lauantai 13. joulukuuta 2014

Kun se tunne helpottaa

Eilen oli ihan hirveä päivä. Suorastaan tällainen:
Töiden jälkeen tultiin pikaisesti käymään kotona ja lähdettiin Raumalle. Siinä matkalla vitutusolut alkoi jo vaikuttaa ja loppupäivä oli leppoisa ja huomattavasti hauskempi kuin ikuisuudelta tuntunut työpäivä. Koska olen täällä blogissa viimeaikoina jo vuodattanut aika paljon, päätin että lukijoidenkin mielenrauhan vuoksi jätän kirjoituksen väliin.

Aamulla kun heräsin, vitutus oli tiessään. Lähdettiin siitä hetken heräilyn ja aamupalan jälkeen Turkuun, jossa käytiin siskon kanssa polttamassa rahat jouluostoksilla. Eksyttiin ensin vahingossa Myllyyn, jossa oli porukkaa kun pipoa. Myöhemmin kävi ilmi, että Anna Abreu veti puoleensa ihmisiä ja ilmeisesti siitä syystä myös parkkipaikan löytäminen oli lähes mahdoton tehtävä. 

Seuraavaksi suunnattiin Skanssiin, joka on nykyään minun mielestäni muutenkin huimasti mukavampi ostospaikka. Siellä on paljon ja erityisesti monipuolisesti liikkeitä ja sieltä löydän melkein aina tarvitsemani. Sitäpaitsi siellä on kaiken muun lisäksi myös Sinooperi, josta tälläkin kertaa löytyi Isännälle sinappipurkkeja.

Huomenna matkataan Helsinkiin kummitytön siskon synttäreille. Täyteen tulee ensimmäinen vuosi! Loppuilta menee siskon seurassa rentoutuen ja kortteja askarrellen sekä kirjoitellen. Isännällä ja siskon puolisolla on meneillään sinapin valmistus. Jännän äärellä täällä ollaan! Joululahjat alkaa kyllä olemaan plakkarissa. Joulufiiliskin alkaa pikkuhiljaa puskea päälle ja näyttäisi siltä, että se jo hieman pidempään jatkunut kestovitutuskin on helpottamaan päin. 

Biorytmienikin mukaan sekä äly, tunne, että fyysisyyteni ovat nyt nousujohtoisesti plussan puolella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti