Vihdoin kotona!

Yli viikko reissaamista ja vihdoin kotona! Pyykinpesukone pyörii jo toistamiseen ja Lili pyörii tuttuun tapaan levitetyllä sohvalla. Matkalaukut on melkeen purettu kokonaan ja ruokaakin saatiin jo tehtyä. Teeveessä pyörii rästiin jääneet Haluatko miljonääriksi -ohjelmat ja kohta ollaan taas ajantasalla.

Lauantainen bussimatka päättyi aikamoiseen pelästymiseen, kun Lili siitä herätessään yski aivan kamalan vihlovasti ja itkeskeli päälle. Ilmeisesti yskiminen teki kovasti pienelle kipeää. Pelästyin ihan hirmuisesti, sillä Lilin hengityskin tuntui hankalalta siinä kivuliaan yskimisen ohella. Kun aika pian Lilin heräämisen jälkeen päästiin ulos viileään ulkoilmaan ja Lilin hengitys ja yskä helpotti melkein saman tien, päätin että mennään kuitenkin sinne isäni luo ja seurataan tilannetta. Varmuuden vuoksi soitin päivystykseenkin, sillä yötä vasten mentiin ja halusin tietää miten pienen olotilaa mahdollisesti voisi helpottaa ja mitä merkkejä tulisi seurata.

Yötä vasten annettiin pienelle vähän Panadolia ja yö menikin ihan hyvin. Viimeyökin meni ihan hyvin, mitä nyt vähän vähtäämistä yöhön mahtui. Nenä vuotaa pienellä vieläkin ja yskäkin vielä vaivaa, mutta nyt enemmänkin räkäisenä yskänä kun kuivana ja kipeänä. Aika varmasti se ikävä kuiva yskä oli tuliainen lentokoneen vedosta. Se on kyllä kamalan petollinen ja vaikka yritin Liliä siltä suojella, ei näköjään riittänyt. Ensikerralla tiedän pyytää viltin.

Kotimatka Raumalta Vantaalle meni ihan käsittämättömän hyvin! Ollaan Isännän kanssa viimeaikoina vähän jopa jännitetty tuota yli kolmen tunnin ajomatkaa Lilin kanssa, sillä enää se ei mene yhden päiväunen aikana ja valveillaoloaikakin siinä päiväunien välissä alkaa olla jo kaksi-kolme tuntia ja sitä ei kauheasti viitsisi missään huoltoasemalla hengailla. Nyt Lili heräsi täysin rauhallisena ennen Lohjaa, pysähdyttiin Lohjalle ja jatkettiin matkaa aika pian Lilin ollessa ihan hereillä. Koko kotimatkan neitonen oli ihan rauhassa ja heilutteli lelujaan takapenkillä Isännän vieressä. Olen vieläkin ihan äimänä.

Kyllä tässä vielä tekemistä riittää ennen kun kaikki tavarat ovat taas paikoillaan. Tässä saa alkaa taas pakkaamaan samanaikaisesti, sillä kaksi viikkoa tästä eteenpäin ollaan Lilin kanssa Etelä-Saksassa äitini luona kera pääsykoekirjojen. Pelottavan nopeasti aika menee! Toivon että tuo lukuaikakin menee nopeasti, sen verran se minua jännittää.

Ja matka jatkuu

Aikamoista matkantekoa! Aamulla lentokentälle, puolilta päivin lähti lento, joka laskeutui paikallista aikaa 15.00, 16.15 lähti Kampista bussi Raumalle. Siinä välissä juoksin vielä Lilin kanssa kotona käymään yhden junanvälin aikana (10min) hakemaan turvakaukalo ja vaununrunko, että päästään Rauman linja-autoasemalta pois mikäli Isäntä on vielä matkan päällä. Siinä oli vähän hoppu ja muutaman juoksuaskeleenkin sain ottaa Lili kantorepussa.

Lentokoneessa se vasta lystiä oli!

Tämä bussi-järjestely koski siis minua ja Liliä. Päätettiin, että osa matkaporukasta menee Isännän kyydillä ja me mennään Lilin kanssa bussilla. Bussissa on vaivattomampi matkustaa vauvan kanssa kun tätä voi viihdyttää täällä matkustamossa ja pitää sylissä, tällä hetkellä kun Lili on kovin kärsimätön vaan istumaan turvakaukalossa matkan aikana. Näin myös Isäntä ja muut pääsevät joutuisammin Raumalle. Isäntä käy vielä matkallansa hakemassa kisut ja viemässä muut matkasakin kotiin.

Lili nukahti lentomatkan loppupuolella ja heräsi juuri kun menimme junaan. Siinä junassa mennessämme lentokentältä kodin kautta Helsinkiin joku pieni tummaihoinen tyttö ihastui kovasti Liliin ja kyseli jos mitä kysymyksiä: Miksi sinulla on vauva? Miksi se ei halua että sen hampaat näkyy kun se hymyilee? Saanko silittää sitä? Miten sinä sait tuon vauvan? (kun kerroin että mentiin ison mahan kanssa sairaalaan ja tultiin vauvan kanssa pois ja maha oli lähtenyt) Miksi se iso pippeli katkaistaan siellä sairaalassa? Syötätkö vauvaa? Mitä vauva syö? Syökö vauva tuttipullosta? Mistä tiedät että se on nälkäinen? Halusitko sinä vauvan? Ja niin edelleen... Oli muutamalla kanssamatkustajalla hymy herkässä kun parhaani mukaan yritin tytölle vastailla. Tytön äiti ei ilmeisesti puhunut suomea.

Lili oli jo bussimatkan alussa kovin väsynyt, mutta antoi unelle periksi vasta juuri ennen Turkua. Itsellä alkaa vähän olla tuskaista, sillä olen syönyt erittäin hiilaripitoisen aamiaisen Berliinin lentokentällä ja nälkä ja jano on ollut kova jo tunnin. Matkaa vielä melkeen toiset saman verran jäljellä. Isännän tiimi oli pysähtynyt syömään. Olen siitä vähän kateellinen. Lili nukkuu nyt sylissä kuulokkeet korvilla, ettei heti herää noihin kovaäänisiin kuulutuksiin. Ja ehkä nuo estää heräämästä myös tuohon mahan kurnintaan. Nälkä on kyllä paha!

Odotan niin jälleennäkemistä kisujen kanssa! On tämä bussimatkustelukin ihan virkistävää vaihtelua!

Ohoi FInland!

Viimistä päivää viedään ja huomenna lennetään takaisin Suomeen. Tarkoitus on, että lähdetään suorilta tein Raumalle, minä Lilin kanssa bussilla ja Isäntä tulee perässä kyydissään muita kanssamatkustajia.

Kauheuksia on tapahtunut Euroopassa tässä viimepäivinä, meillä on kuitenkin kaikki hyvin! Täälläkin ollaan matkustettu paljon metrolla ja väkisin tulee välillä mieleen, että mitä jos tässä yhtäkkiä räjähtäisi. Vielä kamalammalta se Brysselin pommitus tuntuu, kun Isäntä juuri vähän aikaa sitten oli kyseisellä lentokentällä työmatkallansa. Kyllä ihmiset on kamalia petoja!

Meidän reissumme on sujunut kuitenkin rauhallisesti. Berliiniä on nyt kierretty ja vaikka säät eivät ole olleet kovinkaan suotuisat, on tullut myös ulkoiltua. Syöty on niin hyvin, että vaikka joka päivä on paljon kuljettu ulkona, on reissun saldona liian pienet vaatteet ja huima annos ylimääräisiä kiloja! Meidän pitää Isännän kanssa kyllä alkaa tarkkailemaan syömistä, kohta menee meinaan vaatekerrastot uusiksi! Koska ulkona on ollut kylmää ja sateista, museoita on tullut kierrettyä ja näinollen Berliinin historiaan on tullut perehdyttyä! Täällä on todella hyviä museoita nimenomaan historiaan perehtymiseen: tietoa on niin paljon, että sitä ei millään saa päähänsä kaikkea tungettua! Tällaisia paikkoja olivat muun muassa ilmainen topografie des terrors -museo ja juutalaismuseo, joka on muuten nimenomaan juutalaisten historiaa käsittelevä museo, vaikka siellä vainoja sivutaankin.

Muuta yleistiedollistakin on tullut opittua, muun muassa että nukkumatti on Itä-Saksasta kotoisin ja että berliinin muuri ei ollut vain yksi muuri, vaan kaksi erillistä muuria. Näiden muurien väliin jäi alue, jossa oli kosketustunnistus-aita, piikkilankaa, erilaisia esteitä jos vaikka joku yritti ajaa autolla muurin läpi, vartiotorneja ja valaistua lanattua hiekkaa, jotta mahdolliset jalanjäljet huomattaisiin heti. Opin myös, että muurista ei ole juuri mitään enää jäljellä ja on olemassa vain yksi paikka, jossa molemmat muurit, sekä itä- että länsimuuri on vielä pystyssä. Tätä paikkaa suojellaan. Berliinissä on aika sama hintaluokka kuin Suomessa. Kahvilatuotteet, pesuaineet ja jotkut muut hygieniatuotteen sekä Toffifee (nams) on jonkin verran Suomen hintoja alempana. Täällä saa kahdelle ihmiselle hyvät kahvit ja kakut kympillä.

Kiva paikka tämä Berliini. Vaikka katsottiin valmiiksi paljon paikkoja, joissa olisi kiva käydä, jäi paljon käymättä. Suurin syy tähän oli sää: oli niin kylmä, että ei kauheasti houkutellut kävely Tiergartenissa tai monet muut ulkoaktiviteetit. Paljon käveltiin ulkonakin, mutta silti paljon jäi kävelemättä ja monet muistomerkit näkemättä. Jos joskus tänne vielä tullaan, se on varmasti kesällä!

Isäntä on ihan kypsä jo "lomailuun" ja kaipaa kovasti jo sohvaa kotosuomessa. Meidän lomailu onkin vähä sellaista, että paikallaan ollaan mahdollisimman vähän ja kierrellään paikkoja mahdollisimman paljon. Loman jälkeen voi sitten uupuneena istahtaa sohvalle, huokaista syvään ja todeta, että kylläpä oli taas rankka viikko ja voi kuinka kivaa on olla taas kotona! Kissojakin on jo kova ikävä, vaikka Kattimajan facebookiin ilmestyneiden kuvien perusteella meidän otusten on siellä todella hyvä olla!

Mutta nyt, moikka moi Berliini ja ohoi Suomi!

Lapsiperheen Berliini

Ensipäivät Berliinissä on mennyt hienosti! Lili on viihtynyt matkarattaissa todella hyvin. Siis oikeasti todella hyvin. Olemme nyt olleet kaksi päivää jatkuvasti liikkeessä ja saapuneet aamun jälkeen takaisin hotellille vasta juuri ennen Lilin yöunia ja hän on hienosti jaksanut olla mukana! Rattaat on pop.

Berliini on aikamoinen kirpparimesta, joten käytiin sunnuntaina muuripuistossa (Mauerpark) isolla kirpputorilla! Siellä oli vaikka ja mitä uudesta vanhaan ja romuista löytöihin. Meidän mukaamme sieltä lähti reppu (koska unohdettiin päiväreppu kotiin), pipo ja minulle uusi lompakko. Sieltä suunta jatkui DDR-museoon, joka siis kertoi Itä-Saksaan liittyvistä asioista ja käytännöistä. Museoon oli pitkä jono ja se oli osittain hyvinkin mielenkiintoinen, mutta jälkeenpäin ajateltuna ei todella mikään must-juttu. Mieleenpainuvin juttu oli kertomukset muurin yli, ali tai läpi paenneista tai pakoon yrittäneistä ja miniatyyri-kuva muurista, joka selvensi paljon mistä oli kyse. Itse luulin sen olevan vain muuri mutta se oli kaksi muuria, joiden väliin jäävää aluetta vahdittiin tarkoin. Väliin jäävällä alueella oli piikkilanka-aita, kosketukseen reagoiva aita, lanattua hiekkaa ja valaistus, jotta näkee tarvittaessa askeleet ja vartiotorneja. Ei mikään ihan pieni muuri siis.

Kun lähdettiin kävelemään ilman sen tarkempaa suuntaa, päädyttiin taidemarkkinoille, josta ostettiin heti ensimmäisestä kojusta Lilille matkamuistotaulu. Joku taiteilija oli niitä siinä myymässä ja kissa-aiheet tietenkin kiinnittivät huomiomme heti!

Sunnuntaina kaupat olivat suurimmaksi osaksi kiinni, joten päivä meni noiden muiden aktiviteettien parissa. Lounastettiin isolla porukalla Isännän toiveiden mukaan Libanonilaisessa ravintolassa libanonilaien menu, johon siis kuului jos minkänäköistä pientä purnukkaa ja lautasta, jossa oli huimasti erilaisia ruokia! Oli tosi mielenkiintoinen kokemus ja hyvää ruokaa, joten kannattaa kokeilla jos tilaisuus tulee!

Eilen lähdettiin aamulla Bernauerstasselle, joka on muurihistorian osalta yksi avainpaikoista. Siellä oli muuria nähtävillä ja myös pieni pätkä alkuperäistä muuria, tosin aika heikosti näkyvillä muurin takaa. Erilaisissa "pylväspisteissä" oli kerrontaa muurin ajoista, muun muassa pakoon yrittäneistä ja kuvia kuolleista. Siellä oli ihan pieniä lapsiakin! DDR oli aloittanut muurin rakentamisen "yhtenä yönä" estääkseen kansalaisten äänestämisen jaloillaan ja pakenemisen Länsi-Saksaan. Länsi-Saksa oli muun muassa Yhdysvaltojen liittolainen ja Itä-Saksa (DDR) Venäjän liittolainen. Itä-Saksassa oli kova kuri ja suuret vaatimukset kansalaisten suhteen, valvonta todella järkyttävissä mitoissa ja teloituksia ja vankilaan joutui pienemmistäkin rikkeistä. Vankilatkin olivat sellaisia, että niistä ei koskaan kukaan yrittänyt paeta, sillä joka tyrmään kurkattiin 5-10 minuutin välein. Muuri erotti perheet, rakastavaiset, sisarukset ja pariskunnat toisistaan ja koska olot Itä-Saksassa olivat mitä olivat, pakoon yritettiin monella tapaa: hyppäämällä ikkunoista, kaivamalla tunneleita, ajamalla rekkaa muurin läpi, yms. DDR myös ampui pakoon yrittäviä muurilta ja yksi monumentti onkin pystytetty yhden tyypin muistolle, joka ammuttuna huusi tunnin ennen kun vuosi kuiviin. 

Bernauerstrassen jälkeen suunnattiin hieman kevyempään paikkaan, meinaan eläintarhaan. Siellä Lili nukkui pitkään Manducassa (kantoreppu), mutta heräsi onneksi näkemään edes vähän eläimiä. Siellä oli vaikka mitä: norsuja, leijonia, sarvikuonoja, hippoja, kirahveja, kenguruita, susia ja nähtiin me hylje-esityskin (ruokinta-aika), jossa hylje kantoi hienosti palloa nenänsä päällä! Eläintarhan jälkeen etsittiin kiinalaista, mutta löydettiin italialainen ruokapaikka, jossa ruoka oli kyllä tosi hyvää! Hotellille tultiin taas Lilin yöuniaikaan.

Isännällä on ollut vähän heikko kalasaalis viimeaikoina, joten käytiin Akvariumissa muistelemassa, millanen se
ahven oikeen oli.

Noiden peruseläinten lisäksi oli liuta sellaisia, mistä tällä äidillä ei ihan ollut termit hallussa.

Kissatalo oli pop. Isännän yllätykseksi siellä haisi "kissankusi". Seeprakin bongattiin.

Lili ei meinannut millään nukahtaa ja yölläkin vaati taas itkultaan rauhoittelua että pystyi nukkumaan. Yöllä selvisi jo illan unihaasteet, sillä Lili oli vähän räkäinen. Onneksi tuli otettua niistäjä mukaan ja muutaman herätyksen, yhden panadol-annoksen ja niistäjän saattelemana saatiin kuitenkin kaikki nukuttua, vaikkakin joka kerta yöllä kaikki heräsi ihan kunnolla. Itselläni alkoi flunssaoireet juuri ennen reissua ja Isäntäkin valitteli kurkkuaan tässä jokuaamu. Toivottavasti äidinmaidon vasta-aineet lyhentäisivät vähän Lilin sairastamista. Nyt hän kovin reippaana tuossa jo pyörii ja juttelee, oireet helpottaa heti kun ei ole vaakatasossa.

Berliinissä monumentteja ja muistomerkkejä on paljon ja niitä näkee todella monessa paikkaa. Berliinin historia on aika karu, eikä sitä täällä juuri peitellä. Natseista ei toistaiseksi ole paljoa puhuttu ja se onkin vähän arka aihe Saksassa edelleen. Jossain kohtaa on vuorossa Juutalaismuseo, joten eiköhän siihenkin touhuun tule vähän perehdyttyä. 

Vessoja täällä on kahviloiden yhteydessä aika harvoin ja lastenhoitotiloja löytyy käytännössä ainoastaan isommista ostoskeskuksista, joissa niitä on yksi. Eläintarhassa oli myös lastenhoitotilat. Lastenhoitotilat on todella siistit ja tähän mennessä niihin kaikkiin on päässyt vain avaimella. Melkein aina joku vessanhoitaja on tullut tiedustelemaan, haluanko lastenhoitohuoneeseen ja kerran kävin itse hakemassa nurkan takaa avaimen. Vaunuja täällä näkee jonkun verran (Bugaboota enimmäkseen, joten meidän saksalaiset Britaxit on melkeen uniikit. :D), mutta Helsinkiin nähden todella vähän. Lapsia ei sitten senkään vertaa. Metroihin en ole kertaakaan nähnyt mitään invaliuskaa menevän ja hissit ovat todella epäselvästi ripoteltu sinne tänne, joten rattaiden kanssa ei kannata lähteä ellei ole edes yksi ihminen kantoapuna. Parasta oli, kun tuossa lähikaupassa ei ollut minkäännäköistä vauvanruokaa tarjolla. Kissan- ja koiranruokaa löytyi kyllä ja olutvalikoima veti vertoja Kupittaan Citymarketille, mutta ei vauvanruokaa. Nettiä täällä on myös aika huonosti saatavilla ja hotellinkin netti on sellainen, että se aina pätkäsee. Varmaan jos oikeen nettikahvilaa etsisi, niin löytyisi, mutta vauvan kanssa kun kulkee, on ehkä vähän eri kriteerit kahvilan osalle.

Btw. Ostettiin eläintarhasta sellainen pussihedelmäsose, josta imetään niin sieltä pussista tulee sitä sosetta. Enimmäistä kertaa Lili söi sosetta niin, että se aina itse laittoi sen suuhun ja joko imaisi vähän tai vaihtoehtoisesti Isäntä tai minä puristettiin vähän, että sieltä tuli jotain. Ja Lili ihan oikeasti söi sitä, eikä sylkenyt pois! Tänään kaiken muun aktiviteetin lisäksi listaan kuuluu etsiä lisää kyseisenlaisia pusseja. Suomesta niitä saa onneksi pienimmistäkin kaupoista.

Terkut Berliinistä!

Huhheijaa ja terveisiä Berliinistä!

Lili sai viikko sitten sen MPR-rokotteen, josta sanottiin, että se yleensä vaivaa viikon päästä jos vaivaa ja kuulemma kuumeella. Kuumetta meille ei tullut, mutta eilen jo päivällä huomasin, että Lilillä on vaikeuksia nukahtaa päiväunille ja hän kaipasi jatkuvasti syliin. Yöunille Lili nukahti hyvin ja nukkuikin mainiosti ensimmäiset pari tuntia kun itse pakkailin ja siivoilin vielä viimeisiä. Kun sitten itse vihdoin pääsin nukkumaan, Lili havahtui syömään, eikä enää nukahtanut.

Annoin Lilin jonkun aikaa hakea itse unta, mutta sitten alkoi itku. Lili ei siis koskaan ole itkenyt yöllä näin. Rauhoitin Lilin syliin ja heti kun laskin alas, hän havahtui uudelleen hereille ja sama jatkui. Lili nukahti pitkän työstämisen jälkeen uudelleen syliin ja en nähnyt muuta vaihtoehtoa kun koittaa nukkua istuvaltaan Lili sylissä. Eihän siitä omista yöunista tullut yhtään mitään. Juuri kun sain hetken nukuttua, kello herätti. Viideltä.

Lilillä oli selvästi tilanne helpottanut, sillä vaihdoin hänelle vaipan ja vaihdoin vaatteet niin, ettei hän edes herännyt! Puoli kuuden aikaan Lilikin oli hereillä ja nukahti seuraavan kerran syliin vasta turvatarkastuksen jälkeen portilla. Lentokoneessä hän heräsi ja nukkui vielä hetken Berliinin lentokentällä. Kaiken kaikkiaan hän heräsi viideltä, ja puoli kahteentoista mennessä omaa aikaa hän oli nukkunut vasta reilun tunnin. Koko päivän aikana.

Lähdettiin ulkoilemaan ja uni maistui Lilille hyvin! Itsellä on aikamoinen univaje ja flunssa painaa päälle. Ei kovin kiva kombinaatio. Päiväunille en uskalla mennä, sillä sen jälkeen vasta väsyttääkin. Tämä päivä menköön siis koomassa. Taidan mennä Lilin kanssa samaan aikaan yöunille!

Ensimmäinen päivä Berliinissä oli osittain aurinkoinen ja sateeton. Lounaaksi syötiin paikallista curry wurstia ja päivälliselle suuntaamme ihan kohta. Metroseikkailu on korkattu, ekat shoppailut shoppailtu ja huudeihin vähän tutustuttu! Kaiken kaikkiaan lievästä väsymyskoomasta huolimatta tulomatka oli kaikin puolin onnistunut!

välikausihaalari

Mä olin jotenkin pienessä päässäni ajatellu, että ei me mitään välikausihaalareita tarvita. Ollaan menossa viikoksi Berliiniin ja kun tullaan kotiin niin siitä kahden viikon päästä lähdetään Etelä-Saksaan. Kyllä Saksassa kevät on jo paaaljon pidemmällä ja me pärjätään hyvin kun rattaissa on jalkapeite ja tytöllä vanupuku.

Pyh pah. Mistä moinen ajatus on pääkoppaani edes tupsahtanut?!

Onhan meillä rattaissa jalkapeite: yhdistelmien ratasosassa. En tietenkään ollut yhtään ajatellut, että matkarattaisiin meillä ei ole mitään. Mietin lämpöpussia rattaisiin, mutta ohuita vaihtoehtoja on todella vähän. Yksi softshell-malli olisi ollut, hintaa 89 euroa. Sillähän saadaan jo aikamoinen haalarikin, joka on kuitenkin paljon monikäyttösempi, kun voi pitää rattaiden ulkopuolellakin.

Eilen illalla tulin kotiin ja olin ihan pasmat sekaisin. Joku tuulenpitävä haalariratkaisu piti löytää NYT,  ennen reissua. Lähtö on lauantaida kukonlaulun aikaan. Siinä paniikissa googlailin, eikä oikeen sopivaa löytynyt. Lähdin vielä iltamyöhillä Kaaren Prismaan katsomaan vaihtoehtoja, mutta ei sieltäkään oikeen mitään löytynyt.

Hädässä ystävä kuitenkin tunnetaan. Saatiin kaverilta tuulenpitävä windfleece-haalari, joka nyt aloittaa uuden ajanjakson Lilin haalarina. Huh. Paniikki ohi! Nyt Lili voi mahdollisesti mennä Berliinissä vaikka hiekkalaatikolle tai keinumaan. Tai hengata sylissä muuten vaan vaikka millasessa tuiskeessa. Tai killua Manducassa ilman pelkoa, että viima vilisee puvun läpi.

Tässä on jo pienimuotoista pakkaushärdelliä menossa. Isäntä lähtee huomenna töistä suoraan kuljettamaan kissoja Laitilaan (n. 222 km) hoitopaikkaan, joten Isännän pakkailut pitää hoitaa jo tänään. Itselläni on huominen päivä hoitaa meidän pakkailut loppuun. Tämä päivä on mennyt pitkälti pyykkien parissa.

Lisäraporttia tiedossa, kunhan aikaa liikenee!

Sekalaisia kuulumisia

Kirjoituksien tahti on viimeaikoina hieman harventunut ja sille on syynsä. Yksi syy on se, että aloin kirjoittaa Lilille vauva-ajan päiväkirjaa ja tämä on vienyt viimeaikoina aika paljon illasta kirjoitus-aikaa, pitihän kirjoittaa viimeiseltä puolelta vuodelta ennen kun pääsen kirjoittamaan päiväkirjamaisesti. Ajatushan tähän lähti siitä, kun serkkutyttöni (ja Lilin kummitäti) kertoi oman äitinsä kirjoittaneen päiväkirjaa jokaisen lapsensa vauva-ajalta ja mielestäni se oli niiin ihana idea! Aivan varmasti on kiva lukea joskus omasta vauva-ajastaan, etenkin kun meiltä äiti-ihmisiltä kaikki unohtuu niin nopeasti!

Toinen syy on se, että Lili viihtyy yhä enemmän hereillä, vähemmän unessa ja liikkuu päivä päivältä enemmän ja enemmän. Tämä on kuitenkin osittain vähän ehkä jopa tekosyy, onhan Isäntä ollut kuitenkin kotona. 

Kolmas, myös erittäin olennainen syy on se, että lähtemme viikonloppuna Berliiniin ja minun on pitänyt jakaa vapaa-aikaani lukemisen ja kirjoittamisen välillä, sillä pitäähän nyt Berliinin matkaopas lukea ennen reissua. Olen siis lukenut sitä matka-opasta ja merkinnyt Berliinin karttaan kaikkia paikkoja, joissa haluaisimme käydä. Hyvä valmistautuminen on kuin puoliksi tehty, eikö?

Mitäs meillä muuta? No käytiin neuvolassa Lilin kanssa heti 6kk päivänä! Painoa neidillä 8860g ja pituutta 67,5cm. 74 kokoisia vaatteita on saanut ottaa käyttöön jo aika paljon. Ihan ei mennyt 9kg raja rikki, mutta se oli oletettavissakin. Viimekäynnistä painoa oli tullut "vain" noin 300 grammaa. Olisin toki hieman huolissani, jos painon nousu olisi joka kuukausi sen 1,5kg, mitä tähän asti on ollut. Samalla reissulla saatiin myös MRP-rokote ihan vaan varoilta, kun sinne Saksaan suuntaamme kohta pidemmäksikin ajaksi. Normaalistihan sen saa vasta 1-vuotiaana. En tiedä paljonko siitä on puhetta täällä ollut, mutta menemme Lilin kanssa äitini luo Saksaan kuudeksi viikoksi. Lukuajaksi. Meinaan vielä kerran sinne oikeustieteelliseen hakea. Tämä reissu ajoittuu huhti-toukokuuhun.

Lili on alkanut näyttää jo ryömimisen alkeita. Hän nousee konttausasentoon ja punnerrusasentoon suorille jaloille ja käsille. Se on aika hurjan näköistä. Vielä hän ei ihan määrätietoisesti ryömi eteenpäin, mutta kyllä se sieltä kohta tulee. Jaloillaan Lili seisoo hienosti paino molempien jalkaterien päällä tasaisesti. Askeleitakin on kovasti hakusessa jo.

Hauska juttu sattui eilen kun ihmettelin kun Lili koko päivän työnsi kieltään oikeen pitkälle ulos suusta. Olin huomannut samaa edellisenä iltana, mutten kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Eilen sanoin Isännälle, että Lili on tällaista harrastanut koko päivän. Isäntä hetken kuluttua muisteli, että hän saattoi leikkiä Lilin kanssa edellisiltana niin, että työnsi kieltään ulos suusta. Mietittiin sitte, että voiko olla, että Lili osaa jo nyt matkia? Laitoin Lilin Isännän viereen ja Isäntä näytteli kieltä samoin kun edellisenä iltana. Lili katsoi hetken totisena ja alkoi sitten virnuillen työntää kieltään ulos suusta. Tämä toistui monta kertaa. Hetken kuluttua Isäntä pärisytti kieli ulkona ja melkeen heti sen jälkeen kun Liliä puettiin vauvauintiin lähtöä varten, sängyltä kuului vaan "prlyyyyprlyyyyplryyyy" ja toinen siellä kieli ulkona pärisytteli. Kyllä se vaan on kuulkaa niin, että meidän puolivuotias osaa jo matkia!

Vauvauinnista tuli mieleen, että Lili on jo tehnyt pintasukelluksia kannun avustuksella. Eli siis kaadetaan vettä hartioiden kautta pään yli ja kun sukellusrefleksi tulee, vauva laitetaan veden alle. Itse on ole pystynyt sukelluttamaan, niin kamalalta ajatus minusta edelleen tuntuu, mutta Isäntä on jo pari kertaa hienosti Liliä sukelluttanut. Eilen vauvauinnissa Lili kiskaisi happea ja painoi vatsauintiasennosta itse kasvot veteen. Sain myös puettua sille uimapuvun (joka muuten jo soi päällä) niin, että hän seisoi tuettuna. Ihan hullua! Vasta se oli sellainen pieni säälittävä nyytti, joka vaan kulki mukana ihmetellen kaikkea. Nyt nämä vanhemmat kulkee mukana ihmetellen kaikkea! Niin ne tilanteet muuttuu niin nopeasti!