Vihdoinkin paikan päällä!

Päästiinhän me vihdoin eilen perille! Kolme lentoa, lentokenttäodottelua ja yli 14 tuntia matkustelua takana. Dublinissa odotti tuulinen, mutta osittain aurinkoinen keli. Epävakaata täällä on aina, joten pari pientä sadekuuroakin tuli, meidän päälle ei onneksi mitään enempää.

Nuo lennot oli kyllä ihan erilaisilla lentokoneilla. Ensimmäinen Turku-Helsinki matka oli sellaisella "potkurilentokoneella", Helsinki-Heathrow sellaisella ihan tavallisella lentokoneella ja Heathrow-Dublin ihan uudella lentokoneella. Yhtäläisesti se ihan uusi lentokone kyllä piti meteliä, eikä matkustusmukavuudessa hieman leveämpien penkkien lisäksi ollut juurikaan mitään poikkeavaa.

Helsingissä Isäntä kävi vielä varoiksi terminaalin ulkopuolelta hakemassa astmalääkkeitä, kun pelkäsin että matkatavarat eksyvät matkalla näiden uusien järjestelyjen myötä ja ne lääkkeet oli tietenkin pakattu sinne matkalaukkuun. Lentojen vaihdon yhteydessä täti kyllä sanoi, että meidän laukut oli vielä Helsingissä. Kun vihdoin päästiin Dublinin kentälle ja odotettiin matkalaukkuja siellä hihnan vieressä, niitä ei tosiaan sieltä kuulunut. Sama homma oli niillä kahdella muulla suomalaisella, joiden reissussa oli täysin sama kuvio kun meidän. Jokin lentokenttäsetä kävi meidät siitä noutamassa ja saatti meidät tiskille, johon voisimme ilmoittaa laukkujemme kadonneen. Siinä iskin edessä oli kuitenkin kärryissä matkalaukkuja ja alettiin samaan aikaan katsomaan sitä yhtä kärryä, että "hei, noihan on meidän matkalaukut!" Ihan käsittämätön tuuri! Saatiin siitä laukut matkaan kuitenkin. Ne oli kuin olikin jollain ihmeellä ehtineet siihen alkuperäiseen koneeseen, eivätkä siis tosiaan olleet Helsingissä enää silloin kun lentoja vaihdettiin. Aina kivempi näin päin, mutta muistakaa aina laittaa ottaa ne tärkeät lääkkeet sinne käsimatkatavaroihin!

Dublinissa vietiin ensin tavarat kaverin luokse ja lähdettiin läheiseen ravintolaan syömään. Juttua illalla riitti ja laskeskelin, että olinkin ollut hereillä reilu 24 tuntia kun vihdoin menin nukkumaan. Uni kyllä maistui, mutta jokin sisäänrakennettu herätyskello kuitenkin herätti minut jo seitsemältä (kotiaikaa yhdeksältä) ja väkisin makaamalla (hihi) sain nukuttua vielä reilun tunnin.

Isännän, ja toki itsenikin, suureksi iloksi täälläkin on kissa. Oikeasti se on joku naapuruston kissa, joka on alkanut hengailemaan täällä ja jota kaverin kämppikset on alkanut ruokkimaan, mutta ihanan pieni ja kovasti sosiaalinen tapaus. Kovasti se näkee vaivaa tullakseen tänne, kun kiipeää yläkerran vessan ikkunasta sisälle ellei muuten pääse.

Tänään vuorossa jotain nähtävyyksien tapaista ja shoppailua. Otetaan oikeen kamera mukaan, että on sitten näyttää kuvia! Jos tästä seuraavaksi siirtyisi aamupalapuuhiin.