Kaali, kaali, kaali, kaali, kaali

Olen viimevuosiin asti ollut kaaliruokien kestovihaaja, kunnes kerran sosiaalisesta painostuksesta maistoin äidin tekemää kaalilaatikkoa. Kuten olen ehkä ennenkin maininnut, olen alkanut tapojeni vastaisesti maistelemaan kaikkea "uutta" tässä muutenkin vasta viimevuosina. Tästä johtuen kauhean monta ihmistä tuskin hämmästyttää, että se kaalilaatikko oli ihan taivaallisen hyvää. Siitä lähtien en ole enää kammoksunut niinkään kaaliruokia.

Viimeviikolla se tapahtui. Töiden jälkeen soitin Isännälle, että "käyppä ostaas kaalia". Tänään se toimenpide pantiin toteen, kun töistä kotiuduttuamme aloimme raastamaan kaalia, keittämään riisiä ja paistamaan jauhelihaa. Tunnetusti tällaisina kotikokkeina saimme kun saimmekin sen uuniin! Ihka ensimmäinen kaalilaatikkomme!!

Siellä se nyt odottaa valmistumistaan! Voin kertoa, että oli aika sottaavaista puuhaa. Etenkin kun me tuossa ohella vihdoin valmistettiin viime jouluna lahjaksi saatu raakasuklaan valmistuspakkaus. Raakasuklaat on jääkaapissa valmistumassa, mutta sen seoksen mausta päätellen uskon olevani Isännän kanssa samaa mieltä siitä, että "mä oon kyllä enemmän maitosuklaamiehiä". Päästin tuossa kaalilaatikon valmistuksessa myös testaamaan ensimmäistä kertaa äidiltä saatua Tupperwaren muovista vuokaa. Äidille tiedoksi, ettei tuntunut kyllä meistä yhtään hassulta laittaa muovia uuniin, enkä ymmärrä mistä puhuit. Tosin, voin kyllä lähettää kuvan, jos tuo vuoka sulaa tuonne uunin pohjalle ja hautoo meidän kaalilaatikon sisäänsä. Toistaiseksi kaikki hyvin, onhan se siellä jo vartin ollut.

Valtakunnassa on nyt keittiö putsattu kaalista ja suklaasta, uunissa muhii päivän ateria, sauna on tulilla (sähkösauna tosin) ja keittiöstä kantautuu tiskikoneen tasainen lotina. Jospa vaikka vaihteeksi ne kutimet käteen, onhan tässä jo touhuttu!