Home alone, not!

Sain eilen Isännän takaisin kotiin. Pitkästä aikaa. Nykyään on enemmän tapa kuin poikkeus, että nukun yksin. Viikonloput se sentään on yleensä kotona, toisin kun nyt kuluneena viikonloppuna, kun Isäntä kävi perjantaina kotona kääntymässä jatkaakseen matkaa lähestulkoon heti kaverinsa polttareihin.

Se on ihan käsittämätöntä, miten toisen menot voi joskus hajottaa. Etenkin nyt, kun olen aina yksin kotona enkä käy edes töissä, niin se toisen seura on kyllä aika todella toivottua. Tuntuu että jotkut keskustelutkin tuntuu olevan hankalia, kun sanat on hukassa ja lauseet ei muodostu päähän. Onko ihmekään, kun viikkojen aikana lähes ainoat keskusteluni ovat olleet kissojen kanssa, ainoat vitsit mitkä tulee mieleen liittyy pääsykoekirjoihin ja ainut asia josta voin sanoa tällä hetkellä jotain tietäväni liittyy Euroopan pankkisääntelyyn. Surullista sinänsä, mutta onneksi tänään alkoi viimeinen kaksiviikkoinen ennen pääsykoetta. Sen ehkä vielä jaksaa. Ilmeisesti Isäntäkin on jo vähän yhteistä aikaa kaivannut, kun ensimmäistä kertaa kuulin sen toivovan mahdollisimman pikaista muuttoa pk-seudulle. Se on aina ollut todella "Helsinki"-kammoinen. Ilmeisesti kammo on hieman laantunut, kun on siellä enemmän aikaa viettänyt.

Isäntä tuli kuitenkin eilen kotiin ja nyt on kuulkaa sellasta luksusta tiedossa, että se taitaa ensiviikolla olla kaikki yöt kotona. Oli oikeen itsekin ihmeissään. Asia ei nyt ihan täysin varma ole, mutta suuresti näyttäisi siltä! Melkeen housut repee innostuksesta! Jotenkin sen toisen herääminen ja kotiintulo rytmittää omaakin päivää ihan eri tavalla ja olenkin aina paljon pirteämpi kun Isäntä on kotona. Tänäänkin sain oikeen imuroitua ja käytiin Myllyssä ja vaikka mitä!

Ps. Olen niin vannonut, että meidän lapselle ei mitään pehmoleluja osteta. Meillä on niitä pienenä ollut aina pilvin pimein ja mulla on kaappi täynnä omia tekeleitä. Kattokaas mikä Prismasta tarttui mukaan.

Hän on niiin söpö! ^^