Jos Isäntä ei tule Amen luo...

...niin Ame menee Isännän luo.

Ei se ihan kaavailuista huolimatta mennyt niin, että Isäntä ihan joka päivä olisi kotona saanut yönsä viettää. Viikon suunnitelmat sotki ihan täysin väliaikainen työsuhdeauto, joka piti tiistain ja keskiviikon aikana hakea Vantaalta. Tästä johtuen lähdin tiistaiaamuna Isännän mukaan työmatkalle Hankoon ja lueskelin siellä kirjastossa päivällä. Yö vietettiin Isännän vakipaikassa veljeni luona ja keskiviikkoaamuna Isännän lähtiessä töihin, minä lähdin takaisin Turkuun.

Jaettiin siellä Helsingissä 90 cm leveä sänky. Hyvin mahduttiin, vaikka asentoa ei kauheasti muutettu siinä yön aikana. Kyllä tuntui kotona 140cm leveä sänky luksukselta, vaikka normaalisti sekin on ihan liian pieni ja uudesta sängystä on puhuttu jo kauan. Kaikesta huolimatta oli kyllä tosi ihanaa olla yötä jossain muualla kun kotona!

Lukemisesta on alkanut tulla niin pakkopullaa, että välillä oikeen pahaa tekee. Ainoa lohduttava asia on se, että enää alle kaksi viikkoa! En varmaan edes jännitä sitä pääsykoetta kun toivon vaan, että se koe ja sitä myöden koko lukeminen on ohi. Odotan jo niin paljon että pääsen kokeilemaan vauvanvaatteiden ompelua, voin jatkaa pienen isoäidinneliö-peiton virkkaamista, lukea sanomalehtiä ja aikakausilehtiä hyvällä omallatunnolla, vertailla vaunuja, turvakaukaloita sun muita ja vaan tuijottaa telkkaria.

Enää reilu viikko!