta näissä yli 12 tuntisissa päivissä! Huomenna on VAPAAILTA ja sen jälkeen enää yksi tappopäivä (perjantai). Viikonloppukin on melkein vapaa, kun kahden päivän aikana ei ole kuin 12 tuntia töitä. *voitontanssi*

*kaivaa laskimen:

 3päivää x 12 tuntia = 36tuntia.

1päivä x 12 tuntia + 8 tuntia + 2 päivää x 6 tuntia = 32*

Ollaan VOITON PUOLELLA viikkotunneissakin jo!

*supernolo voitontanssi*

Tuossa näytteenottoharrastuksessa ensiviikon vuoroja tarkkaillessani huomasin siellä tyhjää tiistain kohdalla. Siis ihan käsittämätöntä! Vapaapäivä keskellä viikkoa! Mitäs sitä sitten tekisi? Jos lähtisi vaikka lenkille (HAHA), kokkailisi jotain hyvää (HAHAHAHA) tai makoilisi kotona? Viimeinen vaihtoehto tuntuu parhaalta, mutta käytännön toteutus voi olla hankalaa kun on tottunut tähän sykkimiseen (HAHA).

Miten niin sekaisin? Tulkaa nyt joku juttelemaan mulle!

Ensiviikonlopun ruisrock onkin muuten muuttunut tupareiksi, rippijuhliksi ja ties miksi! Kattellaan sitten, jos vaikka DBTLiin loppukuusta.

Nyt vihdoin sain sen valmiiksi! Ei sitä olekaan tehty kuin muutama kuukausi. Juhannuksena sain sen melkein valmiiksi ja nyt sain virkattua viimeisen palan paikoilleen (se kaikkein kettumaisin) ja laitettu harjan! Ohje on Fatty Lumpkin ja on Heidi Bearsin tekemä, eli siis saman kun se hippo. Tiedä sitten mitä sille tulee tapahtumaan, ajattelin ehkä nimetä sen Peikuksi edesmenneen heppani mukaan.

Mufasa yritti väkisin vedellä pollea pataan.

*hör hör* (silmät solmussa)

Mufasa tajus, että pollella on siisti häntä..

Huomatkaa myös toi peitto tossa sohvalla. Se on käsin tehty (by tuntematon), virkattu ja pelastin sen sieltä autotallitalkoista isän tyköä. Sohva taas on mummulasta. Meillä kaikki on jostain suunnasta saatua ja kerättyä mutta vanha palvelee hyvin!

Jos tää kirjotus oli sekava, niin tiedoksi, että keräsin kaiken vähänkin jäljellä olevan keskittymiskykyni, että sain luotua tämän.

The end.

Amen keittiössä, osa 2

Siis kuinka paljon säätöä mahtuu tuntiin? Voin kertoa, PALJON! 

Ilta à la Ame.

Kävele töistä kotiin (10min), tarkista nopeasti, että kaikki taulut ovat paikallaan (sattuneesta syystä), laita takki naulakkoon, istu sohvalle. Tajua hetken päästä, että että istuit juuri 10min ajattelematta yhtään mitään ja keskity: "Mitäs nyt?" Vastaus: "Törkeä nälkä!" Muista eilinen salaatti ja ala väsäämään salaattia!

Mutta mitäs sitten, kun Isäntä on tulossa työmatkalta kotiin, on myöskin viimeksi syönyt lounasta, kello on melkein yhdeksän ja se salaatti näyttää tältä?

Ja jääkaappi näyttää tältä:

Tuon keskimmäisen hyllyn täytin eilen pienessä ketutuksessa.

No mene kauppaan. Koska multitasking, ota roskapussi mukaan nyt kun kerrankin muistat (Isäntä sen yleensä tekee), kävele puoleenväliin koti-kauppa väliä, huomaa roskapussi edelleen kädessäsi, käänny, kävele takaisin talon vierelle, heitä roskapussi Molokkiin ja matka voi taas jatkua. Ja kyllä, ne kaivetut roskakuopat on Molokkeja (Molok jos haluat googlata).

Joku naapuri saattoi ihmetellä..

Noh, nyt pienen pieni huomio! Siis tiedättekö te ihmiset kuinka paljon siellä kaupassa on kaikkea ihme versoa ja varsoa, mitä voi salaattiin tunkea?! Kuinka monta erilaista mozzarellaa, fetaa, gutaa ja muuta?! No arvatkaas menikö tämä lähes salaattineitsyt ihan lukkoon jo siinä pelkästään salaattihyllyllä, kun piti ostaa salaattia, mutta sitä olikin miljoona ja yksi erilaista? Siinä pällisteltyäni kuului kuulutus "Hyvät asiakkaat, liikkeemme suljetaan viiden minuutin kuluttua. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan!" ja ostoskorissa oli paprika. PANIIKKI! MITÄ MÄ OTAN, MITÄ MÄ OTAN!?! Ensimmäiset silmiinosuvat joka hyllyltä (salaatti, juusto, kana). Kun ikuisuudelta tuntuvien paniikkiminuuttien jälkeen maksoin ja kävelin kassalta ulos, katsoin kelloa ja se oli 20:57. Mulla olisi ollut vielä KOLME minuuttia. Noh, sen kahden minuutin aikana juoksin ainakin kolme kertaa S-Marketin hyllyvälit läpi, törmäsin yhteen tätiin, yhteen puukoriin (mitä hel*ettiä sekin siellä teki?) ja yhteen hyllyyn ja sain ainakin kolme mustelmaa (yhden siitä hyllystä, yhden puukorista ja yhden kylmäkaapin ovesta, joka hyökkäsi kimppuun). 

Nämä vaativat melkeen ihmishenkiä ja aiheuttivat
paniikkia ja mustelmia.

Mutta lopputulos! Siis Isäntähän olisi ollut tyytyväinen tuohon ensimmäiseenkin versioon, hän kuitenkin tietää mikä ponnistus minulta vaaditaan jo siihen, mutta kyllä nyt Isännän kasvoilta loistaa ylpeys kun se tulee kotiin! Tämmönen kodinhengetär kun minusta on tullut! Nyt istuskelen sohvalla, kirjoittelen tätä tämän päiväistä kohokohtaa ja juon olutta (kylmässä kun oli) pahimpaan nälkään odotellen Isäntää kotiin, että voidaan yhdessä syödä päivällistä!

P.S. Isäntä lähti siis eilen työmatkalle.
P.P.S. Näin viimeyönä unta, että minulla oli kylmä ja nojailin johonkin tyyppiin, joka oli lämmin. Heräsin herätyskelloon yksin ja minulla tosiaan oli kylmä. Julma maailma.

Uutisankka

Alunperin se blogikirjoitus piti tosiaan tulla aiheesta, ja koska mun oli pakko kertoa toi päivän loppuhuipennus, tulee tänään sitten kaksi kirjoitusta. Erehdyin tossa päivällä lukemaan iltasanomien, iltalehden ja satakunnan kansan uutisia. Siis ihan käsittämättömiä lööppejä mitä tuo media laukoo. Joitain lööppejä ja niistä ajatuksia.

Iltasanomista:

70 miljoonan jättisakko uhkaa - mitä Valion maidon hinnoille todella tapahtui?
Valio vaan polki maitotilallisten työstään saamaa korvausta. Sitä se tekee jatkuvasti, mutta nyt sattui vetämään pohjat.

Voittaja löytyi! Tämä ruoka-aine poistaa parhaiten valkosipulin löyhkän hengityksestä
Pakko lukea, että tietää mitä syöttää Isännälle ensikerralla.(Psst. se on tuore omena)

Sting ei jätä 225 miljoonan euron omaisuudesta penniäkään lapsilleen.
Ompahan lapsilla vähemmän mistä riidellä isänsä kuoltua. Jos vaikka pääsisivät lööppeihin siitä, että ovat toistensa tukena.

Amanda Harkimo julkaisi melkoisen bikiniselfien - tarvitseeko tämän jälkeen tehdä edes juhannustaikoja?
Kuka ihmeen Amanda Harkimo?!

Työttömille tarjotaan näitä töitä eniten - ei aina omalta alalta
Siis mitä!? Tekeekö joku muka jotain muuta kun sitä mihin on saanut koulutuksen!? Tarjoaako ne oikeasti työpaikkoja sellaisilta aloilta, joihin työntekijöitä tarvitaan sellaisille työnhakijoille, joiden alalla ei ole töitä? Nyt on näköjään vihdoin keksitty ratkaisu Suomen työttömyystilanteeseen.

Hintavertailu paljastaa: Näin kallista Suomessa on
Jokainen Suomessa asuva tietää, kuinka kallista Suomessa on.

Prinssi Harryn villi ja kostea viikonloppu - sammui hotellin baariin
Kukas tää Harri nyt oli?

Madonnan tuorein komistus - ikäeroa 29 vuotta
Eikös tää oo jo vanhempi kuin se viimekertainen?

Iltalehti:
Puoluetoveri ihmettelee Stubbin ratkaisuja "Työ jää keskeneräiseksi"
Millon ne ylipäätään saa mitään vietyä loppuun asti, paitsi verotuksen kiristämistä?

Ja lopuksi:

Satakunnan kansa uutisoi, että "Eurajoen hukkumistapausta lukuunottamatta juhannuksen vietosta selvittiin tiettävästi ilman hukkuneita." Olipas antoisa lausahdus, etenkin kun se löytyi otsikon "Eurajoella hukkui juhannuksena yksi ihminen" alta. Jos nyt kuitenkin huomioidaan tämä yksikin tapaus? Osanotot läheisille.

Se voittaja-fiilis

Mä selvisin niin voittajana tästä päivästä, että olin niin fiiliksissä kun lähdin töistä kotiin. Mun teki ihan hirveesti mieli salaattia, ihan tosi siis (hyvä että joskus tekee mieli jotain terveellistäkin) ja ajattelinkin että käyn kaupan kautta ostamassa salaattiainekset (salaatti, kurkku, mozzarella) ja aamukahvimaitoa. Siinä kaupassa olin supertehokas ja onnellisena kävelin kotiin, jossa Isännän sisko odotteli oven takana, koska sen leivät oli meillä jostain minulle tuntemattomasta syystä. Koko matkan suunnittelin ihan superhyvää blogipäivitystä, että tässä se sitten on:

Avasin kotioven, mielessä ajatus "salaattia, salaattia", katoin keittiöön ja suusta pääsi samantien "mitä vittua" ja oikein syvä painotus tuon jälkimmäisen sanan tuplakonsonantille. Siellä odotti tämä:

Pahoittelen siinä tilanteessa tärähtänyttä kuvaa, ehkä kädet tärisivät, en tiedä, mutta vertailun vuoksi, se taulu on ennen ollut tuolla:

Siis ihan käsittämätöntä! Kissojen ruokapaikka on tossa alla, eli ne on selviytynyt tänään sekä giljotiinista, että sisäisestä verenvuodosta, sillä täytin ruokakipon tänäaamuna ja se oli koskematon, mutta lasinsiruinen. Ja kyllä, siihen kehykseen kuului lasi, joka oli ihanasti osittain palasina, mutta suurena osana tuolla patterin takana. Siinä hetken tuskailtuani Isännän sisko heitti ilmoille, että ota vasara. Noh, se yhdeksännellä luokalla ammattikoulujen järjestämästä Taitaja 9 -kilpailusta voittamalleni vasaralle tuli vihdoinkin käyttöä, kun hakkasin sitä lasia sieltä patterin alapuolelta rikki, että sain sen pois sieltä.

Tämän jälkeen sitten tietenkin kaikki tuntui epäonnistuvan, muun muassa ostoskassi tippui lattialle ja rasvat oli saunan jälkeen ihon sijaan lattialla. Kaikkein eniten harmittaa kuitenkin se taulu. Onneksi se kaverin vesiväreillä ylioppilaslahjaksi saamani kuva on täysin ehjä. Samaa ei voi kyllä sanoa tuosta ikkunan alla olevasta betonireunasta, josta taulu on tippuessaan lohkaissut molemmin puolin aika hyvät palat.

Reunoilla näkyy ne lohkeamat.

Vinkiksi kaikille, että ei kannata kiinnittää tauluja sellaisilla seinään lyötävillä muoviklipsuilla, ne voi meinaan mennä rikki. Luojan kiitos noi kissat nukkuu päivät kun ollaan pois kotoa eikä tosiaan ollut tuossa alla eikä käynyt syömässä. Tosin, tuli sitten toisen kissan vakuutuslasku, että ainakin on tarvittaessa vakuutukset kunnossa kun kissan vakuutus maksaa enemmän kun mun ja Isännän vakuutukset yhteensä.

Juhannuskooste

Juhannus alkoi torstaina yllätyksellisesti viettämällä ilta Turussa, kun erään ystäväni työpaikka rantautui Naantalin satamaan ja kaveri tuli meille istumaan iltaa. Heitettiin toveri takaisin laivalle puolenyön aikoihin ja lähdettiin siitä ajelemaan Rauman suuntaan.

Raumalle rantauduttiin myöhään ja edessä oli tavaroiden purku ja uni. Uni maistui hyvin ja aamulla oltiin melko aikaisin pirteänä aloittamassa juhannuksen viettoa oikein kunnolla. Itselläni se meni siinä käsityötä väsäillen ja kahvia juoden. Ensimmäisen oluen korkkasin amatöörimäisesti vasta puolenpäivän jälkeen (klo. 12.02).

Vanhan surkean tyynyn sisus pääsi vanun loppuessa kierrätyksen
ominaisuudessa tämänhetken käsityön täytteeksi.

Sitten syötiin lihoja, sipsejä, pizzaa (paljon pizzaa) ja juotiin ja juteltiin ja hauskaa oli. Siinä päivän kuluessa käytiin myös läpi isäni autotallin antimia ja vanhoja säästettyjä tavaroita. Aikamoinen liuta tavaraa heitettiin kovalla kädellä pois vanhoista kouluvihoista lähtien. Tuskattomimmin se kävi, kun ei edes alkanut sen paremmin tutkia niitä tavaroita ja vihkoja. Se mitä ei ole tähän mennessä kaivannut, sitä tuskin tulee kaipaamaankaan.  Joitakin säästettäviä aarteita sieltä kuitenkin löytyi.

Rakas uskollinen ystäväni, Beethoven.

 

Juhannuksen romanttinen pose.

Lauantaina siirryttiin Rauman Lappiin paljuilemaan ja saunomaan ja tekemään pizzaa. Meillä oli niin paljon aineksia, että niitä pizzoja tehtiin yhteensä nelinkertainen taikina, eli reilu 20 pizzaa. Olin ihan varma, että niitä jää ihan tuhottomasti yli, mutta seuraavana aamuna jääkaapissa oli vain ¾ pizzaa. Aineksiin kuului mm. 16 pussia mozzarellaa, 3,5 pussia juustoraastetta, kanaa, tuoretta ananasta, pepperonia, 750g jauhelihaa, kinkkua, chevreä yms.

Tänään aamupäivä ja iltapäivän alkuosa kului nukkuessa ja päänsärkyä pois nukkuessa. Onneksi sain nukuttua. En käsitä miten minä aina kärsin krapulasta, vaikka yleensä Isäntä on paremmassa otteessa. Isännällä on varmasti jokin krapulattomuusgeeni. Isä oli ostanut torilta suomalaista merilohta, eli siis lohta, jota ei ole kasvatettu. Siis ihan oikeasti, lohi ei ole punaista ja siinä on todella vähän rasvaa. Se oli savustettuna ihan tajuttoman hyvää!

Savulohta, perunaa ja voikastiketta. Se juhannuksen
terveellisin ruoka.

Koko juhannuksen kruunasi kotiinlähdön aika. Kissat olivat nukkuneet koko päivän alakerrassa edellisien päivien suuren aktiivisuuden aiheuttamaa univelkaa. Kissoilla on tapa tulla vessaan silloin, kun siellä on seuraa, eli kissojemme suoliston toimivuus on aika tarkkaan synkronoitu meidän suoliston kanssa samaan tahtiin. Isäntä meinasi siivota kissojen vessan, mutta se oli täysin koskematon. FAK. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sillä sekunnilla kun ne saadaan autoon, alkaa suolen toiminta. Isäntä kiukutteli, että hän ei halua laittaa kissoille vessalaatikkoa kuljetushäkkiin, ettei kissat menisi heti pa*kalle kun päästään autoon.

Laitoin kissat häkkiin ja istun autoon. Ennen kun isäntä pääsi autoon, alkoi peittely. Isäntä tsekkasi tilanteen. Voi vi**u. Mindy oli pissannut häkkiin. Alkoi armoton Isännän pärräily ”kissojen avuttomuudesta ja niiden olemassaolon onnettomasta vaikutuksesta”. Isäntä laittoi vessalaatikon häkkiin ja peitti pissan sanomalehdellä. Tässä välissä Mufasa paineli vessalaatikkoon pissalle ja siinä peitellessään kaatoi koko laatikon niin, että pelletit olivat pitkin häkkiä. Isäntä innostui jälleen, otti vessalaatikon pois häkistä hävittääkseen pissaiset pelletit ja sillä samaisella sekunnilla Isännän pärräilyn tahdittamana Mindy asettui häkin pohjalle kaatuneiden pellettien päälle vääntämään paskaa. Tämä kaikki tapahtui noin kahden minuutin sisään. Ei siinä voinut enää kun nauraa tilannekomiikkaa ja Isännän pullistunutta ohimosuonta.

Nyt, 10 kiloa myöhemmin, täysin juhannusruuhkat missanneena (luojan kiitos) rantauduttiin vihdoin kotiin. Juhannus olisi voinut kestää pidempäänkin, mutta olen erittäin kiitollinen tästä täysin kiireettömästä, aivot nollanneesta minilomasta, se tuli juuri oikeaan aikaan. Olen henkisesti hieman valmiimpi ensiviikon tappotahtiin, en valmis, mutta valmiimpi. 

Onnea Mufasa!

Mufasalla oli syntymäpäivä 16.6 ja se meni ihan ohi! Eilen, taas kerran saunassa muistin, että voiei, Mufasan syntymäpäivä on kokonaan unohtunut! Sehän tarkoittaa myös sitä, että kohta kisut pääsee 1v rokottelle. Vähän Mufasan parhaita paloja vuoden varrelta!

Dollyblues Bye Bye Love

a.k.a Mufasa

16.06.2013

Tämä vauvonen valtasi sydämemme elokuussa 2013.

Mufasan ensimmäinen päivä kotona.

Mufasan ensikosketus käsitöihin.

Jano yllätti. 

Mufasa:

Ottaa nokoset kaiuttimen päällä.

Tunkee väkisin vessaan, vaikka on ahdasta.

Odottaa kavereita (vieraita) että ne tulee vessasta.

Työntää sukkalaatikon pois kaapista saadakseen
pehmeän nukkumapaikan.

Ottaa nokoset lavuaarissa. Ei paljoa hetkauta vaikka hanan avaa.

Nauttii krapsu krapsu.

Käy morottamassa pupua.

Pitää vahtia ruokapaikalta.

Käy tsekkaamassa mikä meno.

Kulkee kainalossa mukana.

Haluaa datailla.

Pelaa piilosta (Isäntä astui kerran päälle, ei ole piiloutunut sen jälkeen)

Ei riehu koskaan.

Pissaa hassusti.

Kattelee telkkaria sohvalla.

Vahtii unta.

Ottaa rennosti.

"älä tuijota"

Makoilee hassusti.

Pelästyy.

Katselee autoja.

Perusilme.

Piiloutuu (taas).

Kylvyn jälkeen.

Leikkii.

Hyvää Juhannusta! 

Me otetaa ny rennost!