Joulukortteja ja muuta joulutohinaa

Tämä on nyt nuoren elinikäni aikana kolmas kerta, kun lähetän joulukortteja. Monen muun nuoren tavoin säästyisin huomattavalta vaivalta, jos olisin vaan jättänyt kortit lähettämättä. Tähän näkemääni vaivaan on kuitenkin muutama syy.

Ensinnäkin, on kiva saada postissa joskus jotain muutakin kun laskuja.

Toiseksi, on edes jokin syy pitää tiettyjen ihmisten osoitetietoja ajan tasalla.

Kolmanneksi, on edes jokin syy ottaa yhteyttä joihinkin ihmisiin, joiden kanssa olisi kiva olla enemmän tekemisissä, mutta toteutumisen tasolla ajatus on todella hankala.

Ja neljänneksi, joulukorttien askartelu on hauskaa ja terapeuttista.

Joulukortteja ei ikinä kannata alkaa väkertää kiireessä. Olen siinä mielessä todella huono antamaan korttiaskarteluvinkkejä, että olen aika noviisi itsekin. Kuitenkin kannattaa etukäteen katsella muutamia malleja vaikka netistä, että tietää minkälaista jälkeä haluaa saada aikaan. Kaikista korteista ei kannata tehdä samanlaisia, vaan kannattaa kokeilla kaikkea erilaista ja antaa luovuuden viedä. Kaikista ei todella tule lopuksi mieltäsi lämmittäviä, mutta ajatus on tärkein, eikö?

Tämän vuoden korttisato.

Nämä kaikki ovan minun käteni jälkiä. Kyllä se Isäntäkin kuitenkin jotain teki, vaikka omien sanojensa mukaan ei koskaan ole askartelusta juurikaan innostunut. Tähän täytyy kyllä sanoa omasta puolestani, että kyllä se Isäntä innoissaan väänsi joulukorttia kaverilleen, joka viimevuonna lähetti meille itse piirtämänsä Isäntä-tikku-ukko -tonttukortin, joka oli ehkä hauskin saamamme joulukortti. Mitä Isäntä sitten sai aikaiseksi?

Isännän tekemä kortti. Siinä on kuulkaa nyt leimattu ja käytetty kohojauhetta ja kohotustarroja ja ties mitä!

Isäntä leimaili myös tämän vuoden pakettikortit!

Tuo pakettikorttien tekeminen itse on kyllä niin superhelppoa! Leimasin ja sakset käteen niin noita tulee kun liukuhihnalta. Voi vaikka Isännältä kysyä. Itse tekemillä pakettikorteilla saa myös hieman omaa persoonallisuuttaan siihen lahjaan, etenkin jos joulumuistamisena on pääasiassa jotain niinkin persoonallista kun Loimu-glögiä, kuten allekirjoittaneilla.

Tässä joulun alla ei kauheasti voi päivitellä mitään käsityöjuttuja sattuneesta syystä, mutta on sitä vähän jotain itsellekin koitettu tehdä. Meillä on nimittäin ihanan punainen vessa.

Se punainen vessa.

Heti nähdessäni tämn vessan, tiesin että punaista sinne tulee. Nuo laatikot löytyivät erittäin pitkän etsinnän jälkeen Prismasta, josta jostakin kumman syystä ei tullut ensimmäisenä etsittyä. Alunperin kaavailin tuonne jotain itsetehtyä mattoa, mutta koska aika ja kiinnostus oli silloin kortilla, väliaikaisratkaisu löytyi Ikeasta.

Se Ikeamatto. Ja nuo kaksi tunkee joka kuvaan.

No nyt kaivoin kaapista sen kauan sitten ostamani matonkuteen ja aloin virkata. No kävipä sitten niin, että olin ostanut sen yhden rullan ja se alkoi hiipua maton ollessa den kokoinen, että siinä voi yhdellä jalalla seisoskella. Nenä kohti jättirättiä ja uutta kainaloon. No eihän sellaista saman väristä enää löydy mistään. Muutenkin kirkkaan punainen on jotenkin hankala väri löytyä, kun kaikki ovat jotain vaaleanpunaiseen, aniliiniin tai violettiin taipuvia. Sen on oltava punainen! Aloitin uutta mattoa siitä uudesta matonkuteesta.

Vasemmalla puolella siitä uudesta kuteesta tehtyä ja oikealla puolella siitä vanhasta kuteesta, joka loppuu kesken.

Mitä kuvasta ei näe, että tuo uusi kude (vasemmalla) ei ole yhtä siistiä, kun tuo vanha. Jälki on siis huomattavasti röpelöisempää. En tiedä mitä teen. Minulla on nyt kaksi tuollaista yhden jalan mattoa, jotka ovat keskenään eri värisiä. Se mitä olisi mahdollisuus jatkaa, ei ole ulkonäöllisesti yhtään niin nätti, kun tuo vanha kude, mutta on huomattavasti punaisempi ja sitä olisi vielä paljon jäljellä. Olen nyt käyttänyt niin paljon joulunalusaikaa tähän turhaan projektiin, että taitaa matot nyt päästä hetkeksi keskeneräisten hyllylle.

Maton kokoluokkaa. Miten ne kissat on aina siellä missä tapahtuu. 

Tuo keskeneräisten hylly on vaan todella petollinen paikka, sillä töillä on taipumusta viipyä siellä niin kauan, että ne vaipuvat unholaan. Kun ne vihdoin löydetään sieltä unholasta, kudetta on liian vähän, ei muisteta enää mistä se on ostettu tai se on jo väärän väristä. 

Jos takaisin näihin joulutöihin. Kohta saadaan lähteä jo Raumalle!