Kuulumiset Saksasta

Ahh, kuinka ihanaa päästä vaihteeksi itse muodostamaan tekstiä! Tässä on ollut vähän kiireenlaista menossa! Uusi maa, sama valuutta, pääsykoekirjat ja vauva. Huh! 

Täällä on ollut ihanaa ja kivaa ja vaikka mitä! Ihan eri meininki kun viime vuonna kun yritin lukea. Seuraa on melkeinpä aina lukutauoilla ja Lili pitää huolen siitä, että tällä äidillä on tekemistä aina kun se ei lue! Äitini mahdollistaa ihanasti lukemisen hoitamalla kaikki kotityöt ja patistamalla minua kirjojen pariin aina kun hengailu Lilin kanssa meinaa viedä voiton. Eli useamman kerran päivässä. Lilin ensimmäinen lause varmaan on ”menes äiti nyt siitä lukemaan”.

Päivän rytmi on arkisin ollut aika samanlainen. Aamulla kun herätään, mennään aamupalalle. Sen jälkeen mennään Lilin kanssa yläkertaan meidän lukaaliin. Lili leikkii lattialla ja itse lueskelen siinä vieressä. Lili on ihanan omatoiminen leikkijä ja on ainakin vielä viihtynyt hyvin siinä seurana. Lempileluja on tietenkin äidin penaali, joka osataan hienosti aukaista ottamalla penaalin pohjasta kiinni ja heiluttamalla sitä pään yli. Aina yhtä hienoa on se, kun se klipsukiinnitteinen penaali levähtää auki ja se koko sisältö lentää ympäri huonetta. Sitten käydään äkkiä kiinni äidin post-it –muistilappuihin ennen kun äiti ehtii keräämään ne pois. Melkein penaalin vertaisia leluja ovat ihanan värikkäät huomioviivaustussit. Niitä on oikein kiva imeskellä.

Jossain kohtaa nukutan Lilin ensimmäisille päikkäreille ja jatkan lukemista. Kun Lili herää, luetaan vielä hetki yhdessä ennen kun äitini tulee yhden maissa kotiin kurssiltansa. Siinä vaiheessa juodaan yhdessä kahvia ja teetä ja Lili syö lounaan. Sen jälkeen on vahdin vaihto ja äitini jää Lilin kanssa kun itse menen lukemaan. Luen parin tunnin pätkissä niin, että ajoitan lukutauot Lilin hereilläoloaikaan.  Lili nukkuu kolmet 0.5-2 tunnin päikkärit, joten onneksi siinäkin ajassa ehtii hyvin lukea. 

Illalla lopetan lukemisen usein päivällisen aikoihin, jolloin syödään kaikki porukalla, nautitaan ruuan kanssa ehkä maailman parasta olutta ja rentoudutaan hetki. Aika pian siitä mennään Lilin kanssa yläkertaan ja unten maille. Eilen lopetin hieman aiemmin ja käytiin ihmettelemässä Stuttgartin keskustassa. Oli muuten aika pikkasen ihanaa päästä ulos, kun olin koko viikon ollut vain sisätiloissa!

Lili U-Bahn:ssa (paikallinen metro/juna). 

Lili on myös viihtynyt hyvin ja peloistani huolimatta neiti ei ole kyllä oireillut poissaoloistani mitenkään. Päinvastoin tuntuu, että Lili nukkuu paremmin päiväunia ja syö päivä päivältä paremmin kiinteitä kun äiti ei ole jatkuvasti vieressä. Nyt viikonloppuna pääsin kivasti lukemaan kunnolla jo heti aamusta asti, mutta tuntuu että en yhtään sen enempää lukemisessa etene. Hyvä niin, se kai meinaa sitä, että viikollakin tulee loppujen lopuksi luettu ihan hyvin.

Ihmekös Lili viihtyy, täällähän on valtavan kokoinen Mufasa!

Koitan saada jotain tekstiä luotua niin, että saisin ajastettu jotain julkaisuja viikollekin, viikolla kun ei ole kyllä yhtään ylimääräistä aikaa! 

Huomenna!

Huomenna on lähtö! Huomenna on se päivä, kun lennän Lilin kanssa kahdestaan Stuttgartiin äitini luo. En voi uskoa, että se on jo huomenna! Ei yhtään tunnu siltä, että lähdetään jo huomenna!

Viikonloppu meni kivasti lukiessa. Isäntä oli päivät pitkälti Lilin kanssa kahden, oikeastaan ensimmäistä kertaa. Itse olin tosin niinkin kaukana kun makuuhuoneessa, mutta kuitenkin. Kaikki lukutauot ajoitin niin, että Lili oli hereillä ja hengailin Lilin kanssa ja niin on tarkoitus tehdä myös Saksassa. Jopa ehkä itsekin vähän yllättyneenä Isäntä jopa nautti ajastaan kahden tyttärensä kanssa. Se vaan on niin mainio tyyppi!

Huominen matkustelu ei yllättävää kyllä jännitä oikeastaan yhtään. Onneksi ollaan Lilin kanssa lennetty aiemminkin ja se mitä sitten tulee on tullakseen. Suurin haaste on ollut pakkaaminen ja sen suunnittelu. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea turhaa on pakattu ja mitä on tullut unohdettua. Varmasti kyllä pärjätään ja Saksastakin saa!

En voi tarkemmin edes ajatella, että lähdetään Lilin kanssa kahdestaan "pitkäksi" aikaa pois ja Isäntä jää tänne. Asia ollaan yhdessä päätetty ja näin tulee käymään. Nähtäväksi jää, kuinka paha paikka on kääntää selkä lentokentällä. Vaikka aika tuntuu pitkältä, kun sitä miettii niin Isäntä tulee jo kolmen viikon päästä viikoksi meidän kanssa. Sen jälkeen ollaankin Saksassa enää puolitoista viikkoa. Aika tulee varmasti menemään todella nopeasti, vaikka ikävä varmasti tulee, puolin ja toisin. Tarkoitus on olla iltaisin paljon yhteydessä videopuhelujen kautta ja kuten jo aiemminkin kirjoitin, mielenkiinnolla odotan Lilin suhdetta mummiinsa livenä, videopuhelun kautta kun se on todella tuttavallinen. Sitten tiedetään mihin varaudutaan Isännän ja Lilin suhteen.

Onneksi aloitin pakkailun poikkeuksellisesti hyvissä ajoin, sillä tiesin että suuri osa ajasta tulee menemään lukemiseen. Loppujen lopuksi todella vähän olen nyt viikonloppuna pakannut ja viimiset tavarat matkalaukkuihin päätyykin vasta huomenna. Lento otettiin onneksi keskipäivään, joten mitään kiirettä aamulla ei tule olemaan ja voidaan rauhassa heräillä porukalla.

Toisaalta on kivempi lähteä, kun toinen jää kotiin. Ei tarvitse yhtään niin tarkkaan miettiä kaikkea jääkaappia ja muuta, vaikka tuntuu että kun lähdetään, tänne jää tyhjä jääkaappi. Meidän oli tarkoitus syödä päivälliseksi kanasalaattia, mutta salaatti oli täynnä jotain ihme kirvoja, rucola oli aivan nuutunutta ja Lili on syönyt kaiken kurkun. Kun tämä huomattiin, kana oli jo paistettu ja paprika pilkottu. Isäntä meinasi, että onhan meillä kukkakaalia ja loihtikin sitten meille oikeen erikoissalaatin, joka sisälti kanaa, paprikaa ja kukkakaalia. Isäntä tulee kuitenkin syömään päivittäin töissä, joten olisi ihan turhaa jättää täyttä jääkaappia tänne "poikamiesboksiin".

Salaatinkastiketta ja avot!

Kyllä ihmisen täytyy olla hullu lähteäkseen mukaan tällaiseen. Tällaisella tarkoitan ylipäätään (taas) lukemista oikiksen pääsykokeisiin, puolison jättämistä Suomeen ja lähtöä Saksaan. Toisaalta, pakko sitä kaikkea on kokeilla.

Kirjojen tiedot julki!

Pääsykoekirjoista tuli tänään tiedot! Sivuja tulee olemaan noin 600, joka jakautuu ihan kivasti kolmen kirjan välille. Kirjoja on siis onneksi "vain" kolme. Pelkäsin, että niitä olisi neljä. Tosiaan, itse kirjoista en tiedä sen enempää vielä, mutta aiheet on nyt vihdoin tiedossa.

Ensimmäinen kirja on Esineoikeuden alkeet (165 sivua). Kirja on varmasti pitkälti asiaa, mutta aihe on osittain entuudestaan tuttu. En edes muista mistä, mutta uskoisin ainakin ison osan terminologiasta olevan jossain pitkäaikaismuistiin tallentuneena. Esineoikeus koskee kuitenkin niin montaa aihetta, joten varmasti on tästä tullut aiemminkin luettua.

Toinen kirja on Johdatus viestintäoikeuteen (219 sivua). Tämä on ehdottomasti näistä kirjoista minulle vierain aihe. Uskon, että tämä kirja tulee viemään eniten aikaa ja energiaa muiltakin osin kun sivumäärän perusteella. Ymmärrettävää tulee varmasti olemaan paljon ennen kun ulkoa opettelu on mahdollista. Uskoisin tämän olevan se hankala kirja tänä vuonna.

Kolmas kirja on Velkavastuun toteuttaminen luottoyhteiskunnassa (208 sivua). Myöskin tämä tulee olemaan varmasti tiukkaa asiaa, mutta aihe on myös entuudestaan jo hieman tuttu. Olen lukenut Turun oikeustieteelliseen yritysoikeutta ja takausriitaa, joten uskon että niissä on hieman sivuttu jo tätä aihetta.

Kaiken kaikkiaan kaikki kirjat tulevat olemaan todella työläitä opiskeltavia, sillä asiaa on varmasti paljon ja pikkutarkasti. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen on minulle entuudestaan täysin tuntematon ja kaiken lisäksi tänä vuonna on ensimmäistä kertaa käytössä kiintiöt, joissa kahdesta sadasta sisäänotettavasta vähintään 150 tulee olemaan ensikertalaisia (suoraan lukiosta). Tämän lisäksi koko pääsykoe on uudenlainen, kun kolmen monivalinnan perusteella parhaiten selviytyneiden esseevastaukset tarkistetaan ja esseevastausten perusteella vasta pääsee sisään. Tehtäviä on aiemman kahdeksan sijaan viisi, mutta tehtävien tyyppi on entuudestaan tiedossa. Käytännössä minulla ei ole mitään käsitystä mahdollisuuksistani päästä opiskelemaan, mutta toisaalta en ole edes ajatellut mitä tapahtuisi, jos vaikka pääsisinkin. Mennään päivä kerrallaan.

Kirjat ovat huomattavasti kivemman kuuloisia kun esimerkiksi viime vuoden Turun oikeustieteellisen kirjat. Nämä ovat puhtaasti kaikki oikeustiedettä ja kaikki ovat suomen kielellä. Mielenkiinnosta tarkistin myös Turun pääsykoekirjat. Siellä on tänä vuonna 80 sivua vähemmän luettavaa ja aihealueet olisi olleet tutummat: EU-oikeutta, rikosvastuuta (taas) ja varallisuuden tuoton ja siirron verokohtelua. Tuo vero-juttu on minulle vieras ja ilmeisesti nuo vero-asiat on aika monimutkaisia ja hankalia.

Tästä eteenpäin kirjoituksia todennäköisesti tulee hieman harvempaan, mutta viimeistään toukokuun lopussa palataan taas täysillä asiaan! Koitan kuitenkin kirjoitella kuulumisia vähintään kerran viikossa! Ihanaa kevättä kaikille!

Viimisiä viedään

Lili oli tänään viimistä kertaa vauvauinnissa ennen reissua. Oltiin kahden vaiheilla sen nyt jo vähän helpottaneen flunssan vuoksi, mutta Lili on kuitenkin jo niin terve, että en nähnyt syytä olla menemättä. Lili pääsi ekan kerran kokeilemaan pintasukellusta ilman kannua ja nyt hän on viimein oppinut läiskyttelyn riemun. Koko uinnin ajan hän hakkasi innoissaan käsiä veteen niin, että äidinkin piti välillä pitää silmiä kiinni.

Muuten tämä päivä on ollut pakkailun suunnittelua ja tavaroiden hankintaa ja pyykkien pesua. Nyt pitäisi olla melkeen kaikki tarvittava kasassa. Ihan hassua kaivella kaapista hellevaatteita, mutta tähän aikaan vuodesta siellä Etelä-Saksassa on jo aika lämmintä aina välillä. Koitamme olla viemättä sinne mitään ylimääräistä, tai sellaista mitä sieltä saa. Helpommin sanottu kuin tehty. Äitini laitteli viime viikolla viestiä, että he olivat käyneet Lili-shoppailuilla ja siellä odottaa muun muassa pramea syöttötuoli ja matkasänky käyttäjää! Kovasti siellä Liliä jo odotellaan saapuvaksi!

Tein tänään kanapötköjä Lilille. Tein vähän soveltaen Simppeli Sormiruokakeittiön ohjetta ja ajattelin, että niitä on hyvä tarjota tässä ennen reissua, vaikka Lili niitä ei juuri söisikään. Huomenna pitää tehdä vielä jotain muutakin "perusruokaa", että on sitten suhteellisen helposti jotain tarjottavaa aina Lilille! Itsellenikin tein ruokaa valmiiksi ja toinen satsi sitäkin pitäisi vielä keksiä. Niitä kanapötköjä tuli ihan tajuttomasti, joten suuri osa niistä menee pakkaseen odottamaan paluutamme.

Huomenna kirjojen tiedot julkaistaan! Ihan todella mielenkiinnolla odotan kirjojen aiheita ja sitä, onko ne kenties jotain mistä saatan jo jotain tietää, vai onko aiheet ihan uusia. Todella huonosti kyllä Helsingin Yliopistossa järjestetään tämä kirjahomma verrattuna Turkuun, sillä ennakkotilausmahdollisuus on ainoastaan niin, että kirjat postitetaan. Jos siis ennakkotilaa, joutuu odottamaan kirjoja pidempään. Sen lisäksi kirjoja myydään ainoastaan yhdessä toimipisteessä, joten voitte kuvitella sen jonon, mikä siellä on koko keskiviikon. Itse meinasin mennä sinne vähän myöhemmin sen pahimman ruuhkan ehkä helpotettua, mutta olen varautunut hyvinkin pitkään jonoon. Kirjat julkaistaan (ja ennakkotilatut postitetaan) jo huomenna, mutta muuten ne on saatavilla vasta keskiviikkona. 

Nyt alkaa pieni olla sen verran väsy, että pakko painua nukuttamaan. Hyvää yötä!

 

Kohta se taas alkaa

Viimeinen Rauma-reissu ennen Saksan matkaa on nyt takana. Keskiviikkona julkaistaan pääsykoekirjat ja siitä se taas alkaa. Odotan lukuprosessia innolla ja kauhulla. Viime vuoden lukuprosessi on vielä hyvin muistissa, joka on toisaalta hyvä, mutta toisaalta huono. Muistan ne lukuvinkit mitä opin ja keksin lukemisen aikana, mutta muistan myös sen turhautuneisuuden, ahdistavuuden ja pitkäjänteisyyden mitä lukeminen vaati ja toi tullessaan.

Innoissani olen siitä, että tilanne on aivan toinen viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna olin yksin kotona Isännän ollessa töissä toisella paikkakunnalla ja tällaiselle sosiaaliselle eläimelle yksinolo oli aivan järkyttävää. Seinät kaatui päälle, päivät kuluivat matelemalla ja odotti vaan iltaa ja yötä että päivä vaihtuisi. Nyt minulla on Lili, joka määrää pitkälti päivän kulun. Minulla on ihan eri motivaatio herätä päivään ja olen menossa äitini luo Saksaan, joten en tule yhtäkään iltaa olemaan yksin. Koska Lili tulee aika paljon rajoittamaan lukemista, täytyy panostaa kertaamiseen.

Niin paljon ajatuksia ja pohdintoja mahtuu tähän päähän tällä hetkellä, että yöunista ei meinaa tulla mitään. Mietin miten parhaiten saisin luettua ja miten koitan päivät rytmittää, miten saisin vietettyä Lilin kanssa mahdollisimman paljon aikaa, ehdinkö lainkaan ulkoilla, miten saan kerrattua samanaikaisesti leikkimällä Lilin kanssa, mitä pakkaan mukaan, mitä opin viime vuoden lukuprosessista, haenko myös jotain muuta, mitä kaikkea pitää muistaa ennen lähtöä, miten Lilin syömiset....? Viime yönä sain vihdoin unta kolmen jälkeen yöllä.

Tässä on nyt kaksi päivää ennen kun haen kirjat. Kaksi päivää aikaa hoitaa lähes kaikki. Huomenna alan pakkailemaan ja keskiviikon jälkeen olen sidottu kirjoihin. Isäntäkin on innoissaan tulevasta ja pyöritteli eilen silmiään ja kuvaili viime vuoden lukuprosessia sanoin "ihan hirveetä" ja "aivan kamalaa". Ehkä siis toisaalta hyvä, että lähdetään Lilin kanssa sinne Saksanmaalle. Isäntä saa rauhassa toteuttaa itseään ja Lili pääsee viettämään aikaa mumminsa kanssa.

Hassua, miten viime vuonna niin odotin sitä lukemista ja aika tuntui menevän niiiin hitaasti. Nyt aika on mennyt siivillä, enkä voi uskoa että kirjat tulee jo ensiviikolla! Toisin kun viime kerralla, uskon tänä vuonna tuon lukuajan kuluvan ihan siivillä ja olevan ohi ennen kun huomaankaan. Mielenkiinnolla odotan onko Lilin ensimmäinen sana "äidin" sijaan esimerkiksi "tuomari", "kauppaoikeus" tai vaikka "asianomainen". Pitäisi myös opetella joku väliaikajumppa vauvan kanssa että voi sitten venytellä paikkoja leikkien samalla Lilin kanssa. Erittäin mielenkiinnolla odotan eritoten Lilin ja mummin kohtaamista, sillä olemme paljon jutelleen videopuhelun välityksellä ja Lili kyllä tunnistaa hyvin mummin, mutta mitä tapahtuu, kun he kohtaavat livenä. Vaikka Lili ei juuri vierasta, on hän toki vieraita kohtaan ihan huomattavasti epäileväisempi kuin tuttuja ja osasi hän mummin puolisoa kummastella videopuhelun kautta. Etenkin kun Isäntä jää Suomeen ja yhteyttä tullaan pitämään videopuhelimitse, niin pystytäänkö ylläpitämään Lilin muistia Iskänsä osalta. Olen luottavaisin mielin, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Sananen siitä neulakohusta

Eilen uutisoitiin HUSlabin tapauksesta, jossa 19 potilasta oli pistetty eilispäivän neuloilla. Koska ala on sattumoisin tuttu (bioanalyytikko täällä hei), on nyt pakko ottaa aiheeseen kantaa.

Ensinnäkin, ketään syyllistämättä, en yksinkertaisesti pysty käsittämään, miten tämä on mahdollista. Samaa pohtivat monet kollegat erittäin aktiivisesti monissa alan ryhmissä muun muassa facebookissa. Tapahtuma on jotain ihan käsittämättömän kummallista, eikä vastaavaa ole ikinä ennen Suomessa tapahtunut. Tai ainakaan sitä ei ole myönnetty. Miksi nyt?

Normaalisti olen melko myönteinen mitä EU:hun tulee, mutta tässä ollaan taas niin kaukana EU:lle kuuluvasta sääntelystä kun olla ja voi. Kyseinen "onnettomuus" tapahtui EU säädösten myötä pakollisiksi tulevien "turva(ttomuus)neulojen" kanssa. Korostan, että Suomessa ei ole koskaan ennen vastaavaa tapahtunut! Kuitenkin, turvaneulojen turvamekanismia ei pitäisi olla mahdollista avaa uudelleen käytön jälkeen. Jos siinä on käynyt niin, että se edellispäivän näytteenottaja on laittanut neulojen alkuperäiset korkit (=hylsyt) näytteenoton jälkeen neulan päälle turvamekanismin sijaan, hän on rikkonut näytteenottajien sääntöä numero yksi: koskaan ei saa hylsyttää! Aina käytetty neula suoraan neularoskiin. Tätä jälkimmäistä tosin turvaneulojen kanssa on vaikea toteuttaa, sillä ne ovat niin isoja, ettei ne mahdu aiemmin käytettyihin neularoskiksiin.

Tässä taustalla vaikuttaa myös se, että näytteenottajalla ei ole tietoa potilaan tarttuvista veritaudeista. Kun aiemmin veritartuntavaaralliset potilaat kiinnittivät näytteenottajan erityishuomion varoituksella potilaan tietoja avatessa, nykyään näytteenottaja ei käytännössä saa tätä tietoa mistään. Sitä ei potilaan tiedoissa mainita, kaikkia kun pitää käsitellä veritartuntavaarallisena. Tästä syystä näytteenottaja ei tiedä ottamiensa potilaiden mahdollisista todetuista tartunnoista ja asian selvittäminen vie paljon aikaa.

Enemmän kun EU:ta syyllistän kuitenkin nykyistä Suomen tapaa mitä tulee resursseihin. Tulee sairaslomia, ei saada sijaisia, porukka juoksee niska limassa että pärjätään ja johto vetää tästä omat johtopäätöksensä, että vähemmällä henkilökuntamäärällä kyllä pärjätään. Henkilökunnan määrää vähennetään, johdon palkkoja nostetaan. Tämä jatkuu ja jatkuu, kunnes henkilökunnan määrä on oikeasti niin vähäinen, että taukoja ehditään hädin tuskin pitää, pienetkin poikkeavuudet päivärytmissä sekoittavat koko päivän ja aiheuttavat lisästressiä henkilökunnalle, joka tekee tunnollisesti kaikkensa, että pärjätään. Tätä on havaittavissa eritoten sosiaali- ja terveysalalla. Sitten jotkut kehtaavat vielä kitistä, kun "siellä sen koko osaston hoitajat vaan istuivat kahvilla." Jos työnantajan puolesta ei jousteta vaikka sijaisten määrän suhteen, pitäisikö hoitajien luopua niistä lakisääteisistä tauoista? No ei! Ja sen varmistamiseksi, että kaikki tauolle pääsevät, siellä usein on monta samanaikaisesti kun pari jää hoitamaan yleisesti osastoa.

On varmasti ihan hirveä huomata tehneensä moinen virhe. Jokainen voi omalle kohdalle kuvitella, miltä tuntuisi paljastaa tehneensä tämänlaisen mokan. Ennen kun syyllistäisin, haluaisin nostaa kyseiselle hoitajalle hattua rehellisyydestä. Ei varmasti ole helppoa ja ainoastaan tämän rehellisyyden vuoksi asia on selvitettävissä ja tartunnat seulottavissa!

Loppuun vielä kenties lohduttava sananen. Prosentuaalisesti näytteenotossa käyvistä hyvin pieni prosentti on HIV, AIDS, HBV (B-hepatiitti) tai HCV (C-hepatiitti) positiivinen. Todennäköisyys saada HIV käytetystä neulasta on 3%, jos neula on käynyt HIV-positiivisessa potilaassa, hepatiitin kohdalla hieman enemmän jos samat kriteerit täyttyvät. Oddsit on siis oikeasti hyvin pienet, mutta kuitenkin olemassa. Tämä on kuitenkin hyvin, hyvin harvinainen tapaus ja uskallan väittää, että mitään suurta riskiä sen uusiutumiselle ei ole. Jos sinua kuitenki omalla kohdallasi tämä pelottaa, kiinnitä huomiota että näytteenottaja avaa steriilipakatun neulan sinun kohdallasi, tai käyttäessään vanhan mallista "vakuumineulaa", voit pyytää nähdä että teippisinetit on ehjät. Voit myös mainita näytteenottajalle huolesi. Onhan se veri ehkä materiaalina ällöttävä, mutta siitä tarttuvia tauteja on loppujen lopuksi hyvin vähän.

Terveiset flunssalandiasta!

Kyllä nyt sairastellaan! Tiesin tämän vielä olevan edessäpäin, sillä olemme kaikki olleet koko talven terveitä ja joka kevät ja joka syksy sairastetaan flunssa ainakin kerran, yleensä kaksi. Viime syksynä Isännällähän puhkesi flunssa siinä ollessani synnyttämässä ja Lili sairastikin ensimmäiset kaksi, tosin aika lievää flunssaa jo ennen kun oli kaksi kuukautta vanha. Nyt flunssa iskee Lilillekin päälle vähän ikävämmin.

Kaikki alkoi minun pre-flunssalla ennen reissua. Matkalla sairastui Isäntä ja sitten Lili. Viimisinä lomapäivinä ikävä kurkkukivulla alkanut flunssa iski myös minulle. Viimeisimmän tiedon mukaan samaan tautiin on sairastunut jo viikon vaihteessa tavatuista minun isäni ja siskoni. Tsemppiä teille!

Hetken jo eilen ajattelin, että ollaan voiton puolella. Se oli tosiaan eilen, ennen kun tämä päivä koitti. Heti aamusta Lili yski enemmän kuin ennen ja itselläni on voimat ihan loppu. Kun käytiin hetki pihalla pyörimässä rattaissa, Lilin yskä paheni heti ja yskän rinnalle tuli itkua ja käninää. Ilmeisesti yskiminen teki siis taas kipeää. Veikkaan kuivaa ulkoilmaa, sillä kotona on tällä hetkellä harvinaisen kostea sisäilma noiden kaikkien pyykkien jäljiltä.

Isäntä on palannut töihin ja parantelee flunssansa loppuun siellä. Me Lilin kanssa sinnitellään kotona. En ole saanut mitään aikaiseksi. Kaikki tuntuu olevan sikin sokin ja mielenkiintoa ei riitä oikein mihinkään. En ole edes imuroinut! Lili vetää paraikaa Ennen yöunia -päikkäreitään, jolle hän viimein nukahti saatuaan Buranaa. Kovat on tohinat neidillä hereillä ollessaan ja veikkaankin, että kipu iskee levossa kun ei keskity juuri muuhun.

Kaiken tämän sairastelun keskellä Lili otti eilen ensimmäiset konttausaskeleensa! Ihan käsittämätöntä vauhtia neiti kehittyy. Ja kaiken kurjuuden keskellä on myös hieman ilakointia, toivottavasti ei ennenaikaista, sillä kahtena viimepäivänä Lili on laittanut porkkanaa, parsakaalia, päärynää ja banaania suuhunsa. Siis ihan suuhun asti! Ehkä se vielä joku kaunis päivä oppii sittenkin syömään!