Kolme polttavaa aihetta

Voitte varmaan kuvitella, että jokseenkin on hektistä täällä. Vauva-arki yhdistettynä muuttoon uudelle paikkakunnalle ja tekemistä riittää. Ajattelinkin nyt päivittää muutamasta tämän hetken polttavasta teemasta, omassa elämässäni siis. Muista asioista kun ei ole tietoa. Ihmettelin muun muassa kun koko viikkona ei ole juurikaan postia kuulunut, kunnes minua valaistiin, että Postilla on lakkoiltu. "Etkö lue uutisia?!" No missä välissä, etenkään kun helmikuuhun asti tuleva Turkkari ei ole tipahtanut tuosta postiluukusta!!

1. Muutto

Edistyy. Olohuonekin näyttää jo olohuoneelta nyt kun sohva on kaivettu esiin laatikoiden alta ja televisio on toiminnassa. Itseasiassa tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu siinä sohvalla istuen. Tänään työn touhussa tämän asian parissa on ollut Isäntä sekä mun veli, joka asuu nykyään tossa 10 minuutin ajomatkan päässä.

2. Lili

Lili on kehittynyt ihan hirmuisesti. Se on ihan käsittämätöntä! Teitä varmaan kiinnostaa ihan tajuttomasti kun kerron, että meidän tyttö on ihan hirmu fiksu ja on löytänyt oman nyrkkinsäkin jo. Yksityiskohtia ei siis sen enempää, mutta on se arki ihan tajuttomasti ihanampaa kun tyttö hymyilee (muutenkin kun kakatessa), juttelee ja heiluttelee käsiään. Yönsä Lili nukkuu hyvin sitten kun hän joskus vihdoin nukahtaa, eli siinä 00-03 aikoihin. Kerran hän oli yöunilla jo 23.00! Tämä yökyöpeli-ominaisuus ei kyllä yhtään yllätä, sillä molemmat vanhemmat ovat vahvasti iltaihmisiä ja myös tytär näyttää sopivan samaan muottiin: illat valvotaan ja aamut nukutaan. Harmi on vain se, että isä-ihmisen pitää käydä töissä ja työajat eivät ole liukuvat.

Päiväsaikaan Lili nukkuu pääasiassa vaunuissa kun lähdetään ulkoilemaan. Sisällä kotona unet ovat usein hyvin pätkittäisiä ja pinnallisia, joten ollaan oikeastaan joka päivä käyty jossain pyörimässä. Lili on hyvin tottunut kaikenlaisiin ääniin ja meteliin, joten hän ei todellakaan herää kovinkaan herkästi. Tämä on kiva, sillä myöskään kotona ei toistaiseksi ainakaan tarvitse olla hiiren hiljaa Lilin nukkuessa niiden pätkäunienkaan aikana. To do-listalla on vielä parvekkeella nukuttaminen ja se pitäisikin testata. Tämä helpottuu huomattavasti nyt kun laatikot on vähentynyt niin, että vaunut on oikeasti mahdollista saada sieltä eteisestä parvekkeelle.

3. Sosialisoituminen

Olen todella sosiaaliriippuvainen ihminen. Eniten tässä muutossa pelkäsin sitä, että olen täällä yksin kotona ja iltapäivällä Isännän kotiutuessa Isäntä on ainut aikuinen ihmiskontakti koko päivänä. Joka päivä. Tästä kärsisin sekä minä, että ennen kaikkea Isäntä. Luojan kiitos näin ei kuitenkaan ole käynyt ja tähän asiaan on suuresti vaikuttanut kaksi asiaa: Lili ja Facebook.

Mikä olisi parempi syy tavata uusia ihmisiä kun lapsi? Voin kertoa, että ei mikään. Edes opiskelu. Äitiys on niin suuri muutos elämässä ja äitiysloma niin uudenlainen tilanne, että todella moni samassa tilanteessa oleva haluaa löytää muita samassa tilanteessa olevia. Sen lisäksi, että äidit saavat seuraa toisistaan, myös lapset saavat seuraa toisistaan. Ei ehkä vielä tämän ikäisenä (2kk), mutta varmasti myöhemmin. Facebookissa on erilaisia ryhmiä monen ikäisten vauvojen ja lasten vanhemmille, eri ajatusmaailman omaaville vanhemmille ja eri seudulla asuville vanhemmille. Tätä kautta itsekin löysin heti muutaman todella mukavalta tuntuvan äiti-ihmisen ja viittä vaille äiti-ihmisen. Tämä on todella vauhdittanut Vantaalle kotiutumista: vaikka tavarat ovat seisseet muuttolaatikoissa, äidin pääkoppa on pysynyt melko skarppina (niitä tavallisia äitiyteen liittyviä unohduksia ei lasketa) ja arki suhteellisen kiireisenä. Myös Isäntä on ollut tyytyväinen kun minulla on riittänyt tekemistä, sillä mitä enemmän minun tekemiseni kohdistuvat muualle Isännän ollessa töissä, sitä enemmän Isäntä saa olla rauhassa tullessaan töistä kotiin. Jos olisin kotona kaikki päivät, kaipaisin tietenkin tekemistä Isännän tullessa iltapäivällä kotiin.

Kaiken kaikkiaan olen todella yllättynyt siitä, miten vähän muuttolaatikot ovat minua ahdistaneet ja vielä enemmän yllättynyt siitä, että olen jo tavannut fiksuja ja todella mukavan oloisia ihmisiä, joiden kanssa aika kuluu ja joiden seurassa viihdyn todella hyvin. Väitän, että muutto uudelle paikkakunnalle on tietyllä tavalla loppujen lopuksi jopa helpompaa pienen vauvan kanssa, sillä sosiaalisten suhteiden luominen helpottuu paljon, kun on niin suuri yhdistävä tekijä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ainakin tänne pääkaupunkiseudulle, sillä lapsia ja vauvoja täällä riittää.

Ihanaa on myös huomata, että nyt jo ensimmäisen viikon aikana ollaan tavattu myös Raumalaisia kavereita, jotka ei sentään ainakaan vielä ole meitä unohtaneet. Ihanaa on myös se, että molemmat veljeni asuvat lähistöllä. Ihan hassua huomata kuinka paljon niiden seuraa on tietämättään kaivannut. Vähän kun veljeni totesi syödessään äidin tekemää kanagratiinia: "en muistanutkaan kuinka paljon olen tätä kaivannut."

Eräs päivä muuttolaatikoiden keskellä

Pitäisi saada pyykinpesukone päälle. Pyykinpesuaine on edelleen jossain laatikossa, joten lähden etsimään sitä. Oikean laatikon päällä on toinen laatikko, jossa on vaatteita. Otan laatikon kantoon ja vien sen makuuhuoneeseen. Alan purkaa laatikkoa, kunnes kesken kaiken muistan, että se astiakaapin järjestely jäi kesken. Menen keittiöön ja alan viimeistellä astiakaappia, kunnes Lili herää.

Lili saa heräillä sylissä kaikessa rauhassa. Hän syö vähän, vaihdetaan vaippa ja tanssahdellaan Spotifyn tahdissa. Hengaillaan hetki yhdessä leikkimatolla keittiössä ja jossain välissä järjestelen vähän sitä astiakaappia. Kun Lili alkaa näyttää väsymisen merkkejä, laitan Lilin vaunuihin ja lähdetään ulos tutustumaan uusiin kulmiin.

"Pizza Hott: Intialainen ja Suamalainen Ruaka Ravintola"

Kun päästään kotiin Lili herää, syö ja jutustelee. Vaihdetaan taas sitä vaippaa ja hengaillaan tovi siinä hoitopöydällä jutustelemassa. Ihailen niitä ihania hymyjä, joita Lili välillä väläyttää ja ne ihanat lyhyet jutustelut on oikeen positiivisen energian latauksia. Lili menee sitteriin katselemaan ja ihmettelemään kun alan tyhjentää isoa pahvilaatikkoa eteisen kaappiin, jotta vaunut mahtuisi vähän paremmin eteiseen. Se jää kuitenkin kesken, kun Lilille tulee itku.

Lilillä on nyt ollut vähän masuvaivaa. Pieni raasu alkaa välillä kesken jokeltelun itkeä kivusta. Naama menee punaiseksi ja itkuttaa. Onneksi siihen on nyt aika hyvin auttanut Disflatyl, masuhieronta, jalkojen pumppaaminen ja kanniskelu niin, että kädet painaa sitä mahaa. Tätä äitiä se kyllä harmittaa kovin katsoa kun pikkuinen kärsii kivuista. Sitä niin toivoo, että voisi ne kaikki kivut itselleen ottaa.

Tovin kanniskelun jälkeen Lili nukahtaa ja Isäntä tulee kotiin. Lilin nukkuessa keskustellaan vähän päivän asioista, Isännän töistä, meidän päivästä ja tarvittavista hankinnoista. Kohta Lili herää. Isännän kanniskellessa Liliä laitan pyykkejä kuivumaan ja tyhjennän sitä laatikkoa sieltä eteisestä. Isäntä selvittelee juoksevia asioita hörppien kahvia ja koittaa välillä saada jotain askaretta tehtyä. Itse siirryn kesken eteisen laatikon tyhjentämään kylpyhuoneeseen toista laatikkoa, sillä muistin että ne pyykit pitäisi saada peseytymään. Kohta Lili alkaa näyttää taas väsymisen merkkejä ja lähdetään käymään veljeni luona iltateellä, nyt kun ne asuu tossa aikas lähellä ja Lili nukkuu kivasti autossa.

Kun päästään myöhemmin takaisin kotiin, Lilillä alkaa taas kipuitku. Parhaamme mukaan koitetaan toista auttaa, mutta siinä kesken kaiken astun kissanpaskaan. Isäntä alkaa jahdata Mufasaa, jolle joskus käy näitä kakkavahinkoja kun maha on taas sekaisin ja jolle yleensä jotain herkkuja tarttuu myös perskarvoihin. Ilmeisesti siis myös Mufasalla on nyt masuvaivaa, se kun aina ensimmäisenä mahallaan reagoi kaikkiin muutoksiin ja nyt ilmeisemmin asunnon muuttumiseen. Isäntä vie Mufasan pesuhuoneeseen pesulle kun itse koitan itkevää vauvaa hyssytellä toinen sukka kissan jätöksissä. Erittäin sekava tilanne raukeaa kuitenkin niin, että saatuani Lilin hetkeksi Isännälle ja päästessäni jalkapesulle, laitan huutavalle Lilille yöpuvun, annan disflatylia ja menen makuuhuoneeseen häntä syöttämään Isännän jäädessa putsaamaan sitä lattiaa.

Lili nukahtaa puoliltaöin (edellisyönä "jo" 03.00) ja päästään kerrankin Isännän kanssa nukkumaan samaan aikaan. Päivän saldo muuton suhteen oli ne pesemättömän pyykit, yksi keskeneräinen astiakaappi, iso laatikko tukkimassa eteisessä ja yksi keskeneräinen laatikko makuuhuoneessa. Tästä on hyvä jatkaa.

Kaoottinen, kaoottisempi, kaoottisin

Aikamoista. Ei sitä voi muuta sanoa. Tosiaan perjantaina Isännällä oli muuttovapaa ja pakattiin suurin osa tavaroista kyytiin. Lauantaina pakattavaksi jäi ne kaikkein ihanimmat, ne sekalaiset tavarat, jotka ei oikeen kuulunut mihinkään tiettyyn laatikkoon. Kolmen aikaan lähdettiin Vantaan suuntaan ja ikuisuudelta tuntuneen ajomatkan jälkeen pääsin vihdoin näkemään tämän Isännän valitseman asunnon.

Asunto on tilava kerrostalokolmio. Pinnat on suurelta osin vähän vanhempia, mutta ihan hyväkuntoisia. Fiilis on jotenkin outo. Tuntuu ihan siltä kun olisi kotinsa jättänyt. Kun ajattelen "kotia", mielen täyttää vanhan asunnon tummat ikkunanpielet, valkoinen kiiltäväpintainen keittiö ja makuuhuone tummanruskealla tehosteseinällä, jossa hohti kuu. Vaikka olin valmistautunut muuttoon pääkaupunkiseudulle, tuli se siltin jotenkin yllätyksenä. Ehkä samoin kun se talvi tulee, joka vuosi. Juuri kun olen saanut elämän uralleen Turussa, tuleekin uusi alku, täysin puhtaalta pöydältä. En ollut valmistautunut ehkä ihan siihen.

Uudet asukkaat ei arvostanu meiän kuuta niin otin sen mukaan. Siellä se nyt möllöttää uudella seinällä.

Ensimmäinen päivä meni purkaessa tavaroita ja hengaillessa Lilin kanssa. Muutto tuntui välillä todella turhauttavalta, kun itse istui "toimettomana" imettämässä muiden kantaessa hikipäissään tavaroita. En todella ole tottunut sellaiseen "istuskeluun". Nyt olen kuitenkin skarpannut ja oikeasti pysähtynyt ajattelemaan, että Lili on nyt se, joka minua ensisijaisesti tarvitsee. Ei Isäntä, muuttoapu, vanhan asunnon uudet omistajat, eikä kukaan muu. Vain Lili. Tästä syystä tavaroiden purkaminen tulee tapahtumaan hitaasti, niinkuin Lilin tahtiin. Haluan päivisin kuitenkin viettää aikaa myös Lilin kanssa, enkä vaan iskeä häntä sitteriin tai leikkimatolle aina kun hän vaan suinkin jaksaa aikaansa yksin kuluttaa. Tänäänkin käytiin vähän vaunuilemassa uusilla kulmilla raittiissa ulkoilmassa (no niin raittiissa kun se täällä pääkaupunkiseudulla on) päiväuniaikaan ja tanssahdeltiin peilin edessä, ihan vaan koska Lilin mielestä se oli hauskaa. En edes jaksa stressata noista laatikoista. Kyllä ne siitä sitten pikkuhiljaa katoaa. Ja meillä on kyllä aikaa.

Vähän olohuonetta sunnuntailta. 

Eteistä sunnuntailta. Isäntä kiinniittää lamppuja.

Kyllä välillä pääsee sitteriin ihmettelemään jääkaapin magneetteja äidin
purkaessa laatikoita.

Asuntoja tulee ja menee, sehän on selvä. Varmasti tulen tähän asuntoon tottumaan, ehkä jopa hyvinkin pian kun saadaan tavarat paikoilleen ja asunto kodikkaaksi. Nyt on vaan totuttava tähän sijaintiin ja asuntoon, tänne missä vessassa on pimeässä hohtava tähtitaivas. Kysympä vaan, kuka istuu paskalla pimeässä?

Paska reissu mutta tuleepahan tehtyä

Me päätettiin, että Isäntä lähtee kuorma-auton kyydissä, missä on melkein koko meidän omaisuus. Minä taas lähdin ajamaan Isännän uudella autolla, jossa matkustaa myös kissat ja Lili. Riemukseni Isäntä tuli torstaina kotiin peräkärryn kanssa, joka oli suunnitteilla kiinnittää siihen samaiseen Skodaan, jonka kanssa minun oli tarkoitus matkata kohti Vantaata. 

Taustatietona, että peräkärry on ihan kiva, kunhan minun ei tarvitse sen kanssa ajaa. Toistaiseksi kuitenkin kaikki ihan ok, kunhan sen kanssa ei ole tarvinnut peruutella. 

Matka alkoi Turusta. Lili heräsi hieman ennen Paimiota, joten Paimion ABC:lla oli ensimmäinen ruokailuhetki. Siitä eteenpäin ei kaveria edes väsyttänyt, vaan matka jatkui valveilla olevan vauvan kanssa. Lili tosiaan ei ollut ennen matkustanut hereillä, joten hieman tämä jännitti. Hieman ennen Kivihovin Teboilia alkoi huuto. Pysähdyttiin siis Kivihovilla ja Lili söi taas. Etupenkin turvakaukalossa makoili tyytyväinen vauva, kunnes päästiin moottoritielle. Lili huusi koko matkan, kunnes vihdoin ja viimein saavutettiin Ykköspesä. Vauva rauhottui syliin saman tien. Taas kun matka jatkui moottoritiellä, huuto alkoi. Kirsikkana kakun päällä aina kun Lili huusi, Mindy säesti takapenkillä ja repi häkin seiniä. 

Nyt ollaan Lohjan ABC:llä, tämä äiti on ihan loppu! Jätin kissat autoon, webaston päälle, otin vauvan kainaloon ja otetaan nyt pieni breikki! Voitte kuvitella kun päästiin lastenhoitohuoneeseen, laitoin oven lukkoon ja joku epäonninen pariskunta yritti tunkeutua KAHDEKSAN KERTAA siihen samaan lastenhoitohuoneeseen oven ollessa lukossa. Piti oikeen nieleskellä, että sen sijaan että olisin avannut sen oven ja alkanut raivota karjahdin sieltä lastenhoitohuoneesta vaan melko tomerasti, että "mä tuun IHAN KOHTA ulos täältä". Se ulkomaalaispariskunta oli ilmeisesti "oh, we're so sorry" pahoitteluista päätellen kovasti pahoillaan. Olen itsekin pahoillani, mutta varmasti he ymmärtäisivät äänensävyn jos tietäisivät minkälaista konserttia olen autossa kuunnellut viimeisen tunnin. Ehkä jopa pidempään.

Nyt vauva nukkuu sylissä tyytyväisenä puhtaassa vaipassa ja matka jatkuu kohta, kun saan tuon hampurilaisen pistettyä poskeen.

Toivottakaa tsemppiä, tai edes rautaisia hermoja!

Gyl Raum o ain Raum

Alkuviikko on mennyt aika haipakkaa! Isäntä lähti tiistaiaamuna koulutukseen Tukholmaan ja itse sain taas hyvän syyn lähteä kotoa muuttoa evakkoon Raumalle. Kyllä ne muuttolaatikot ja pakatut tavarat ahdistaa siellä kotona aikalailla. Imurointikin tuntuu olevan ihan turhaa, kun laatikoiden siirtäminen on niin käsittämättömän työlästä ja joka kerta kun imurin saa takaisin kaappiin, jostain laatikon nurkasta pöllähtää pölypallero tai kissan karvoja. Vaikka muutto tietyllä tapaa harmittaa, odotan kyllä niin paljon että pääsen eroon noista muuttolaatikoista.

Muuton osalta asiat on hieman selkiytyneet. Vanha kämppä pitää olla tyhjä lauantaina ja uuteen asuntoon pääsee sunnuntaina. Ettei sentään ihan liian kivuttomasti tämä muuttokaan menisi. Toisaalta, onpahan melkeen kaksi päivää aikaa pakata tavarat vanhasta asunnosta kyytiin, se purkaminen kun käy aina reippaammin. Sen puolen mukavaa, että vihdoin se muuttopäivä varmistui, sillä muuton suunnitteleminen on huomatavasti helpompaa kun päivät on selvillä. Muuttoavun saaminen ja suunnittelu kun on paljon helpompaa kun päivät on tiedossa.

Vaikka Lili oli alkuun sitä mieltä, että ei yhtään huvittaisi minnekään lähteä (ks. kuva), meillä oli kuitenkin Raumalla kovin leppoisat oltavat ja saatiin paljon asioitakin hoidettua. Lili on reissun aikana ruokaillut muun muassa pankin asiakastilaisuustiloissa, kahvilan nurkassa ja varasto-vessassa. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille vauvojen äideille, että kannattaa vaan lähteä liikkeelle, kyllä niitä ruokapaikkoja sitten aina jostain löytyy. Käytiin Lilin kanssa myös molemmat passikuvassa. Eipä siinä minunkaan passikuvassa kauheasti kehumista ollut, mutta tosta Lilin kuvasta tuli vaan ihan käsittämättömän hauska!

Lilin alkufiilikset: "voi räkä!"

Multitasking: Vauva, ruoka ja ristiäiskuvien läpikäynti. Paikkana Raumalla Cafe Passion (keskuspuiston kahvila).
Hyvät salaatit! Ame suosittelee.

Lilin passikuva. :'D

Raumalla oli aamulla aika kirpsakka ilma ja käytiin vähän pihalla pyörähtämässä. Ihana huurteinen syysaamu! Ilma oli ihanan raikasta, luonnon värit niin kauniit ja luonto helmeili auringon paistaessa. Olisi kelvannut vaunuilla vähän pidempäänkin, mutta Lili heräsi ja meinasi, että ruoka-aika on nyt.

Rauma on kyllä siitä mielenkiintoinen paikka, että tällaiselle "ikuisesti raumalaiselle" täällä on aina jotain tekemistä. Ehkä se on muilla sama homma kotipaikkakuntansa suhteen. Täällä ei kauheasti tarvitse tylsistyä.

Gyl Raum o ain Raum!

Ristiäiset

Meillä oli tosiaan eilen ristiäiset, jotka oli kyllä ihanat juhlat. Tuntui, että itsellä meni aika iso osa juhlista ohi kun oli vessassa imettämässä, mutta vauva oli ihana, juhlat oli ihanat, tarjoilu oli ihana ja kaikki oli niin ihanaa!

Meillä vieraat teki kyllä tämän juhlan! Lähes kaikki tarjoilut oli vieraiden tekemiä ja se oli kyllä kiva. Kiva siksi, että oma työni helpottui huomattavasti ja siksi, että saatiin paljon perinteisiä ruokia ja tekeleitä mukaan. Tarjolla oli (mummun) sämpylöitä ja tummaa leipää, graavisiikaa, kylmäsavulohta, savulohta, voileipäkakkuja (liha ja kala), pipareita, pullia, taatelikakkua, tuorejuusto-marjakakkua sekä ainoat ulkopuolelta ostetut kakut, tyrni-valkosuklaakakku, sitruunajuustokakku ja vadelmajuustokakku.

Tarjoiluja (pullat ja vadelmajuustokakku puuttuu kuvasta)

kupit ja servetit

Itse olen syksyn lapsi ja rakastan syksyä. Kun nyt tämä ihana tyttönen myös syntyi syksyllä, halusin syysaiheisen väriteeman ristiäisiin. Äitini löysi aiheeseen sopivat servetit Saksasta ja Isännän äiti hoiti juhlapaikan koristelun. Siis aivan ihania pöytäkoristeita tuli!

Mustikanvarpu, vaahteranlehtiä ja ruusu

Tyttö oli ihan käsittämättömän esimerkillisesti omissa juhlissaan! Ainoa älähdys tuli kun pää kastui, mutta muuten hän nukkui tyytyväisenä siirtyen sylistä syliin. Meidän pieni sylivauva oli ihan onneissansa kun sai koko päivän nukkua sylissä, syli vain vaihtui. Hän tosiaan nukkui käytännössä koko päivän ja söi juhlien aikana vain kahdesti, ennen kastetta ja kasteen jälkeen. Ilmeisesti myös hän oli tyytyväinen koristeluun ja nimeensä. 

Juhlat järjestettiin Raumalla Kuapplassa, joka on melko pieni ja ihanan tunnelmallinen seurakunnan juhlapaikka Vanhassa Raumassa. Olin niin tyytyväinen, että päätimme tämän hetken turkulaisuudesta huolimatta pitää kastejuhla Raumalla. Siellä oli paljon auttavia käsiä, ihanan tunnelmallinen juhlapaikka ja tuttu ja turvallinen ympäristö. Erityisesti valinta tuntui tällä hetkellä hyvältä, sillä tällä hetkellä täällä Turussa asutaan ahdistavasti keskellä muuttoa. 

Paljon nykyään on nimiäisiä, mutta täytyy kyllä sanoa, että meidän kohdalla ei hetkeäkään epäilty, etteikö pidettäisi ristiäisiä. Kyllä näissä kirkollisissa juhlatilaisuuksissa on omanlaisensa herkkä tunnelma ja yhteisöllinen ilmapiiri ja ennen kaikkea kaikkea esille nousee perinteet ja suvun jatkuminen. Ristiäisissämme laulettiin Ystävä sä lapsien ja Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi), joiden aikana ainakin tämä äiti tihrusti kyyneleitä. Kastemekko tuli minun sukuni puolelta, ja sen on pappani äiti pappalleni aikanaan tehnyt. Isännän puolelta tuli kastemalja, jossa Isäntä sisaruksineen on kastettu sekä samaan sarjaan kuuluvat kynttilänjalat ja maljakko. Kastepöydällä oli lisäksi Isännän rippiraamattu ja vauvan pään alla tyyny, joka minulla on omissa ristiäisissäni ollut.

Kastepöytä

Kastemekko

Lahjoja tuli paljon ja koska pöydät loppui vähän kesken, meillä oli lahjapöydän sijaan lahjapiano. Tyttö sai perinteisiä lahjoja, kuten kasteliina, hopealusikoita ja kultainen papuketju, johon tullaan hänen elämänsä myötä juottamaan eri elämäntilanteita ja henkilöitä kuvaavia riipuksia. Samanlainen on minulla, siskollani, äidilläni ja minun sekä siskoni kummitytöillä. Lisäksi hän sai käytännöllisiä lahjoja, kuten leikkimaton, Manducan ja kaikkea käyttötavaraa.

Tästä lähtien rakas tyttömme kulkee blogin riveissä nimellä Lili.

Kupponen kaffetta

Kahvi on kyllä niin ihanaa! Olen normaalisti ollut kahvin suurkuluttaja, mutta alkuraskaudessa kahvi lakkasi maistumasta ja se jäi ihan kokonaan pois. Kahvin tilalle tuli tee, jota normaalisti en juo ollenkaan. Raskausaikana opinkin juomaan teetä, etenkin sitä vihreää ja sitä upposikin aika tavalla.

Nyt synnytyksen jälkeen on alkanut tehdä mieli kahvia ja kahvin tuoksu on ihan taivaallinen. Alkuun en uskaltanut alkaa kahvia juomaan, sillä joskus se aiheuttaa vauvalle masuvaivoja. Odotin siihen parin viikon ikään, jolloin ne masuvaivat sitten yleensä alkavat. Mitään suurempia vaivoja ei alkanut kuulua ja meinasin aloittaa juomaan kahvia varovasti pienissä määrin. Suunnitelma kuitenkin kariutui, kun vauvalle piti alkaa antaa D-vitamiinitippoja, jotka myöskin saattavat aiheuttaa omia oireita. Aloitettiin Gefilus+D -tipat, jotka on maitohappotippoja joihin on lisätty D-vitamiini. Ne sopi onneksi meidän vauvalle mainiosti.

Kun D-vitaminitipat saatiin onnistuneesti käyttöön, sain rintatulehduksen. Taas kahvinjuonti lykkääntyi, kun pelkäsin antibioottikuurin aiheuttavan vauvalle vaivoja. Antibioottikuurin ohella söin myös itse maitohappobakteereja. Vauvalle tuli masuvaivoja oikeastaan vasta kuurin loppuvaiheilla ja niitä helpottamaan käytettiin onnistuneesti Cuplatonia. Vaivat eivät olleet pahoja, mutta aiheutti selkeästi vauvalle hieman itkua ja kipristelyä, johon jalkojen jumppaaminen auttoi. Kuurin loputtua vaivat ehkä hieman paheni, mutta yhdistin tämän siihen kun antibioottikuurin loppuessa lopetin itse myös maitohappobakteerit. Kun alotin uudelleen maitohappobakteerien syönnin, vauva oli taas ihan normaali oma itsensä.

Viikko sitten kun vauva oli 5 viikon ikäinen, pääsin vihdoin maistamaan aamukahvia. Kyllä se päivä lähtee ihan eri tavalla käyntiin, kun on itsellä edes joku rutiini, se kahvin keittäminen ja se kuppi kuumaa. Vauva ei ole oireillut mitenkään, päinvastoin, tuntuu että meillä on täällä kotona entistä rauhallisempi ja tyytyväisempi vauva. Myös äiti on tyytyväinen kun päivät käynnistyy huomattavasti kivemmin ja heti aamusta on paljon energisempi.

Toistaiseksi olen myös saanut juoda jokaisen kahvini lämpimänä!

Ps. Huomenna on ristiäiset!!