No ei nyt ihan niinku strömsössä

...mutta ei haittaa!

Tänään aamulla lähdettiin tosiaan Turusta ja ensimmäinen lento oli Turku-Helsinki. Finnairin sivuilta varattiin aikanaan lennot ja ainakin sen nettipalvelun perusteella oli ihan mahdollista ehtiä vaihtamaan konetta Helsinki-Vantaalla kymmenessä minuutissa. Lento saapui Helsinki-Vantaalle siis 7.15 ja lento Dubliniin lähti 7.25. Voin sanoa, että täällä on kaksi (koko kentällä neljä) sellaista, kenen mielestä se 10 minuuttia ei ihan riitä.

Me juostiin Isännän kanssa sinne portille asti paniikinomaisesti huomataksemme, että se on jo suljettu. Isäntä pidätteli vessahätää ja minä pitelin vatsaani pistävältä kivulta. Ne kaksi muuta ei edes vaivautunut juoksemaan sinne portille. Tulipa yllätyksenä sekin, kuinka iso Helsinki-Vantaan lentokenttä kuitenkin on, vaikka pieni onkin. En meinaan tiennyt, että siinä läpikävelyssä voi mennä yli 20 minuuttia. Se portti oli vielä ihan niin toisella puolella koko kenttää kun vaan voi olla.

Kaikkien, jopa itseni yllätykseksi mua ei oikeestaan harmittanut yhtään. Olen vaan niin iloinen, että ollaan Isännän kanssa kiireettömästi yhdessä, vaikka sitten hengattaisiin päivä lentokentillä ja koneissa. Suora lento vaihtui vaihtoon Lontoossa ja aamun (paikallista aikaa 8.35) sijaan ollaan perillä vasta illalla 18.40, jos kaikki menee tästä lähtien suunnitellusti. Isäntää tämä asia ketutti vähän enemmän, mutta ei mitenkään mahdottomasti kuitenkaan, etenkin kun löydettiin sille baden baden-tuoli, jossa se ottaa parhaillaan päikkäreitä.

Lentokentän baden baden

Lentojen vaihdon yhteydessä saatiin Finnairilta kaksi 17 euron tikettiä, jotka voi käyttää lentokentän kahviloissa. Käytiin terminaalin ulkopuolella Cesars Little Italyssa syömässä buffet-aamiainen, jossa Isäntä ensimmäistä kertaa pääsi toteamaan, että sille ”paksukaiselle” on alkanut tosiaan maistumaan ruoka. Siinä tunkiessani ruokaa nassuun Isäntä jo ähkyssään tuijotteli silmät pyöreinä, kun sitä ruokaa vaan upposi ja upposi. Ajattelin, että syön nyt kerralla niin, että jaksaa mahdollisimman pitkälle. Isäntä kuulemma ”huomasi kyllä”. Rasvaisten makkaroiden sijaan söin sentään enemmänkin leipää, jugurttia, marjoja ja puuroa.

Jotenkin nautin oikein toden teolla tästä kiireettömästä matkanteosta. Siis kuinka voikaan tuntua näin ihanalta makoilla tässä baden badenissa Isännän vieressä, kirjoitella blogia, katsella Solin työntekijöiden pesevän tupakkikopin ikkunoita ja ihmetellä vieressä olevan miehen ihme ääntelyä ja yksinpuhelua. On tänne yksi pikkulintukin eksynyt ja välillä se lentelee tuossa edestakaisin. Kiire ei ole, eikä tunnu yhtään siltä, että pitäisi tehdä jotain muuta, kuten vaikka lukea.

Mikä ihana fiilis!

Ps. Tuo selkä on alkanut vaivaamaan aika tosi ikävästi. Oikealla alaselässä tuntuu lähes jatkuvasti kipua ja välillä tuntuu, että siellä rutisee ja lonksuu jotkut ihme rustot. Onkohan tämä nyt sitä iskiasta? Välillä tulee vesi silmistä kun niin sattuu. Etenkin kumartelu on todella ikävää ja kävely on välillä todella tuskallista, kun alaselkä kipuilee ja sitten vielä alkaa tuohon oikealle alavatsaan tulee välillä rasituksessa pistävää kipua. Toivottavasti loma auttaa tuohon selkään.