Rv 23

Taas on viikko kulunut. Nyt nämä viikot tuntuvat menevän oikeen vauhdilla, ehkä koska suurin osa turhautumisesta ja vatvomisesta menee pääsykoejuttujen parissa, joten raskaus pääsee aika hyvin unohtumaan, vaikkakin yksi tuolla kovasti muistuttaa olemassaolostaan.

Liikkeitä tuntuu ihan päivittäin. On itseasiassa tuntunut päivittäin siitä lähtien kun ensimmäisen töytäisyn tunsin. Meidän kaveri on ilmeisesti todella liikkuvainen kaveri ja tekee ties mitä kuperkeikkoja, kun liikkeet tuntuvat ihan alavatsassa, navan alla, vatsan molemmilla reunoilla, alavatsan sisäpuolella ja joskus jossain muuallakin. Ei ole siis yhteen paikkaan sidottuja nämä liikkeet. Vaikka välillä iskut tulevat jo sellaisella voimalla, että vähän hätkähtää, silti se on niin ihanaa kun kaveri muistuttaa olemassaolostaan. Usein aamulla asettuessani lukemaan, aina autoa ajaessa, päivisin milloin sattuu ja aina iltaisin sänkyyn mennessäni alkaa iltajumppa. Iltajumppa taitaa olla se päivän kohokohta, meinaan olen aika varma että kaveri harjotteli cooperin testiä varten yksi ilta juoksemalla mahassa ylhäältä alas kun makasin kyljelläni. Ties mikä urheilija sieltä tulee!

Isäntäkin tunsi potkuja mahan päältä ensimmäistä kertaa! Olisi se varmasti tuntenut jo aiemminkin, mutta kun ei ole juuri koskaan kotona ja jostain syystä kaveri on yleensä välttänyt potkimasta Isännän kättä vasten silloin harvoin kun se on ollut paikalla. Tuntui kuulemma ihan kun olisin painanut hänen kättään sormella.

Mahan kasvu tuntuu pysähtyneen täysin. Toisaalta hyvä, jossei siitä vaikka tulisikaan ihan mahdottoman kokoinen. Otin napakorunkin pois. Olin alunperin ajatellut, että ostan raskausajan korun ja se saa olla koko ajan ellei mitään tule, mutta jostain syystä se ylempi reikä alkoi hieman punoittamaan, joten otin heti koko korun pois vaikka se ei kipeä ollutkaan. Se on kuitenkin ollut mulla jo niin kauan ja on aina ollut täysin oireeton, joten ilmeisesti se jotenkin veti herneen nenään. Mitä turhia sellaista sitten pitämään, saahan sen halutessaan otettua uudestaan. Jos muka tämän jälkeen vielä haluaa.

Närästys taisi olla vain vierailemassa, meinaan tämän viikon olen saanut olla sen osalta täysin rauhassa. Syödessä täyttyy todella nopeasti ja on kyllä vähän sellainen olo, että kohtu painaisi jo mahalaukkua. On muuten todella häiritsevän tuntuista kun nuo suolet on työntynyt mahasta tuohon rinnan alle. Aina kun menee suolessa joku pieni ilmakupla tai maha murisee, se tuntuu mahan sijasta heti tuossa rinnan alla. Se tunne vaatii totuttelua.

Ostettiin Torista käytettynä pinnasänky ja kyllä, hoitopöytä! Ne on juuri sellaiset kun halusin: pähkinänväriset ja Stokke-merkkiset. Oli ihan käsittämättömän hyväkuntoisetkin vielä ei naarmun naarmua ollut ennen kun tiputin yhden tukipuun varaston lattialle. Ei onneksi pahemmin käynyt. Siellä ne nyt odottaa varastossa. Täytynee huomenissa kirjoitella Isännän ajatuksia hoitopöydästä vuosi sitten, niin muutaman henkilön lisäksi muutkin ymmärtävät nämä minun ja Isännän eriävät käsitykset hoitopöydistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja Isäntäkin on kovasti tyytyväinen!