Mikä hoppu muka?

Tänään meni taas töissä vähän pitkään. Isäntä oli lähtenyt Kotkasta (tai jostain, aina sanon väärin) ajamaan neljän aikaa, eikä kiirettä kotiin ollut. Siinä vielä kuuden jälkeen olin töissä kahden vaiheilla alanko vielä pitoisuuksia mittaamaan spektrofotometrillä, mutta koska se on niin hidasta touhua, päätin että ilta ei ole sille touhulle sopivaa aikaa ja lähdin kotiin.

Matkalla suunnittelin olevani kotona todella tehokas! Ennen kun Isäntä pitäisi hakea toimistolta noin kello 20.20, pitäisi värjätä hiukset ja sokeroida ihokarvat. Kotiin päästyäni laitoin heti veden kiehumaan (sokerin pehmentämistä varten) ja vein suojasanomalehdet yläkerran vessaan värjäystouhuja varten valmiiksi. Juuri kun sain vaatteet riisuttua, tajusin ettei mulla oo hiusväriä. Mulla on aina hiusväriä jemmassa! Paitsi tänään.

Vaatteet päälle, keitinlevy pois päältä ja autolla lähikauppaan. Kello on 18.45. Pikaisesti juoksin kaupan ympäri ja mukaan tarttui nämä:

Ostokset oikeastaan kertoo aika paljon, mutta kauppatäti tuskin tajusi, että näiden ostosten perusteella se tuntisi mut melkeinpä yhtä hyvin kun Isäntä. Hiushoitoa ja kevyttä iltapalaa. Joka tapauksessa kotiin palattuani kello oli 18.57.

Sain kun sainkin värin päähän viidessätoista minuutissa. Siinä puolen tunnin vaikutusajan alussa sokeri oli pehmeää, toimi hyvin ja nyt sääret kiiltää. Kaikki meni niin oppikirjamaisesti, että olin valmis vaikutusajan loputtua, jolloin kello oli 19.45. Äkkiä suihkuun ja olin suihkun raikkaana, iho rasvattuna, tukka letillä jo kello 20.00. Olen vaan niin tykki!

Sitten Isäntä soitti, että ei tarvitsekkaan tulla hakemaan, se tulee kotiin työautolla.

Tuossa se nyt hörppii omaa oluttaan vieressä...

Mun!