Rakastan joulua! Ihan oikeasti siis! Näkee perhettä ja ystäviä ja syödään hyvin ja perinteisesti ja saa antaa lahjoja! Lahjojen antaminen on mielestäni ihaninta mitä tiedän! Joku lahja, missä on oikein todella ajatus kohdillaan ja kun lahjan saaja avaa paketin ja yllättyy ja se katse ja ne ilmeet on aivan parasta! Tämän vuoksi tahdon lahjojen olevan persoonallisia ja yleensä jotain muuta kuin rahaa.
Lahjoista en siis stressaa. Ellen löydä tai onnistu tekemään mitään sopivaa, en osta mitään ylimääräistä. Esimerkiksi tänä vuonna Loimuglögi ajaa asiansa, tuleehan se kuitenkin juotua. Mikä minua stressaa ja ahdistaa, on ne järjestelyt! Siis ihan järkyttävää kun kaikkia haluaisi nähdä ja tavata ja päiviä on se kolme-neljä. Jokapaikassa pitäisi olla samanaikaisesti, koska kaikkihan on aattona kotona ja muulloin ties missä. Lisäksi ne eläinjärjestelyt! Meillä kulkee mukana 2 kissaa, siskolla koira, äidillä koira, veljellä kaksi, isällä kissa ja Isännän veljellä kaksi kissaa. Voitte vaan kuvitella mikä järjestely, kun kaikkia ei voi todella päästää samaan tilaan. Mikä joulussa siis ahdistaa ja stressaa, on se aikataulutus, koska kaikki aikatauluttaminen tietyllä tapaa tuntuu suorittamiselta ja lomalla suorittaminen vaan jostain syystä ahdistaa.
Eihän sen kuuluisi tuntua tältä?! Minunhan pitäisi olla iloinen ja innoissani kaikesta hyvästä ruuasta ja ihmisistä, jotka tulen tapaamaan ja todellisuudessa aikataulutuksen ja paikasta toiseen siirtymisen aiheuttama ahdistus kuluttaa joulufiilistä ihan törkeästi jo paljon ennen joulua! Loppujen lopuksi se ei ikinä kuitenkaan ole niin kamalaa tai ahdistavaa siinä hetkessä, ainoastaan se ajatus on paha! Ajatus siis siitä, että olet juuri syönyt itsesi ähkyyn ja makoilet sohvalla ja sen sijaan, että voisit ottaa pienet päiväunet kahdeksan aikaan illalla siinä mahan vieressä, sinun pitääkin lähteä siirtymään seuraavaan kohteeseen. Tai sen sijaan, että ihailisit niitä lahjoja niiden muiden kanssa, pakkaatkin ne kassiin ja lähdet seuraavaan paikkaan.
Olin tänään töissä yli kahteen ilman lounastaukoa. Ahdistuspaniikki oli venytetty äärimmilleen päästessäni kotiin, jossa odotti pakkaaminen. Tällä hetkellä istutaan autossa matkalla kohti Raumaa ja olotila on rento ja leppoisa. Kiitos autoa ajavan Isännän ja vaalean velkopopovickyn. Määränpäässä odottaa loma ja tällä hetkellä ei yhtään niin ahdistava joulu! Silti luulen tämän olevan meidän viiminen joulu, jonka aikana pyrimme kiertämään kaikki paikat. Jatkossa joko sovitaan menevämme yhteen paikkaan koko jouluksi, tai ollaan vaan kotona.
Yksi päivä jouluun on....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti