Piknik Viikkarilla

Oltiin lauantaina Lilin ja entisen näytteenottoharrastuksen työporukan kanssa risteilyllä! Se oli Lilin ensimmäinen ruotsinristeily, Tallinnassahan Lili on jo käynyt. Päivä oli kovasti rankka sekä äidille, että Lilille. Lili juoksenteli käytävillä ihan päättömästi ja äiti koitti vähintään yhtä päättömästi pysyä perässä. Oltiin piknik-risteilyllä, eli lähdettiin aamulla Amorellalla ja tultiin Maarianhaminan kautta Gracella takaisin.

Noin 50 kertaa matkan aikana kuulin lauseen "ei hän kyllä ainakaan vierasta". No ei kyllä vierasta. Edellisestä poikkeavat huomiot olisivatkin olleet jokseenkin kummallisia ottaen huomioon kädet levällään ihmisiä vastaan juoksevan, leveästi hymyilevän Lilin, joka joskus päätyi jopa halailemaan jonkun jalkoja. Suhteellisen sosiaalinen ja aikas rohkea neiti siis kyseessä.

Käytiin vähän leikkipaikoilla, jotka ainakin pallomeren suhteen olivat äitiä kauhistuttavia. Noin 10 4-10 vuotiasta lasta hautautumassa palloihin ja hyppiessä päättömästi melkein toistensa päälle ilman yhden yhtä aikuista siinä pallomeren reunalla. Siinä koitin parhaani mukaan Liliä hieman suojella suuremmilta kolauksilta ja estää ketään hyppäämästä Lilin päälle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että mentaliteettini ei riitä tilanteen seuraamista, joten jätin muut lapsen sinne keskenään, otin Lilin kainaloon ja mentiin muualle leikkimään. Siis juoksemaan hyttikäytäville. Menomatkalla Amorellalla oli paljon kivempi ja monipuolisempi leikkipaikka, ilman sitä pallomerta.

Hyvin meni matka ja hauskaa oli. Oli ihana nähdä entisiä työkavereita ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen! Ihan uskomatonta, että aika menee niin nopeasti, mutta silti se tuntuu ikuisuudelta! Toivottavasti nähdään heitä taas!

Suomen lakia ja tenttitouhuja

Ensimmäinen lakikirjatentti on nyt ohi. Aiheena oli valtiosääntöoikeus, eli perustuslaki- ja Euroopan ihmisoikeushommeleita ynnättynä melko teknisellä eduskunnan, hallituksen ja presidentin osuudella. Tentissä sai käyttää siis lakikirjoja, joiden sisältöä piti osata soveltaa aiheen osalta. Joka kysymykseen osasin vastata jotakin, joten ihan hyvin se taisi mennä!

Koska täällä on aika paljon oikkareita ja koska monella on lakikirjatentti saman aikaisesti, voitte vain kuvitella, että lakikirjan saaminen kirjastosta voi olla vähän kiven alla. Itse sain kirjastosta varausjonosta vihdoin Suomen Laki 2, ja Suomen Laki 3-teokset ja vilpittömästi toivoin, että oma Suomen Laki 1 -kirja tulisi minulle ennen tenttiä. Tämän vuoden kirjat siis julkaistaan siten, että ykkönen lokakuussa (15.10), kakkonen marraskuussa ja kolmas joulukuussa. Varmasti kaikki yllättyvät toden teolla, kun kerron, että ei ehtinyt se kirja sinne tenttiin. Perustuslaki löytyi onneksi sen ykkösosan lisäksi myös kakkososasta, mutta se Euroopan ihmisoikeussopimus olisi ollut hyödyllinen tentissä näin jälkikäteen todettuna. Etenkään, kun en saanut sitä edes tulostettua, kotoa kun en saanut tulostusta onnistumaan ja Aleksandriaan kun en päässyt lukittujen ovien vuoksi ajoissa. Kaikki yllättyvät varmasti vielä enemmän, kun kerron, että päästyäni kotiin, minulle tuli viesti, jonka mukaan lähetykseni on noudettavissa postista. Mikäköhän siellä voisi olla? Annan spoilerin:

Halusin ehdottomasti sisäänpääsyvuoden kirjat, viimevuoden kirjat kun olisi saanut heti. Mutta ihanaa, että se saapui! 

Tässä viimeaikoina on aikas paljon tullut luettua. Itse sitä ei niinkään tiedosta, kun kaikki päivät vaan lukee. Siskoni oli täällä pääkaupunkiseudulla kyläilemässä minun ja veljeni luona ja niinhän sitä sanotaan, että totuus tulee lasten (ja sisarusten) suusta. "Vieläkö sä luet?" "Taas sä luet?" "Sä oot lukenu jo koko päivän." Paras oli kuitenkin nyt, kun tentin jälkeen juteltiin puhelimessa ja sanoin, että pitää lopetella, kun pitää mennä lukemaan. "Mitä? Justhan sulla oli se tentti? Mitä sä nyt enää luet?"

Mitäs seuraavaksi? Tässä syksyllä nyt ainakin vielä yksityisoikeuden johdantokurssi, sopimusoikeutta, velvoiteoikeutta... Ei se lukeminen sentään tohon ensimmäiseen tenttiin päättynyt. Toistaiseksi lukeminen maistuu vielä hyvin, kun sitä tekee näin päivätyönä. Eipä siitä kyllä paljoa makseta.

Asiasta kukkaruukkuun, sain tänään vahvistuksen siitä, että ammattikorkeakoulun 3 opintopisteen arvoiset englannin ja ruotsin suoritukset on hyväksiluettu 5 opintopisteen arvoisina suorituksina tutkintooni. Saan siis pakollisen "virkamiesruotsin" ja "virkamiesenglannin" hyväksiluettua aiemmista opinnoista! Tämä siis siksi, että molemmissa on vaatimustasona sama (CEFR jotain...), vaikka opintopistemäärä on eri. Kyllä joskus aurinkokin siis paistaa sinne huussinkin alle! Kyllä kannatti käydä ammattikorkeakoulu ennen yliopistoa!

Vastaajana Isäntä

Moni on varmaan nähnyt Facebookissa pyörivän kysy lapselta-kyselyn. Koska minun lapseni ei osaa vielä puhua, ajattelin kysellä kysymykset minun toiselta huollettavaltani, elikkäs siis Isännältä. Muutamassa kohdassa suluissa oma kommenttini.

1. Mitä minä aina sanon sinulle?
- Unohtuko jotain?
2. Mikä tekee minut onnelliseksi?
- Suorittamani kotityöt.
3. Mikä tekee minut surulliseksi?
- Videot, joissa lapsille käy jotain pahaa. (Siis elokuvat ja muut. En katsele nimenomaisesti mitään kamalia videoita. :D)
4. Miten saan sinut nauramaan?
- Kertomalla jollekin muulle jotain tyhmää, mitä mä oon tehny.
5. Millainen olin lapsena?
- Kiharatukkanen.
6. Kuinka vanha olen?
- 26v
7. Kuinka pitkä olen?
- 175cm (oikea vastaus 172cm)
8. Mikä on lempipuuhaani?
- Kaljan juonti (Koska mitään muuta en tykkää tehdä.)
9. Mitä teen, kun et ole itse paikalla?
- Siivoat
10. Jos minusta tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- Sä saat Nobelin jostain. (Kröhöm.)
11. Missä olen tosi hyvä?
- Väittelyssä.
12. Missä en ole kovin hyvä lainkaan?
- Kärsivällisyydessä.
13. Mitä teen työkseni?
- Töikit ihmisiä neulalla. Tai et oikeastaan mitään. Opiskelet.
14. Mikä on lempiruokani?
- Opan tekemä pihvi ja Oman tekemä soosi. Ja Opan paistamat paistinperunat. (Aikas hyvä vastaus!)
15. Miksi olet ylpeä minusta?
- Sen lisäksi, että oot nätti ni oot vielä fiksuki. (Tällasia kehuja ei ihan joka vuosi kuule!)
16. Jos olisin joku sarjakuvahahmo, kuka olisin?
- Wagnerin Viivi. Se on fiksu ja sitä vituttaa se Wagnerin piereskely.
17. Mitä sinä ja minä teemme yhdessä?
- Syödään. (Jep. That's it.)
18. Mitä samaa on sinussa ja minussa?
- Etunimi alkaa samalla kirjaimella. Paitsi, että sulla ei edes oikeesti ala.
19. Mitä eroa meissä on?
- Sä tykkäät kirpeistä karkeista ja mä en. (Ja melkeimpä kaikki muutkin luonteenpiirteet ja makuasiat.)
20. Mistä tiedät, että rakastan sinua?
- Et oo muuttanu vielä pois.
21. Mikä on lempipaikkani, minne mennä?

- Teiän mummula. (En olisi paremmin osannut vastata!)

Kokemus Lintsi

Käytiin kuluneella viikolla Linnanmäellä ihmettelemässä valokarnevaalia. Ostettiin sinne kertalippuja, joita sitten siltä reissulta jäi muutama yli. Eilen oli Linnanmäen viimeinen aukiolopäivä, joka Valokarnevaalijuhlan päätteeksi oli tarkoitus huipentua ilotulitukseen. Ilotulituksen oli määrä alkaa 21.50, joten Lili söi kotona iltapalan, laitettiin paljon vaatetta päällä (ulkona oli 4 astetta ja tuuli), Lili Manducaan, Kumja -kantopaneeli talvitakkiin ja menoksi. 

Viikolla käydessämme käytiin Lilin kanssa Panoramassa ihmettelemässä maisemia ja valokarnevaalia.

Siellä oli ihan pipona porukkaa. Parkkipaikkoja oli ihan tajuttoman vähän ja parkkijärjestelyt ihan supersurkeat. Okei, netissä luki, että suosikaa julkisia, mutta kaikki pysäkitkin oli ihan piukassa porukkaa ja siellä kylmässä oli hulvatonta varmasti odottaa, kun täysi bussi ajoi pari kertaa suoraan pysäkin ohi pysähtymättä. Löydettiin lopulta paikka jostain yksityisalueelta ja jätettiin sinne, silläkin uhalla, että yksityinen parkkipirkko muistaa. Oltiin hieman ennen puoli kymmentä siellä mäellä.

Meillä oli kolme lippua. Pojat (Isäntä ja Lilin kummisetä) meinasivat käydä yhdessä laitteessa, mutta mihinkään ei päässyt. Käytännössä jokaisen laitteen kohdalla oli työntekijä, jonka mukaan enempää ei ehditä enää kyyditsemään, kun mitä jonossa oli. Kieputtimeen otettiin Isäntä, jonka piti olla tämän vuoden viimeinen kieputettava. Yritimme löytää vielä yhden laitteen, johon pääsisi, mutta turhaan. Kohta kuului kuulutus, että ilotulitus on peruttu tuulen vuoksi. Kello oli varttia vaille kymmenen, kun katsottiin useammankin laitteen tekevän viimeisen "ajon" siten, että laitteet oli vajaasti täytetty ja kyytiin olisi vielä mahtunut. Isäntä ja kaksi muuta eivät mahtuneetkaan siihen Kieputtimeen, joten sen vuoksi he ajoivat vielä ylimääräisen kierroksen, eli siis ellemme olisi lähteneet etsimään laitetta, johon olisi vielä mahtunut, Lilin kummisetäkin olisi päässyt vielä mukaan.

Kaiken kaikkiaan oli harvinaisen paska reissu. Ei nähty ilotulitusta, eikä saatu tuhlattua niitä lippuja. Parkkijärjestelyt oli surkeat, mutta onneksi ei saatu sitä parkkisakkoa (jonka moni muu auto siinä oli saanut, kun auto siihen jätettiin). Lili onneksi tykkäsi roikkua Manducassa, nautti ihmishälinästä ja valoista, joten vähän venynyt nukkumaanmeno sujui kivuttomasti.

Summa summarum: Särkänniemi on niiiiin paljon parempi!

Isännälle appelsiinia

Kuorin tuossa taannoin Lilille appelsiinia. Pala kerrallaan kaivoin hedelmälihan sieltä Lilille ilman niitä kamalia kalvoja. Isäntä tuli siihen viereen ihmettelemään tapahtumaa.

Isäntä: "Mä kuule Lili luulen, että kauheen kauaa äiti ei tota appelsiinia sulle noin kuori!"
Ame: "Noh, jos mä syön appelsiinin, ni mä syön sen itsekin näin, että kyllä Lili varmaan saa aina appelsiininsa näin, jos se musta on kiinni. Noi kalvot on tosi ikäviä ja maistuuki pahalle."
Isäntä: "MITÄ?! Ihan oikeesti näet noin paljon vaivaa, jos syöt appelsiinin?! Voisitkohan joskus mullekin kuoria appelsiinin noin?"

Siinä kuorin toisen appelsiinin perään, Isännälle. Isäntä onneissansa tapojensa vastaisesti herkutteli appelsiinista vain hedelmälihat ja totesi sen olevan ihan kun söisi appelsiinimehua. Parin päivän päästä Isäntä kuori itselleen appelsiinin ja söi sen vanhaan tapaan pala kerrallaan, kalvoineen päivineen.

Isäntä: "Mua vähän harmittaa, että söin sillon sen kuoritun appelsiinin. Tämä ei ole enää yhtään hyvää näin."

Unikoulu

Arvatkaas, Isäntä nukkui viimeyön Lilin kanssa kaksin. Minä nukuin sohvalla!

Nyt on se hetki, kun yöt ovat hiukan rauhoittuneet ja ollaan päästy takaisin siihen 3-6 herätyksen (syötön) yöhön. Lili on päällisin puolin terve, hampaat ei vaivaa normaalia enempää ja päiväkodissa menee ihan kivasti. Nyt on siis se hetki!

Meillä on ollut jäljellä enää yöimetykset ja odotan innolla pääseväni vielä niistäkin eroon. Aamulla siis tuli täyteen aivan ensimmäinen imetyksetön vuorokausi. Olo on ihana! Nautin tästä kahvista, jota vihdoin voin juoda ilman tuskaa Lilin yöunien pilaamisesta ja haaveilen öistä, jolloin aina minun ei tarvitse hoitaa niitä jokaista heräämistä. Niinä öinä, kun niitä herätyksiä on se 20, olisi ihan mukava saada itse edes se tunti unta. Jos olisin edelleen kotona Lilin kanssa, ongelma ei olisi ehkä vastaava. Tai jos kävisin perus päivätöissä, ei ongelma sillonkaan olisi vastaava. Mutta koska minun päätehtäväni tällä hetkellä on lukea, oppia ja jatkuvasti keskittyä, huomaan yöunien vaikutuksen olevan ihan tajuttoman suuri. Voin opetella asioita, mutta niiden muistaminen seuraavana päivänä on aivan eri asia. Saati sitten viikon päästä. Ulkoa opettelu on käytännössä mahdotonta. Tämän puolentoista kuukauden jälkeen ihmettelen, miten ikinä vastaavin yöheräämisin luin onnistuneesti pääsykokeisiin! Tosin, tähän ajanjaksoon on kuulunut myös muutama uusi hammas, kolme korvatulehdusta, nielutulehdus, keuhkoputkentulehdus, vinkuva keuhko ja muutama flunssa. Niin ja tietenkin se päiväkoti.

Imetys on ihanaa, mutta en koe itseäni taaperoimettäjänä. En jaksa olla mikään "hörppy" vähän väliä, en kestä paidan repimistä, en pomppimista rinnalla, en tissitakiaista saunassa ja itsekkäästi haluaisin myös oman kehoni jo takaisin. Haluan juoda kahvia koulussa ja käyttää lääkekuurien tai flunssien yhteydessä mitä tahansa oloa helpottavaa lääkettä, sopi se sitten imettäjälle tai ei. Päiväsyötöt jäi Lililtä jo pois ennen vuoden ikää ja nämä yöt on tässä vielä roikkuneet perässä. Päivisin Lili ei onneksi ole osannut maitoa edes kaivata, mikä on ollut aivan tajuttoman ihanaa. Päiväsyöttöjen pois jäätyä Lili on myös alkanut kiivetä syliin ja tulee välillä ihan vaan halimaan, eikä aina vaan repimään sitä paitaa, kuten ennen. Ylimääräiset äiti-käninät jäi meiltä pääasiassa kokonaan pois päiväimetysten poisjäämisen myötä, mutta iltaisin Lili nukahtaa huomattavasti paremmin ja rauhallisemmin Isännän kanssa. Olisi ihana itsekin voida rauhoittaa pieni jollain muulla, kun sillä tissillä. Aina.

Miten ensimmäinen tissitön yö sitten meni? Yllättävän hyvin. Lili heräsi tavalliseen tapaansa 5 kertaa yöllä ja Isäntä sai Lilin nukkumaan suhteellisen helposti ja vähin itkuin. Pisimmillään taisi kuulua unista itkukäninää noin 20 minuuttia ja se oli viiden aikaan aamulla. Isännällä ei ole heräilyistä juurikaan muistikuvia, mutta allekirjoittanut nukkui aikamoista koiran unta siellä sohvalla ja heräsi jokaiseen pienimpäänki inahdukseen. En muista milloin olisin noin huonosti nukkunut, että se siitä "koko yön nukkumisesta".

Lili heräsi hieman ennen seitsemää, jolloin kävin nappaamassa neidin heti sängystä ja annoin syötävää. Pakkohan sillä on olla kamala nälkä, kun normaalisti on parin tunnin välein tankkaillut. Ja kyllähän sille jugurtti vähän maistuikin. Jos ensiyönä saisi itsekin nukuttua hieman enemmän!

Syksy on saapunut.

Syksy on totisesti saapunut. Ilmat viileni ja lehtiä on enemmän maassa kuin puissa. Tuntuu, että yhdessä yössä ilman viileni 15 asteesta 5, enkä ollut lainkaan varustautunut tuollaiseen pudotukseen. Lili on toistaiseksi pysynyt terveenä (kopkop) ja on päiväkodissakin on mennyt hyvin, mutta se pukeutuminen... Ihan käsittämättömän vaikeaa pukea tuollaiselle lapselle päälle vaatteita niin, ettei sillä olisi hiki, eikä kylmä. Googletinkin tyhmänä asiaa (olisiko ollut hakusanoilla "mitä lapselle päälle syksyllä") ja löysin keskustelun, jossa päiviteltiin, kuinka avuttomia nykyvanhemmat ovat, kun eivät osaa lapsilleen päälle pukea. Keskustelufoorumit ovat kyllä niin parhautta. Villahaalarin vein päiväkotiin onneksi ajoissa, mutta aamu-ulkoilun aikaan kun on välillä jopa alle 5 astetta, niin pitäisikö sinne jo toppapukukin viedä? Lili ei kuitenkaan ulkona pysty kauhean vauhdilla liikkumaan ja tällä viikolla joka kerta kotiin tullessaan Lilin sormet on ihan jääkylmät! Selvästi ei välikausihanskat todella enää riitä ja kaupan ohuista lapasista ei ole hyötyä senkään vertaa.

Lauantaina on melkeen naapurissa markkinat, jonne suunnataan Lilille nahkarukkasia metsästämään. Nyt kaikki ulahtakoon, jotka tietävät, mistä saa 1-vuotiaalle ohuet nahkaiset lapaset. Sellaiset, että tuollainen minikäsi saa ne kädessä otettua vielä vaikka lapiosta kiinni. Vähän aikuisten nahkasormikkaita vastaavat. Koska markkinat ovat vasta lauantaina, pakko se on jotain keksiä jo etukäteen. Mitäs muuta se on, kun hätäseen kutimet käteen ja lankaa rullalle. Toinen on jo melkein valmis.

Tänään piti illalla tehdä saksan kotitehtäviä, mutta kuten kuvasta näkyy, parempaa tekemistä löytyi. Koulussa ensimmäinen luentokuulustelu on ohi ja siitä napsahti täysi vitonen! Hieman olin itsekin hämmästynyt, mutta näin kävi. Ensimmäinen lakikirjatentti samasta aiheesta (valtiosääntöoikeus) on parin viikon päästä, joten hirmuisesti pitäisi lukea ennen sitä ja siinä päivät pääasiassa kuluu. Lueskellessa.

EI!

Liliä nukuttaessa neiti pyörii sängyssä, jalat heiluu hulluna ja käsillä on pidettävä jalkapohjista kiinni. Hetken hän jaksaa siinä hiljaisena jalkoja heilutella, mutta kohta tulee tylsää. "EEEI! EIIIIII! EI! EeeeeIIIIII! EEeeiiiIII! Eeeei! Eiiiii! EIEIEI! Eeeeiiiii! EEEIIIII! EIIII! Eii!"

Arvaattekohan, mitä sanaa tässä on viimeaikoina ehkä hieman toisteltu? Kaikki kiinnostaa, kaikkeen pitää koskea, kaikki laatikot on räjäytettävä, kaikki laatikot saadaan auki, myös kaapit osataan avata, kaikki mihin suinkin yletytään, on vedettävä lattialle, Mufasaa on tukistettava ja joskus napattava hännästä kiinni... Onneksi vielä menee asiat suhteellisen nopeasti perille. Ainakin muutaman (kymmenen) toiston jälkeen.

Tekisit sille nyt jotain!

Käytiin tänään Lilin kanssa taas lääkärissä. Korvat olivat vihdoin siistit, nielussa ei tulehdusta ja keuhkotkin ihan ok, vaikka uusi räkätauti puskee neidille päälle. Eilen löytyi neidiltä näppylöitä, joita paniikinomaisesti seurasin ja pelkäsin niiden olevan vesirokkoa. Siskoni ajoi Raumalta katsomaan Liliä luentoni ajaksi, Isäntä kun oli työmatkalla, mutta eihän se lopulta vesirokkoa ollut. Ilmeisesti jotain enteroviruksia, jotka aiheuttaa sen ihanan flunssan lisäksi näppylöitä ja/tai ihottumaa. Mutta luento oli todella hyvä ja sain paljon vinkkejä koealueen hahmottamiseen ja kokeeseen lukuun. Luennon nimi oli kevyesti "Kuinka luen oikeustiedettä ja valmistaudun tenttiin?"

Lääkärireissun jälkeen käytiin kaupassa samaisessa ostoskeskuksessa missä lääkäriasema sijaitsi. Lili oli niin nätisti koko kauppareissun ajan ja kun vihdoin päästiin kassalle ja kaksi asiakasta meidän jonosta oli jo mennyt, oli meidän vuoro nostaa tavaroita tiskille. Siinä mennessäni rattaiden eteen seisomaan, katsoin Liliä ja kehuin, kuinka nätisti hän oli ollut koko ajan. Se oli virhe. Lili kääntyi katsomaan minua silmiin, otti pipostaan kiinni, repi sen pois ja heitti lattialle. Hän alkoi pakonomaisesti nousemaan ylös, huutamaan, repimään kuomua ja vaikka mitä. Siinä oli kyllä oikein onnistunut olo äidillä, kun nostelin niitä tavaroita siihen hihnalle ja yritin maksaa ja pakata tavaroita ostoskassiin Lilin rimpuillessa rattaissa.

Koska onnistuneesti myöhästyin ensin junasta ja seuraavaksi olin väärällä raiteella, päätin katsoa junan menevän ohi viereiseltä raiteelta, katsoa hetken kieroon ja kävellä kotiin ostosten kanssa. Matkaa ei ollut kuin yksi asemaväli, mutta rattaissa huutavan lapsen ja painavan ostoskassin kanssa siinä kilometrissäkin tuntui olevan tuhat metriä liikaa. Siinä tuntee aina itsensä niin ylvääksi taaperrella tuolla ihmisten seassa rattaissa huutavan lapsen kanssa kun ohikulkevien ihmisten kasvoilta voi lukea turhautuneen "tekisit sille nyt jotain" -katseen. Teki jossain kohtaa jo mieli alkaa kyselemään ohikulkijoilta neuvoja: "mitä tekisit tässä tilanteessa?"

Kotiin kun päästiin, neiti toki rauhoittui välittömästi. Ehkä maailman levein hymy paljasti ne upouudet ylähampaat, kun neiti tyytyväisenä käveli lelulaatikolleen. Yhden reissun taas rikkaampana, istun loppuillan oikein mielelläni sohvalla, tekemättä sen kummemmin mitään.

Ps. Lilille on ehkä hieman alkanut tuo oma tahto kehittyä.

väsymystä ja vajaita yöunia

Viimeksi kerroin koulusta, millaista on ollut ja kuinka kivaa on ollut. Tosiaan, mutta on tässä ollut vähän muutakin. Nimittäin yöt. Meidän huonot yöt vaikeuttavat ihan käsittämättömästi opiskelua. En muista milloin olisin nukkunut yhtäjaksoisen kaksituntisen ja se vaikuttaa aivotoimintaan muun muassa siten, että viestit ei yksinkertaisesti mene perille asti. Toimin ihan hullusti, unohdan asioita, luen tyyliin "hauki on kala" ja pinna on jatkuvasti kireällä.

Lili on oikeastaan aina nukkunut yöt suhteellisen hyvin, paitsi nyt kun alkoi päiväkoti. Kirjoitin aiheesta jo aiemminkin, mutta tilanne vaan jatkuu eikä tunnu helpottavan. En tosiaan tiedä mistä tilanne johtuu. Syynä voi olla itse päiväkoti, joka tulee Lilin uniin, hampaat, jotka kuultavat ikenien läpi, mutta eivät varmaan koskaan puhkea tai sitten nämä korvatulehdukset. Eilen käytiin taas lääkärissä, kun neiti on taas kipeä. Olihan se nuha ja yskä poissa huimat 4 päivää ja viikko sitten loppui yksi antibioottikuuri. Samaan tautiin kolmas kuuri menossa, seuraavaksi on tiedossa korvien putkitus.

Lili tosiaan heräilee öisin vähän väliä itkeskellen, nukkuu todella levottomasti, eikä meinaa nukahtaa eikä asettua. Huonoina öinä heräilyä on 15-45 minuutin välein, parempina reilun tunnin välein. Välillä valvotaan useampi tunti keskellä yötä, välillä Lili nukahtaa 10 minuutin äheltämisen jälkeen. Joka tapauksessa niin, että pelkkä havahtuminen itseltä ei todella riitä.

Aivotoimintani alkaa olla jo jotain käsittämätöntä luokkaa. Vastikään osallistuin aktiivisesti ryhmätyön tekoon, mutta en enää muista työn aihetta. Löydän tavaroita mitä kummallisemmista paikoista, kuten jugurttipurkkeja tiskikoneesta, lompakkoa Lilin päiväkotirepusta (jonka kävin kesken päivän sieltä hakemassa) ja hiusharjaa jääkaapista. Perjantaina yliopistolla kävin vessassa. Siinä käsiäni pestessä, vessaan tuli tyttö täyttämään vesipulloaan. Kädet pestyäni lähdin ulos ja huikkasin ovelta: "kiitos hei!"

Uskon ja luotan, että tämä helpottaa! Enemmän kun oma väsymys minua harmittaa Lilin puolesta. Korvatulehdusta toisen perään, vuotavaa nenää, yskää, kipeitä ja turvonneita ikeniä ja huonoja öitä. Viime viikolla päiväkodissa Lili oli lähes jatkuvasti halunnut olla sylissä. Kyllä siellä niitä sylejä on kuulemma riittänyt naapuriryhmienkin hoitajista, etenkin ulkona, mutta itse epäilin hoitajien "tämä on normaali vaihe" -toisteluista huolimatta, että tämä ei ole vain jokin vaihe päiväkotiin tottumisessa. Joku pientä on vaivannut. Eilen se tosiaan selvisi, kun lääkärissä käytiin.

Viikonlopun olen ottanut vain keräilyn kannalta. Eilen toki käytiin Turussa tuttavia moikkaamassa, mutta vihdoin olen saanut edes hieman enemmän unta. Huomasin tänään Lilillä puhjenneen kolmannen ylähampaan kahden viikon sisään. Nyt niitä hampaita on huimat viisi.

Energiaa neidillä tuntuu olevan sairastelusta huolimatta ja hienosti hän jo leikkii. Rinkulat menee hienosti keppiin ja nukkekin saa jo tuttipullosta maitoa. Ties mistä on tuon juottamisen keksinyt, meinaan kotona kukaan ei ole koskaan näyttänyt, miten nukkea pullosta juotetaan. Eipä hän ole koskaan itsekään tuttipullosta juonut. Oltiin Isännän kanssa ihan ihmeissään, että miten se tietää minne se pullo kuuluu laittaa!

Tänään pitäisi vielä laittaa itsensä kuntoon ja lähteä kuuntelemaan seminaaria Venäjän oikeusjärjestyksestä ja EU-jutuista, eritoten Brexitistä.