Rv 24

Masuvaltakunnassa kaikki puksuttaa hyvin tasaisesti. Itseasiassa jopa niin tasaisesti, että olen alkanut miettimään että kasvaako se maha edes lainkaan. Se pullahti niin yhtäkkiä ja nyt sen kasvu tuntuu tyssänneen. Tästä inspiroituneena kaivoin kameran ja ne samat vaatteet kun viikolla 20 ja otin kuvan täsmälleen samassa paikassa. Lopputulos oli tämä:

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta eipä se kauheasti eteenpäin kasvanut kyllä ole. Paidat tuntuu venyvän enemmän, johtuen ehkä siitä että maha on noussut ylemmäs. 
Kävin katselemassa äitiystoppeja, lähinnä kun kaikki nykyiset tuntuvat venyvän muodottomaksi. No voin kertoa, että löysin muutaman. Niistä suurimmasta osasta näkyi läpi ja loput oli tavallisia mustia toppeja, joita minulla on kaappi täynnä. Päätin, että venytän sitten muutaman topin tässä vaiheessa ja ostan joskus raskauden jälkeen uusia. Ehkä sitten myöhemmin kun olen valtava.
Isäntä on tosiaan pariin otteeseen päässyt tuntemaan tulokkaan potkuja, mutta joko pikkukaveri ei halua isäänsä potkia tai sitten sitä ei vaan huvita ilmoittaa isälleen sijaintiaan. Joka ainut kerta kun kaverilla on masubileet pystyssä, potkut loppuvat saman tien kun Isäntä saa kätensä potkujen sijaintikohdalle. Isäntä voi pitää kättään siinä 10 minuuttia ja mitään ei tapahdu. Kun Isäntä vihdoin nousee lähteäkseen vessaan, bileet jatkuu. Eilen illalla kun Isäntä oli taas yötä pois, kaveri bailasi niin että koko maha heilui.
Nyt on tainnut alkaa se raskauden suursyömäri-vaihe, meinaan ruokaa menee alas melkeen niin paljon kun pystyisi tunkemaan. Olen kyllä syönyt säännöllisesti ja koittanut pitää annoskoot suht samoina, meinaan nälkä ei kuitenkaan välttämättä ole. Sellanen kiva pieni "ei ole nälkä, mutta jotain voisi silti syödä". Tästä se petollinen painonnousu ehkä alkaa. Huomenna on kolmas neuvola, joten siellä taas vaaka kertoo tilanteen. En tosin ole kyllä yhtään painosta stressaavaa sorttia, joten mitään "järkytyksiä" ei ole kyllä tulossa vaikka se olisi noussut kuinka.
Yksi pieni oire, mistä en ole aiemmin ehkä maininnut on sellaisen pienen untuvakarvan kasvaminen mahaan. Se on kyllä oikein mukavaa ja erottuu erityisesti joka ilta kun rasvailen sitä mahaa neuroottisesti kuvitellen ennaltaehkäiseväni raskausarpia. Eipähän siitä kyllä haittaakaan ole, mutta itseä se hieman ehkä jopa ärsyttää. Myös väsymys on alkanut tulemaan takaisin. Yöunien pituus kasvaa ja pari kertaa on pitänyt kesken lukemisen pitää 10 minuutin torkut, ihan vaan että silmät pysyisi auki ja mieli virkeänä. Muuten olot ovat kyllä raskauden osalta olleet mainiot ja valittamista ei kyllä ole. 
Pesänrakennusvietti alkaisi hieman jo nostamaan päätään, mutta pakko lukea rajoittaa kyllä aikalailla. Toiseksi rajoittavaksi tekijäksi nousee se, ettemme tiedä missä asumme synnytyksen aikoihin. Eiköhän ne asiat ala tässä tämän viikon jälkeen selkiytyä, kun saan lopetettua lukemisen. Pikkuhiljaa kenties, tai sitten ryminällä ja yhtäkkiä, kuten kaikki tähän asti.