Rv 12

Suurimmalle osalle läheisimpiä ollaan jo kerrottu, muutamat tosin tietämättään vielä odottavat uutisia. Ollaan pääasiassa kerrottu sitä mukaa kun ihmisiä ollaan nähty, joten meitä pakoilevat eivät ole uutisia vielä saaneet.

Alavatsassa on alkanut tuntumaan pientä kramppailua ja vihlontaa. Välillä olen jopa pelästynyt niitä vihlaisuja, mutta eipä ainakaan verta ole tullut. Iltaisin parhaiten auttaa kuitenkin lämmin hernepussi vatsan päällä. Muutenkin alavatsaa on alkanut hieman aristaa, eikä mahalla makaaminen ole enää kovinkaan nautinnollista. Pahin väsymys on nyt siirtynyt pois, tosin saamattomuutta on huomattavissa senkin edestä. Pahoinvointi iski taas viikon loppupuolella päälle kun myrsky merellä aiheuttaen jopa muutaman päivän työkyvyttömyyden.

Tällä viikolla ilmottauduin sinne SATSElixialle, sillä tajusin joutuvani puolen vuoden päästä pusertamaan itsestäni ulos jotain kolme-viiskiloista, joten hieman ehkä jotain raskauskuntoa olisi hyvä saada päälle. Koska olen enimmäkseen sosiaaliliikkuja, päätin myydä sieluni saadakseni jotain persuksille potkivaa saliseuraa. Toivottavasti se hankinta poikii jotain.

Syöminen on todella hankalaa. Ruoka ei meinaa pysyä sisällä ja jatkuva etominen ei kauheasti kannusta yritykseen. Ruoka on kuitenkin välttämätöntä hengissä pysymisen kannalta, joten pakko on jotain koittaa naamaan tunkea. Töissä tämä tuottaa hankaluuksia, sillä syöminen vie paljon aikaa jatkuvan kyökkimisen vuoksi. Jos jättää syömättä, pahoinvointi on kohta moninkertainen ja todella uuvuttava.

Käytännössä koko viikko on ollut vain odottelua, sillä 12+0 tulee täyteen se maaginen raja, jonka jälkeen keskenmenon todennäköisyys pienenee ihan huomattavasti. Samalla päivämäärällä on myös niskapoimu-ultra, jonka jälkeen voin pikkuhiljaa tehdä asiasta virallista myös täällä bloginkin puolella! Odotus on aina pahinta! :D

Ne on täällä!!

Kävin hakemassa ne tänään! Joukossa oli kuitenkin pieni yllätys...

Ajatuksia kirjoista? No tuota...

Prosessioikeuden perusteet on ihan jees. Käytännössä se tarkoittaa paljon ulkoaopiskelua, mutta aihekokonaisuus on kuitenkin suht selkeä ja osittain jopa entuudesta tuttu. Sisällysluettelon mukaan myöskin uutta on paljon tulossa, mutta termistö on pääosin joskus aiemmin kuultua. Missään nimessä ei tule aliarvioida tätä kirjaa! Se on helpoin ja näinollen siitä tulee todennäköisesti vaikeimmat kysymykset.

Baselin pankkisääntely-strategiat. Neva hööd. Aloitin lukemaan tätä kirjaa juurikin siksi, koska asia on entuudestaan tuntematon. Teksti on (yllätys yllätys) aika pitkävetistä ja uuvuttavaa luettavaa. Termistö täysin tuntematonta ja pankkiasiat muutenkin kaikkea muuta kuin selkeitä. Kirja vaatii paljon työtä jo pelkästään ymmärryksen tasolla. Odotan innolla valmennuskurssin luentoja tästä kirjasta, jospa siellä tulisi jotain lisäinfoa ja selkeytystä.

Internet commerce and law. Uskoakseni aivan ensimmäinen kerta ikinä kun pääsykoekirja on englanninkielinen. Tämä tulee olemaan ongelmallinen, sekä minulle että muille. Ilmeisesti valintakoeoppaan mukaan pääsykokeeseen vastataan suomeksi tai ruotsiksi, joten käytännössä tämä kirja pitää kääntää suomeksi. Olisi huomattavasti helpompaa opiskella se englanniksi, jolloin lukemisen, ymmärtämisen ja vastaamisen voisi tehdä samalla kielellä. Toki voin luottaa siihen että vastataan samalla kielellä kun kirja on, mutta kun se ei olekkaan niin, olen lirissä. Sama toisin päin: jos käännän kirjan suomeksi, opiskelen suomeksi ja kysymykset ovatkin englanniksi, olen taas lirissä. Tämän kirjan suhteen pitää siis ottaa jonkinnäköinen riski, sillä sekä englanniksi opiskeluun että kääntämiseen ei yksinkertaisesti ole aikaa.

Parisuhdepäivä

Lauantaina oli varsinainen parisuhdepäivä! Päiväsaikaan parisuhdetta koeteltiin Isännän kärsivällisyyden merkeissä kun allekirjoittanut oli "hukassa". Toisin sanoen vaihdoin kyläilypaikkaa mummulasta kummivanhempien luokse ja puhelimeeni ei saanut yhteyttä. Jostain kumman syystä se tekee sitä aina välillä, tietenkin herjaamatta mitään. Puhelimeen ei saa yhteyttä puheluilla, viesteillä eikä internetin välityksellä ja asian huomaa vasta kun yrittää itse yhteyttä johonkin tai viimeistään kun äiti soittaa kahviseurana istuvalle kummisedälle tiedustellen tyttärensä mahdollista sijaintia. Siirtymävaiheessa vielä harkitsin Isännälle soittamista, mutta päätin olla häiritsemättä luottaen Isännän ilmoittavan ollessaan lähistöllä. Jatkossa on ilmeisesti syytä harrastaa näitä "turhia puheluita" ja soitella vaan ahkerasti joka välissä.

Parisuhdekoettelemukset olivat tämän asian osalta hetkelliset ja ainoastaan Isännästä riippuvaiset, sillä olinhan itse onnellisen tietämätön koko asiasta. Myöhemmin Isännälle soittaessani hän oli jo saanut murua rinnan alle ja oli ilmeisen leppynyt. Hyvä ruoka, parempi mieli. Tunnetusti Isäntä ei mitään kauhean kiukuttelevaa sorttia ole, mutta parisuhteen ensimmäinen tukipilari päivän osalta oli saavutettu: anteeksianto.

Matka jatkui Äijänsuolle, jossa käytiin vaatimattomasti kannustamassa Lukko voittoon. Seikkailtiin hallissa aina erien mukaan puolelta toiselle ja sattuikin niin, että nähtiin kaikki lukon maalit (3 kpl) aina ihan maalin vierestä. Kyllä kiekko on parasta paikan päällä ja Isäntäkin pääsi muutaman kerran huutamaan Lukkoa valtavirrassa, häpeilemättömästi. Playoff-kausi on kyllä kiekkofaneille (Isäntä) rankkaa ja vaatii kuin vaatiikin aina puolison ehdottoman tuen, etenkin tällaisien jännitysmomenttien aikana jota pelin aikana koettiin, kun ratkaisu tuli viime minuuteilla. Parisuhteen toinen tukipilari saavutettu: puolison tukeminen.

Lopulta matka jatkui äidin suosituksesta Vanhaan Raumaan kalatorin kulmalle S.J.Nyyperiin illallistamaan. Vaikka harrastetaan jonkin verran noutoruokaa, käydään todella harvoin Isännän kanssa ulkona syömässä. Ruoka oli kyllä juurikin niin hyvää kun äiti oli suositellut ja tunnelma oli ihana. Suosittelen kyllä läpimästi kaikille! Isäntä söi ensimmäistä kertaa elämässään ravintolassa maksaa, joka oli kyllä Isännän mukaan parasta maksaa ikinä. Itse söin paneroitua kanaa ja juustokermaperunoita. Nams! Parisuhteen kolmas ja neljäs tukipilari: yhteinen aika ja keskustelu.

Kyllä nyt on parisuhde kunnossa ja on hyvä jatkaa uusiin koettelemuksiin heti huomenna luku-urakan merkeissä!

Viiminen päivä!!

Päivä töissä oli kiireinen, hektinen ja työntäyteinen. Päivän mittaan ajatis kahdesta kuukaudesta ilman töitä alkoi hieman jopa ahdistaa. 

Päivän lopuksi pääsin vihdoin sanomaan sen kauan odotetun: "Adios bitches, nähdään kesällä!" 

Baby Box

Kävin hakemassa Baby Boxin tänään! Se on netistä helposti tilattavissa ja noudettavissa Lastentarvike-kaupasta. Sen löytää helposti täältä.

Mitä laatikko sitten sisälsi? Siellä oli me&I ruokalappu, vihreä liina/rätti, kaksi pampersin tuotenäytettä (vaippaa), my safety-avainpalautuspalvelun avaimenperä puolen vuoden testiajalla, Lindexin pienet sukat, tuttipullo ja erilaisia mainos- ja tarjouslappusia.

Kuvan kissa ja vasemmalla näkyvä hiirilelu eivät kuuluneet pakettiin.

Tilasin ton paketin jo aikoja sitten ja tietenkin olin kadottanut sähköpostistani sen vahvistusviestin, jossa oli koodi jota vastaan paketin saa hakea. Laitoin tietenkin sähköpostia sinne Lastentarvikkeen asiakaspalveluun, josta joku ystävällinen Kimmo laittoi parin minuutin sisään minulle uuden vahvistusviestin. Aika todella nopeaa toimintaa kun ottaa huomioon, että täällä joku epätoivoinen huuteli ilmaisen tavaran perään.

Meillähän on kohta jo kamat kasassa!

Rv 11

10+0 oli seulontaverikokeet. Muuten viikko meni pitkälti töissä, levätessä, pahoinvointia potiessa ja nukkuessa. Tuli myös todettua, että ellei sille väsymykselle anna tilaa, se kostautuu. Ensimmäisen kerran oksensin ihan tasan kaiken päivän aikana syömäni vielä sulamattoman aineksen (10+4) illalla 10 jälkeen, kun päästiin vasta siihen aikaan kotiin. Isovelikin hämmästeli, kun sanoin että meni vähän pitkäksi ja päädyin halailemaan pyttyä. Varmisti vain, että olen kai tietoinen, että alkoholi ei ole kauhean suotavaa tässä siunatussa tilassani.

Oltiin myös kummitytön lastenkemuissa. Tuli pienoinen ahdistus niistä kiljuvista ja metelöivistä lapsista. Isännän kanssa käytiin kypsä keskustelu siitä, miten ahdistaa jo valmiiksi kun saa sitten emännöidä niitä lastenkemuja. Kauhukuvia tuli puolin ja toisin, muun muassa siitä kun joku lapsista haiskahtaa "ihmiselle" ja vanhemmat eivät hoida hommaa pois alta. Tultiin siihen tulokseen, että viimeistään siinä vaiheessa kun niitä koulukavereita alkaa tulemaan, me olemme varmaan se tylsä perhe, joka järjestää lasten synttärit jossain Hesburgerissa. Saatan kääntää takkini vielä useasti tämän ajatuksen kanssa.

Pahoinvointi ja väsymys ei ota loppuakseen. Olen aivan varma, että se jatkuu ikuisesti eikä ikinä hellitä! Olen osallistunut facebookissa syyskuulaisten "salaiseen ryhmään" ja siellä monen pahoinvoinnit ovat loppuneet jo joskus 8-10 tienoilla. Tämä ei lopu ikinä! Jos tämä asia jo turhauttaa, miettikää sitä kun aikaa on yli viikko lasketun ajan yli. Ei tämä varmaan synnykkään ikinä! Tahtoisin vaan nukkua ja maata sohvalla, jotta voisin ummistaa silmät aina kun vähänkin tuntuu siltä. Mutta ei auta, töissä on käytävä. Työpaikalla esimies sai tietää asiasta mielenkiintoisen kalenteri-tapahtuman kautta, joten siellä ei enää asiaa tarvitse salailla.

Vuoden 365 päivää

Nyt kun on tässä niitä muuttojuttuja tulossa (toivottavasti ennen syyskuuta), niin täytyy sanoa että olen aika häkeltynyt yllättävän monesta suunnasta tulevien järkytysten määrästä. Ollaan Isännän kanssa molemmat kotoisin Raumalta, asutaan nyt Turussa ja muutto olisi kohti PK-seutua Isännän uuden työpaikan vuoksi. Tosi monet on kyllä onnellisia ja kannustavia, mutta yllätyksekseni monet ovat tosissaan järkyttyneitä ja jopa loukkaantuneita siitä, että me muutetaan niin "kauas". Koska oma mieleni on alkanut järkkyä näistä muiden järkytyksistä, ajattelin vähän sumplia tätä asiaa täällä blogin puolella, ilman pahaa tarkotusta kenellekään.

Ensinnäkin, vuoden 52:sta viikonlopusta me ollaan Isännän kanssa oltu vähintään puolet (26 viikonloppua) Raumalla. Näistä viikonlopuista ainakin 25 olemme menneet muiden aikataulujen mukaan ja sumplineet omia menojamme muiden menojen mukaan. Toki, tämän olemme tehneet ihan mielellämme, mutta oikeasti kenenkään huomioimatta asiaa sen enempää. Mukaanlukien kaikki "rentouttavat" juhlapyhät, kun ollaan juostu monessa eri paikassa. Aina on yritetty sumplia niin, että meistä olisi mahdollisimman vähän vaivaa ja häiriötä sekä estettä muiden menoille. Toki käydään Raumalla tosi mielellämme, onhan siellä perheet ja pääosa kavereista.

Tämä tulee kuitenkin muuttumaan. En osaa sanoa tuleeko se muuttumaan koska muutamme kauemmas, vai koska pienen lapsen kanssa matkustaminen ei ehkä ole ihan yhtä helppoa, mukavaa ja vaivatonta kun kahdestaan ajelu. Toki tämä on ikävää mutta hyvin todennäköistä.

Jos miettii kuinka usein meillä käy viikonloppuisin vieraita Raumalta, voisi sanoa noin 6 kertaa vuodessa. Tämän lisäksi voi ajatella että kerran/kaksi kuukaudessa joku käy ohikulkumatkalla poikkeamassa. Toisin sanoen 365:stä päivästä me olemme viettäneet Raumalla ainakin 52 kokonaista päivää + pyhät ja meillä käy ihmisiä 36:na päivänä vuodessa, ei siis täysiä päiviä.

Vaihtoehtomme on, että muutetaan PK-seudulle, Isäntä on pääasiassa illat kotona ja meillä käy ihmisiä juuri niin usein kun ihmiset jaksavat sen 1,5h sijaan ajella sen 3,5 h. Toinen vaihtoehto on, että asutaan virallisesti Turussa ja Isäntä ottaa PK-seudulta jonkun soluläävän nukkumapaikaksi viikoiksi. Asuisin Turussa käytännössä yksin lukuunottamatta viikonloppuja ja joitain harvoja Isännän etätyöskentelypäiviä ja minulla olisi seuraa vuoden 365:stä päivästä 36:na päivänä lukuunottamatta niitä viikonloppuja kun Isäntä on kotona. Muistutuksena vielä, että elokuussa jään kotiin äitiyslomalle.

Josko nyt saisi hieman itsekkäänä esittää kysymyksen, että miksiköhän minulle on aivan sama, onko se PK-seutu muiden mielestä sitten liian kaukana? Ja oikeasti hetken tunsin huonoa omaatuntoa tästä, mutta tässä sohvalla Isännän kanssa istuskellessa voin vain sanoa nauttivani tästä yhteisestä ilta-ajasta ja etenkin kun Isäntä on reissuhommiin lähdössä, haluan kyllä sen kaiken vähänkin mahdollisen ajan.

Viikko!!!

Viikko aikaa. Viikko aikaa saada työpöytä tyhjäksi kaikesta keskeneräisestä, ohjeistaa omat työt jollekin toiselle ja saada asiat siihen kuntoon, että on hyvä jäädä kahdeksi kuukaudeksi opintovapaalle.

Viikko!!

Viikon vähäinen tuntimäärä realisoitui tänään, kun aloin hoitamaan niitä keskeneräisiä töitä. Ajattelin tänään saavani pois päiväjärjestyksestä noin 6/8 keskeneräistä projektia. Sain yhden, enkä sitäkään kokonaan. Koko päivä meni ongelmanratkaisussa, laskuissa ja mietiskelyssä. Tästä on kyllä kiva lähteä huomenna töihin viettämään varmasti leppoisaa tiistaita.

Note to self: Älä ikinä aloita uutta projektia vanhan ollessa vielä kesken. Ja vielä suurempi note to self: älä koskaan jätä niitä ikäviä asioita "huomiselle".

Tästä tulee aivan mahtavan ihana viikko!

Mikäs sen parempaa?

Tänä viikonloppuna oli kädentaitomessut! Eilen vietettiin yhden ihanaisen veljenpojan ristiäisiä, yö vietettiin Isännän serkun luona ja tänään oli kädentaitomessujen vuoro! Kevyttä ja menevää viikonlopputekemistä siis.

Sitä ihminen aina unohtaa kuinka pieniä ne pienet vauvelit on. Olen toki ennenkin pitänyt haparasti ja varmasti hyvin epämukavasti sylissäni pientä lasta, mutta eilen se oli kyllä ihan erilaista. Olin aivan varma, että rikon sen lapsen. Kaiken lisäksi takaraivossani hakkasi jatkuvasti se ajatus, että kohta meilläkin. Vaikka pikkukaveria itkutti, se ei normaaliin tapaan tuntunut minua ahdistavan, mutta en vaan millään saanut kaveria sellaiseen asentoon, jossa sekä minulla että lapsella olisi mukava ja tukeva olo. Kielsin itseltäni kuitenkin jyrkästi panikoitumisen luottaen ajatukseen "oppia ikä kaikki".

Tänään oli tosiaan kädentaitomessujen vuoro! Vähäisen turkulaisystävämääräni sekä ihmisten kiireiden ja menojen vuoksi seurakseni messuille pääsi, kukas muukaan kuin Isäntä. Alkuahdistuksesta päästyään Isäntä oli oikein skarppina mukana ja löysi tekstiilikäsitöiden seasta myös itseään kiinnostavia käsitöitä, kuten puukkoja. Olisin kovasti halunnut ostaa messuilta neuvolakortille kangassuojuksen, mutta kovasta etsinnästä huolimatta moista turhaketta sieltä ei löytänyt! Tehtiin kuitenkin ihka ensimmäinen vaatehankinta meidän tulokkaalle! Aivan ihania Napikkaan kotimaisia käsityötuotteita löytää täältä. 

Kädentaitomessut olivat kyllä melkeimpä identtiset viimevuoden messuihin nähden! Toisaalta se oli kiva, kun tiesi heti minne mennä halutessaan tarkastella suosikkiensa uutta tarjontaa, mutta toisaalta olisi hieman jotain muutostakin saanut tulla. Sama koski samanaikaisesti messukeskuksessa olevia antiikki- ja taidemessuja. Toisaalta, viime vuonna harmitti jälkeenpäin kun en ostanut Ecostarin tekstiilien puhdistusainetta messuilta, niin tiesipä heti mistä sitä taas löytää. Se vihreäetikettinen yleispuhdistusaine on aivan ehdoton ja puhdistaa käytännössä kaiken! Ostin sen viimevuonna ja se tuntuu olevan ikuinen. Nyt sain vihdoin ostettua tämänkin!

Ollaan kerrankin sunnuntaina ajoissa kotona! Isäntä kokkaa valkosipulin tuoksuista lihapullakastiketta, kissat ovat tyytyväisiä vihdoin kotiin saapuneesta isäntäväestä, pyykinpesukone hurisee tyytyväisenä ja meidän jo reilu 100 grammainen napero on saanut ensimmäisen vaatteensa! Mikäs tämän parempaa! <3

Rv 10

Tasan 9+0 oltiin Varsinais Suomen Lääkäripalvelussa alkuraskauden ultrassa. Se Jussi Savonlahti oli aivan yhtä mukava kun olin erilaisilta foorumeilta lukenutkin! Ja jännittihän se ihan törkeästi! Loppujen lopuksi en tiedä mikä siinä jännitti eniten: itse toimenpide, mies gynekologi vai gynekologikäynti niin, että Isäntä on mukana. Kaikki meni kuitenkin todella mukavasti ja jännitin ihan turhaan!

Siellä se meidän pikkuinen oli! Oli Isäntäkin ihan suu auki toljottamassa sitä näyttöä, kun sydän näkyi hakkaavan kuin viimeistä päivää! Lääkärin mukaan kaikki tähän mennessä näkyvät oleelliset elimet näkyivät kohdillaan. Pienoisen nenäkin näkyi! Kovasti kaveri koitti välillä liikkuakin. Oli se kuulkaa kummallista. Siellä se jokin oli, minun sisälläni. Hengaili siellä. Ja liikkui. Pituuden mukaan hän oli ihan tarkalleen 9+0, joten päivääkään ei laskettu aika muuttuisi tämän perusteella. Ihanaa! Sitä julkista odotellessa.

Tämän ihanan kokemuksen jälkeen asia konkretisoitui meillä molemmille ihan huimasti. Päätettiin myös pikkuhiljaa tuoda asiaa julkisuuteen sukulaisten ja kavereiden kautta, ketä sitten sattuu näkemäänkin. Tästä eteenpäin vauvasta puhuminen oli melkein arkipäivää, vaikka kaukaiselta se vaikuttaakin.

Viikon lopulla kerroimme monille läheisimmille, kuten minun vanhemmilleni. Asian julkistus tapahtui ojentamalla kirjekuori, jossa oli kaksi kuvaa. Toinen oli jouluna otettu kuva meistä kissojen kanssa (=perheotos) ja toinen kuva on alla. Äidille yllätys oli niin suuri, ettei se millään halunnut sitä ymmärtää. "Oletteko mennyt kihloihin?" Avustin kertomalla, että meille on tulossa perheenlisäystä. "Ai uus kissa?!" Isäntä totesi, että kyllä, jatkossa kerromme aina puoli vuotta ennen kun meille on tulossa uusi kaksijalkainen kissa. Voi niitä onnen hetkiä. Viikon päästä tästä äiti vei mut jo katselemaan vaunuja.

Suurimmaksi osaksi sisaret ja läheiset olivat niin yllättyneitä, etteivät oikeen tienneet miten asiaan pitäisi reagoida. Tästä asiasta en voi kyllä yhtään syyllistää, sillä niin lapsikammoisia Isännän kanssa ollaan. Eikös se niin kuitenkin mene, että omat lapset ja muiden kakarat?

Siitä Varsinais Suomen Lääkäripalvelusta vielä pari sanaa. Siis en voi kuin suositella. Hintaa toimenpiteelle tuli 100e, eli juuri se mitä nettisivuilla luvattiinkin. Jussi Savonlahti oli todella mukava, ihana ja huomioonottava. Itse ultra kesti muiden kokemuksien lukemisen perusteella aika kauan, jopa 15-20 minuuttia, jonka aikana käytiin läpi perusolemuksen lisäksi varpaita, sormia, aivolohkot, mahalaukut ja muut, mitä sieltä sitten näkyikin. Ja mikäli ikinä koskaan kukaan suunnittelee, harkitsee tai miettii varhaisraskauden ultraa, sanoisin että siitä omasta mielenrauhasta pulittaa kyllä helposti sen 100 euroa.

Pahoinvointi jatkuu ja väsymys siinä ohella. Blogikin tuntuu jäävän rappiolle, kun energiaa on työpäivän jälkeen tasan nolla. Illalla 8 aikaan olen jo sängyssä ja silti aamulla vielä väsyttää. Hampaiden pesu on toimenpide suoraan helvetistä ja sitä on mahdotonta toteuttaa ilman, että jotain nousee ylös. Jossain lehtisessä käskettiin harjata hampaita erityisesti jos oksentaa, mutta entä sitten jos oksentaa koska harjaa niitä hampaita? 

Lihapullia ja kissan murkinaa

Tuossa joku aika sitten oli kova keskustelu lihapullien lihapitoisuudesta. Onhan se toki väärin, että ihmiset ostavat lihapullia ja saavat jotain muita pullia, mutta hämmästyttää tietyllä tapaa kyllä ihmisten reaktiot ja asenteet.

Ymmärrän, että on ikävä todellisuudessa tietää mitä paskaa sitä tunkee naamastaan alas, mutta jos ne HK:n pyörykät on aina maistunut suussa hyvältä, niin miksi niitä ei voisi syödä? Ihmiset kommentoivat suurimmaksi osaksi, että "kaikkea jätettä meille syötetään!" Isäntä söi kerran Unkarissa ravintolassa possun polvea, joka minun silmiini näytti sellaiselta roskalta, ettei mitään rajaa. Onhan se nyt selvää, että esimerkiksi jauhelihassa ja myös lihapullassa on aika paljon sellaista lihaa, jota et ehkä omin käsin sinne pataan laittaisi. Jonnekin ne paistien ja fileiden ulkopuolellekin jäävät lihat täytyy laittaa.

Mieleen tuli myös eräs hämmentävä keskustelu kissojen ruuista. Sillon kissojen tultua alkuaikoina tutkin ja selailin paljon kissojen ruokaohjeistuksia ja monessa keskustelussa kauhisteltiin sitä, että niissä kissojen purkkiruuissa on muun muassa lehmän keuhkoa!!!

Pitäisikö sille kissalle sitten syöttää pelkkää paistia? Luonnossa kissat syö hiiriä, lintuja ja oravia. Kokonaisena. Hännät, suolet, sydämet, karvat, munuaiset, maksat ja kyllä, jopa ne keuhkot. Meidän kissat kuitenkin saavat tyytyä kaupallisiin märkäruokavalmisteisiin, koska en halua leikkiä kotona niiden hiirien kanssa. Joka tapauksessa parasta mahdollista ruokaa meidänkin pikku kullannupuille tosiaan olisi monista verkkokaupoista saatavat hiiret ja hiirten alkiot. Meidän muruset eivät kyllä kelpuuta edes jauhelihaa.

Ystävät ♥

Näin eilen pitkästä aikaa yhtä opiskeluaikaista kaveria ihan kahdestaan. Ollaan oltu jonkun verrankin tekemisissä, mutta nykyään aina pariskuntina niin että Isäntä ja kaverin avovaimo on myös mukana.

Olen ajatellut, että me (minä?) kaivattaisiin jotain kaveripariskuntaa, jonka kanssa voitaisiin olla enemmän tekemisissä. Etenkin nyt kun meistä on kauheaa vauhtia tulossa niin, niiin aikuisia. Eilen istuskelin kaverin sohvalla hänen puolisonsa ollessa töissä ja Isännän ollessa kavereidensa kanssa viettämässä peli-iltaa. Siinä parannettiin maailmaa maailman turhimmilla jutuilla useampi tunti ja lähdettiin hetken mielijohteesta hakemaan Hesen autoluukulta ruokaa ja Mäkin autoluukulta jäätelöä.

Takaisin kurvaillessamme minut valtasi ihan käsittämätön hyvänolon tunne. TÄTÄ minä olen kaivannut! Tyhmiä juttuja joita ei kenenkään muun kun meidän kahden tarvinnut ymmärtää, vanhoja muisteloja, turhanpäiväistä pölinää, naurunräkätystä, päämäärätöntä ajelua ja kahdella autoluukulla vierailua. Kyllähän meillä niitä kaveripariskuntia on!

RV 9

Tasan 8+0 oli neuvola! Isäntä oli mukana ja kaikki meni kivasti. Neuvolatäti oli ihan huippumukava ja rupateltiin välillä vähän asian vierestäkin. Kaikki (ainakin toivottavasti) sukusairaudet tuli käytyä läpi ja saatiin neuvolakortti. Nyt meidän pienoisella on jo oma neuvolakortti! Hän painaa 0,5 grammaa, eli ei vielä juurikaan mitään, mutta hänellä on jo oma neuvolakortti!

Lippusia ja lappusia saatiin ihan hirveä määrä! Vielä niihin ei pääse oikeen tutustumaan, meillä kun asustaa väliaikaisasukki, emmekä halua vielä tuoda asiaa julki. Kerromme julkisesti toivottavasti mahdollisimman pian, mutta sitten kun asia alkaa itselle tuntua todelta.

Turussa saa valita kahdesta ultavaihtoehdosta. Joko viikoilla 10+0 - 11+6 tapahtuva varhaisraskauden yleinen ultraäänitutkimus, jossa katsotaan sikiöiden määrä ja elossaolo, muttei mitään ylimääräistä. Toinen vaihtoehto on viikoilla 12+0 - 13+6 tapahtuva "NT-ultra", eli tutkimus, jossa tarkastetaan sikiön niskaturvotus, jota käytetään seulottaessa kromosomipoikkeavuuksia. Meille molemmille oli ihan selvää, että haluamme osallistua seulontoihin ja jälkimmäiseen olemme siis menossa. Vaikka saimme ultra-ajan heti ensimmäiseen mahdolliseen kohtaan (12+0), se on siltin vasta kuukauden päästä ja odottavan aika on pitkä.

Aiemmin ajattelin, ettemme maksa yksityisellä varhaisraskauden ultrasta, mutta nyt ajatus alkoi kyllä hieman himottamaan, onhan siihen varmistukseen vielä kuukausi, eikä tuulimunaraskauskaan mikään mahdottomuus ole. Päätimme siis, että menemme yksityiselle varhaisraskauden ultraan ja varasimme ajan, joka on 9+0. Foorumeita ja keskusteluja luettuani päätin varata ajan Varsinais Suomen Lääkäripalveluun Kaarinaan. Se on pieni lääkäriasema, jossa on kaksi lääkäriä (ilmeisesti pariskunta). Mies on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja nainen on lastenpsykiatrian erikoislääkäri. Tästä Jussi Savonlahdesta ei löytynyt internetin uumenista yhtään pahaa sanaa, joten hänen on yksinkertaisesti pakko olla mukava.

Viikko meni muuten huonovointisuutta ja ihan käsittämätöntä väsymystä potiessa. Blogikin jäi vähemmälle, kun ei vaan yksinkertaisesta jaksanut. Sen lisäksi olin aika ahkerasti vielä näytteenottoharrastuksessa, joka veti kaikki voimat aivan minimiin. Siinä ohella hampaanpoisto ja puudutusten jälkivaikutukset kruunasi koko viikon. Onneksi aika meni kuitenkin nopeasti ja heti tämän raskausviikon viimeisen päivän jälkeen oli luvassa se ultra!

Uusia tuulia

Eilinen myynti-ilmoitus ehti ilmeisesti jo hieman peläyttää, vaikka se ei toki ollut tarkoitus! Tässä hieman selvennystä asiaan.

Noin vuosi sitten juttelin näytteenottoharrastuksessa erään analysaattorin vuosihuoltoa toimittavan huoltosedän kanssa huoltoinsinöörin työstä ja kerroin puolisoni olevan erityisen kiinnostunut nimenomaisesta työnkuvasta. Sain käyntikortin ja kehotuksen puolisolleni laittaa kyseiselle kaverille sähköpostia. Isäntä laittoi innoissaan hakemusta ja CV:tä kyseiseen sähköpostiin. Vastauksena tuli ilmoitus, että juuri nyt ei kaivata lisää henkilökuntaa, mutta he ottavat yhteyttä kun paikka vapautuu.

Syksyllä Isännälle tuli puhelu, että vieläkö olisi kiinnostusta. Toki! Isäntä kävi haastattelussa ja pääsi toiselle haastattelukierrokselle muutaman valitun kanssa. Ikävä kyllä paikka ei auennut. Tämän jälkeen Isäntä vakinaistettiin nykyisessä työpaikassaan, ostettiin asunto ja kuten uutisista olette voineet päätellä, meille tosiaan on lapsikin tulossa.

Pari viikkoa sitten Isännän hoitaessa tunnollisena työvelvollisuuksiaan, hän sai jälleen puhelun: "Vieläkö olisi kiinnostusta?" Isäntä päätti katsoa kortin, koska mahdollisuus olisi todella insinöörin hommiin, onhan Isännällä se työttömän insinöörin koulutuskin. Haastattelukutsu tuli Vantaalle. Se haastattelu meni mainiosti sekä Isännän, että haastattelijan mielestä ja kutsu toiselle haastattelukierrokselle tuli saman tien. Torstaina Isäntä kävi toisessa haastattelussa ja saman reissun yhteydessä tuli viesti: "Paikka on sinun!"

Työsopimus tuli sähköpostissa, allekirjoitettiin, skannattiin ja perjantaina Isäntä irtisanoutui nykyisestä työpaikastaan. Isännän työt alkavat kuukauden päästä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Noh, Isännän työpaikka on jatkossa Vantaalla ja vaikka työ on käytännössä reissuhommia, reissaaminen tapahtuu pääasiassa pk-seudulla. Toisin sanoen, meidän pitää pidemmän päälle muuttaa pk-seudulle. Koska Isännälle tulee myös autoetu, meidän pitää harkita toisen auton tarve, mutta emme me todennäköisimmin isoa farkkuautoa tarvitse. Tästä johtuen meidän pitää myydä meidän uusi ihana lähiöasunto ja muuttaa, toivottavasti vielä ennen synnytystä. Koska oma työsopimukseni on määräaikainen ja jatkuu äitiyslomaan saakka, minun työni pysyy täällä. Aika ennen synnytystä tulee siis menemään meidän osaltamme kahdella eri paikkakunnalla.

Äitini viisaiden sanojen mukaan, asioilla kuitenkin on tapana järjestyä. Olen ihan superonnellinen Isännän puolesta ja asuvathan veljeni perheineen molemmat siellä pk-seudulla. Enemmän minulla siellä on läheisiä, kun täällä Turussa. Isäntäkin yleni desinfektorista Insinööriksi!

Myydään

Hyvin, muttei virheettömästi suunniteltu tulevaisuus!

Sisältää käytännössä kaiken, mitä esikoistaan odottava pariskunta tarvitsee! Farmariauton, kolmion lähiössä kalusteineen,  halutessaan jopa vaatekaappien sisällön. Vaatekaappien sisältö on suunniteltu enemmänkin vaatteiden mukavuutta kun muotia ajatellen ja suurin osa vaatteista on aika kulahtaneita ja nukkaisia. Myös työpaikat on suurella todennäköisyydellä puhuttavissa uusien omistajien päivittäiseksi viihdykkeeksi. Koska tulevalle vauvalle ei ole vaate- ja muita vauvantarvikehankintoja tehty, paketti ei sisällä niitä.

Isännän toiveiden mukaisesti kissat ja sikiö eivät kuulu kauppaan ja epäilen suuresti, että myös televisio lähtee kantoon Isännän astuessa viimeisen kerran ovesta ulos. Asunnon kalusteista pidämme kovasti, mutta Isännän muuttovihan vuoksi pitänee luopua niistäkin.

Mikäli kiinnostuit, otahan yhteyttä sivun oikeassa laidassa olevan yhteydenotto-gadgetin avulla.

RV 8

Viikko meni ihan tajuttoman nopeasti! Pahoinvointi ja etominen ovat välillä vähän vähäisempiä, mutta edelleen se jatkuu. Pahoinvoinnin kaveriksi tullut väsymys on todella turhauttavaa, sillä mitään ei jaksa enää tehdä. Nukun melkein 10-12 tuntia yössä, mutta uni vaan maistuisi. Toivottavasti tämä menee ohi ennen pääsykokeisiin pänttäyksen alkua! Kahdeksan tuntinen työpäivä tuntuu loputtomalta ja antaisin mitä tahansa saadakseni vetää välillä pienet päiväunet. Työpäivän jälkeen olo on kaikkensa antanut ja kotona ei tule tehtyä enää mitään. Onneksi Isäntä on niin ihana, että imuroi pyynnöstä. Tosin, tätä toteuttaessa Isäntä onnistui myös rikkomaan meidän imurin ybersuperturbosuulakkeen (mattotampparisuulakkeen) imuroimalla sen vauhdilla pyörivään sisukseen kiviä eteisestä.
Olen aivan varma, että asia alkaa selvitä ihmisille. Tammikuu menee vielä jotenkin epäuskottavien "tipaton tammikuu" -selityksien tahdittamana, mutta helmikuu on täällä ihan kohta. Olen nyt jo aivan varma, että tarkkanäköisimmät ovat jo tajunneet tilanteen.

Tämä viikko on tähän mennessä ollut ehdottomasti kaikkein helpoin. Sekä minä, että Isäntä olemme ehtineet jo hieman tottua ajatukseen. Asiasta on alettu puhumaan jo hieman ajatuksella "sitten kun", sen "sitten jos" -sijaan. Lisäksi tämän viikon aikana vauvan tulosta ja tulevaisuuden asioista ja suunnitelmista on puhuttu enemmän kun koskaan ennen yhteensä. Pikku hiljaa asia alkaa realisoitua.

PT

Mulla oli tänään kuulkaas oikeen aika Personal Trainerille! Sai siitä nyt vähän ehkä irti, mutta ellei se olisi sen sielunmyymisen ohella tullut etu, en olisi kyseisestä tapahtumasta kyllä maksanut. Ihan kivoja perusjuttuja käytiin läpi, mutta mikäli salitouhu on yhtään tuttua, ei se kyllä mielestäni maksa vaivaa, ellei sitten pidempiaikaisesti halua ulkopuolista seuraamaan ja kannustamaan edistystä. En nyt ajatellut sen enempää asiasta kirjoittaa, sillä eipä siitä kauheasti mitään sanomista ole.

Huomenna on suhteellisen pitkä päivä tulossa. Isäntä lähtee aamulla kahdeksaksi Vantaalle ja menen siinä kyydillä töihin. Toisin sanoen minun pitäisi olla työmaalla jo hyvissä ajoin ennen kuutta. Semipitkän työpäivän jälkeen matka jatkuu neljän tietämillä näytteenottoharrastukseen ja päättyy vasta kahdeksan jälkeen.

Sattuneesta syystä siis laitan tietokoneen kiinni ja pyrin mahdollisimman pian siirtymään unten maille. Hyvää yötä!

Rv 7

Pahoinvointi pahenee lähes päivittäin. Töissä on todella tuskaa. Onneksi pahoinvointia saa edes vähän pidettyä kurissa napostelemalla lähes jatkuvasti omenanviipaleita. Ainut ongelma on se, että toimistoni on laboratoriotilassa, jossa ei saisi syödä. Toisaalta, jos ne haluaa minun tekevän töitä tässä alkuraskauden aikana, tarkoitus pyhittää teon.

En todella ole mikään itsensätuntija, enkä usein edes kiinnitä huomiota mihinkään muutoksiin kehossani. Jos kiinnittäisin, ei minun muuta tarvitsisi tehdäkään, iho kun oireilee jatkuvasti eri tavoin enkä ole pitkien hoito- ja tutkimisyritysten jälkeen keksinyt mitään oleellisia syitä. Tähänastisia alkuraskauden oireita on siis huomioitu tämä pahoinvointi ja ruokahalu. Jatkuvasti tekee mieli syödä jotain, mutta kaikki etoo. Otan normaalin annoksen ruokaa lautaselleni ja istun pöydän vieressä tunnin pistellen pikkuhiljaa jotain perunamuusia poskeen. Yksi pilttipurkki aamulla vie aikaa yhtä paljon kun sillon mahataudin jälkeen. Syömisen on myös tapahduttava rauhallisesti ja hartaasti, muuten nousee kurkkimaan. Syödessä nousee kurkkimaan ja ellei syö, niin sitten vasta nouseekin.

Isäntäkin on kuulemma huomannut jotain hormonitoimintaa, kun tietyissä tilanteissa neiti kiihtyy nollasta sataan hätäsemmin kuin Porche. Yksi todella ikävä oire on suun hiivainfektio, joka itseasiassa alkoi jo ennen joulua. Siitä johtuen myös leuan alla oleva imusolmuke on turvonnut pingispallon kokoiseksi ja ilmoittaa olemassaolostaan särkemällä ja sattumalla aina päätä käännettäessä. Pakko sen kanssa oli lääkärissä käydä, kun ei tiedä mitä lääkkeitä tällaisessa tilassa ihminen voi käyttää. Ei ollut foorumeistakaan apua. Sieniviljely oli kuitenkin negatiivinen, eli hiivaa se ei ole. Pari viikkoa myöhemmin yhdistin tämän "hiivainfektion" kuitenkin uuteen Oral B -pro expert hammastahnaan. Aina kun käytin sitä pari päivää, alkoi suussa taas oireilu. Mielenkiintoista sinänsä, etten tiennyt hammastahnan voivan aiheuttaa sellaista.

Ruuansulatus on muuttunut ihan todella kummasti! Ellen olisi yleensä aina hiukan vatsaoireinen, kärsisin varmaan ummetuksesta, mutta onneksi tilani on "normaaliin" nähden hyvinkin normaali. Myös turvotus ja kaasut on saapunut elimistööni ja tuntuu että jatkuvasti röyhyttää. Jatkuvasta piereskelystä Isäntä sentään ei ole ainakaan vielä päässyt nauttimaan.

Ihan loppuviikosta pahoinvoinnin kaveriksi tuli jatkuva palelu ja väsymys. Tämän raskausviikon alussa join viimeisen aamukahvini, ja niin kahvi jäi pois tämän kofeiininarkomaanin elämästä.

Selailin foorumeja ja löysinkin itseni vau.fi:n "laskettu aika syyskuussa 2015"-foorumilta. Ihanaa vertaistukea ja muiden kokemuksia. Aktiivisesti seuraamalla pääsee myös nauttimaan niistä hyvistä tarinoista, eikä aina niistä kauhukertomuksista. Foorumin kautta pääsin myös facebookin salaiseen ryhmään, jossa on huomattavasti mukavampi jutella ihmisten kanssa nimillä nimimerkkien sijaan. Suosittelen kyllä jokaiselle, etenkin esikoistaan odottavalle tämänlaista vertaistukiryhmää! Samassa tilanteessa kun kaikki ollaan, ainakin suurilta osin.

Kevättä rinnassa

Viikonloppuna tuli juhlittua mummin 80-vuotissyntymäpäivää! Onnea vielä kerran! Reidet huusi ihanasti hoosiannaa sen torstaisen salireissun jäljiltä koko viikonlopun ja juhlissa olinkin kovin vaivaisen näköinen kramppailevine reisineni ja pohkeineni. Olen myös huomannut, että yhtä urheilullisesti aktiivista päivää seuraa 2-3 erittäin huonovointista päivää. Toivottavasti tämä alkaa mennä ohi, meinaan ei ole kauhean mukavaa.

Tänään on palattu mukavasti arkeen siivouspäivän merkeissä. Koska meidän imurin ybersuperturbosuulake on rikki, meillä on sohva ja kaikki paikat ihanasti täynnä kissan karvoja. Vihdoin perjantaina ehdin pikaisesti työn lomassa noutaa uuden takuusuulakkeen. Tänään kesken imuroinnin kaivoin uuden imurin pussistaan ja yllätys yllätys, se oli väärä suulake. Huomenna päästään siis sinne liikkeeseen inisemään. Muutenkin aika omituista toimintaa kyseisellä kaupalla, kun Isäntä siellä kerran kävi ostokuittien ja suulakkeen kanssa. Mitään tietoja ne ei ollut ottanut oikein, kaikki kriittiset tiedot puuttui serial numberista ostopäivään ja saatiin vielä väärä suulake. Näinollen siivouspäivä toimitettiin allekirjoittaneen käsittämättömän ketutuksen vallassa.

Jos jotain hyvääkin, niin saatiimpahan vessan hajulukko (kiitos Isäntä) ja suihkun lattikaivo (kiitos minä) vihdoin putsattua. Josko nyt se viemäristä nouseva paskan haju laantuisi.

Muutoin tänne risukasaankin paistoi tänään aurinko. Pääsin hetkellisesti tapojeni vastaisesti oikein nauttimaan kevätauringosta, kun auto oli mukavan lämpöinen lähtiessäni töistä. Ei kesälle ominaisen tuskaisen kuuma, eikä talvelle ominaisen kylmä vaan juuri täydellisen ihanan lämpöinen. Koska kunnon talvea ei koskaan tullut, olen päättänyt yrittää nauttia kevätkeleistä ja kyllä, jopa siitä auringosta. Pakkohan se on, olenhan koko kuuman kesän "viimeisilläni" raskaana.

Seuraavaksi kirjoitan osoiteriville UTUshopin osoitteen ja ostan oikeustieteellisen pääsykoekirjat. Kevät, here I come!

RV 6

Heti 5+ alkaessa alkoi satunnaisesti ponnistelujen yhteydessä tihkumaan verta. Yhden keskenmenon kokeneena olin heti ihan maassa ja varma siitä, että tämä päättyy kuten aiempikin. Alkuviikko meni masistellessa, mutta muutaman päivän jälkeen lähinnä Isännän jatkuvasta toistelusta sain itseni motivoitua ajattelemaan, että tulee mitä tulee, ei sille itse voi mitään. Ajatus tulevasta terveestä lapsesta on kuitenkin utopistinen, sillä parasta ei uskalla edes ajatella. Pessimisti ei pety.

Satunnainen paha olo alkoi viikon puolivälissä. Vaikka oireettomuus jo vähä pelästyttikin, ei tämäkään niin hienoa ole. En oikein tiedä mikä siihen auttaisi. Onneksi ei tarvitse oksentamassa käydä (vielä ainakaan), mutta kyllä se töissä oleminen on huomattavasti epämiellyttävämpää, kun jatkuvasti etoo. Toisaalta, ompahan olo vähän lohdullisempi sen asian suhteen, että kai siellä oikeasti jotain on.

Vuodot sai pohtimaan myös alunperin turhalta tuntunutta alkuraskauden ultraa. Vuoto oli kuitenkin sen verran vähäistä, että ajattelin ettei se siitä sitten muuksi muutu, vaikka siellä ultrassa kävisikin. Ei kuitenkaan auta kun katsoa päivä kerrallaan, mitä tuleman pitää. On muuten ihan hirveän paniikinomaista ja jännittävää aikaa tämä alkuraskaus, jo tässä vaiheessa.

Loppuviikosta soitin neuvolaan. Oli vähän lykännyt sitä puhelua, sillä odotin vaan milloin se vuoto alkaa oikein kunnolla. Viikon kohokohta oli, kun pääsin puhumaan asiasta yhdelle raskaana olevalle kaverilleni, joka sen perinteisen "ihan hyvin se menee", "älä murehdi" sijaan sanoi asiat realistisesti niinkuin ne on ja jakoi myös kokemuksia alkuraskauden peloista. Hänen sanojensa tahdittamana ("Get over it ja soita sinne neuvolaan") soitin sitten heti seuraavana päivänä neuvolaan ja varasin ajan. Tottahan se on, että Bebe on tässä vaiheessa vielä niin pieni, että ei sitä välttämättä tiedä onko se tullut jo ulos vai ei, vaikka vuoto vähäistä onkin.

Tunteepahan tehneensä

Tänään alkoi sitten treenaus sen sielunmyynnin seurauksena. Vuoteen en ole käynyt salilla (kerran kääntymässä, ei lasketa) ja tänään otettiin korkki pois. Ja luulot.

Amatöörimäisesti kävelin saliseuran perässä entuudestaan tuntemattomalle salille. Kuulemma jalkapäivä tiedossa. Check! 

Pienen alkulämmittelyn jälkeen siirryttiin tangolle vähän tekemään kyykkyä. Eka lämmittely pelkällä tangolla meni vallan mainiosti! Saliseura vetäsi tankoon 20 kg painoa ja toki ajattelin vetäväni perässä, sillä mikäs sen mukavampaa kun tehdä vuorotellen, toisen tauolla toinen painaa sarjaa. Tein seitsemän ja laiton tangon telineeseen epätoivoisesti molempien reisien krampatessa. Onnekseni sen hetkinen kramppi oli vasta aloittelua ja minuutin sisällä reisissä jomottava kestokramppi muistutti "jahas, se oli siinä"-tilanteesta. 

Ja näin jalkapäivä muuttui selkäpäiväksi. 40 kg kyykky on ilmeisesti aloitukseen vähän liikaa. Ihan vaan tiedoksi jos joku joskus innostuu tottumatta kyykkäämään.

Onnekseni ostettiin juuri syksyllä kaksikerroksinen asunto. Mikäs sen mukavampaa kun möyriä noita rappusia epätoivoisesti reisien muljahdellessa alta pois. Huomista odotellessa. Tunteepahan tehneensä. 

RV 5

Tiistaina alkoi kuukautiset. Tai näin luulin. Keskiviikkona ne ei enää jatkunut. Pillerit jätettiin pois jo keväällä ja vaikka kierto on ollut alusta asti ihan säännöllinen, olin varma että viimekuussa se alkoi todellisuudessa vasta normalisoitua ja ajattelin tämän olevan jotain tähän kierron normalisoitumisriittiin liittyvää. Tosin ne ei jatkunut torstainakaan. Eikä perjantaina. Perjantaina päätin, että aamulla teen testin. Lauantaiaamuna herätessäni marssin vessaan. Ensimmäisen kahden sekunnin jälkeen homma oli jo selvä. Positiivinen se on. Laboratoriotutkimuksiin sattuneesta syystä hieman perehtyneenä vielä tiesin, että testi mittaa hormonia, jota joko on tai ei ole, joten en edes kaivannut toista testiä uskoakseni tuloksen.

Kävelin testin kanssa nukkuvan Isännän viereen. "Isäntä. Isäntä hei. Mä tein sen testin ja se on positiivinen." Isäntä kääntyi samalla sekunnilla katsomaan. Mun kädet alkoi täristä. Sitten alkoi tärisemään koko vartalo. Isäntä oli selkeästi asiasta yhtä äimissään kuin minäkin, vaikka kyllähän seurausten pitäisi tiedossa olla, yhteinen päätös kun ollaan tehty. Isäntä veti mut sänkyyn sen viereen ja halasi oikeen tiukkaan. Tärinä alkoi heti helpottamaan vaikka eihän sitä oikeen ymmärrä vieläkään. Kaikki on vielä mahdollista, eikä vielä uskalla parasta toivoa. 

En edes tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Ensimmäiseksi katsoin laskettu aika laskurilla, että millon laskettu aika olisi. 9.9.15. Syksyn lapsi, kuten minäkin. Ei paha. Seuraavaksi googletin, että mitäs nyt pitää tehdä. Ilmeisesti neuvolaan pitäisi soittaa, mutta kiirettä ei ole, ensimmäinen käynti kun on ilmeisesti viikolla 8. Latasin puhelimeeni raskausappin ja aloin selailemaan vau.fi:stä foorumeita. Siellähän oli jo syyskuun lapsia odottaville omat keskustelut ja aloin mielenkiinnolla seuraamaan myös muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia ja kirjoituksia.

Ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää kun kaikki on ihan normaalisti. Mahassa ei tunnu mitään, rinnat ei arista, hajuaisti on normaali ja kaikki on ihan kuten ennenkin. Luotan kuitenkin siihen kun veljen puoliso sanoi, että ei se yhtäkkiä tapahdu. Sitä on 9 kuukautta aikaa sulatella. Katsotaan nyt ensin tämä kriittisin vaihe ja aletaan sulattelu vasta sitten.

Pesukatu

Vihdoin, VIHDOIN pääsin kertomaan teille tämän kauan odottamani asian! Sitä on odotettu! Oli ihan käsittämättömän paljon vierailijoita eilen ja tänään, joten oletan aika monen lukeneen jo uutisen. Facebookin puolella oli tullut paljon onnitteluja, joille kaikille kiitoksia ihan tuhottomasti! Tästä alkaa blogin pienimuotoinen muutos kohti esikoista.

Olen kirjoittanut jokaiselta raskausviikolta pienen yhteenvedon ja ajattelin alkaa niitä tänne lätkimään säännöllisen epäsäännöllisesti kunnes vihdoin ollaan ajantasalla. Aloitan raskausviikosta 5, sillä positiivisen (ensimmäisen) testin tein 4+3. Kuten monet varmaan tietävät, raskausviikot tosiaan lasketaan niin, että että päivät 4+0 - 4+6 on viidettä raskausviikkoa, 5+0-5+6 on kuudetta raskausviikkoa jne. Nämä kirjoitukset alkaa siis huomenna.

Tänään oli kuitenkin jännääkin jännempi päivä! Käytiin meinaan Myllyn lähistöllä olevassa ABC:n pesukadulla. Onko kukaan ikinä käynyt moisessa? Se oli ihan käsittämättömän hauska kokemus! En edes tiennyt vastaavien olemassaolosta. Idea on siis sama kun alla olevassa kuvassa, vaikkakin kuva on jostain Oulun Baarin nettisivuilta täältä. Tuolta linkistä löytyy myös yksityiskohtaisemmat ohjeet pesukadun käyttöön. Auto ajetaan tuohon niin, että vasen rengas menee tuon kiskon päälle ja vaihde laitetaan vapaalle. Kisko liikuttaa auton pikkuhiljaa läpi pesukadun, jossa pesuaineen ruiskutus, harjaus, huuhtelu, vahaus ja kuivaus sitten tapahtuu vaiheittain. Luojan kiitos Isäntä oli kuskina, en olisi itse meinaan ikinä ymmärtänyt miten kyseinen homma toimii. Oli kyllä ihan tajuttoman hauska kokemus. Suosittelen.

Jotain kerrottavaa

"Bring it on..."

"Anteeksi kuinka!?!"

 Ja ellei vieläkään ihan tullut asia selväksi, niin...

9+0

12+0