Eihän se oikeasti ole meidän metsä, mutta tuollainen pieni metsäläntti tuossa ihan vieressä.
Heräilin siinä puolenpäivän aikaan nukuttuani eilen lähes koko loppupäivän, lukuunottamatta paria tuntia. Uni siis ilmeisesti maistui ihan hyvin. Aamu alkoi kahvilla, joka meni sujuvasti alas. Seuraavaksi vuorossa oli pienen pieni mangopiltti, joita olen aina vähän aikuisilla kummastellut. Olen toki itsekin sellaisen välipalaksi syönyt. Siinä menee se viisi sekuntia ja jos on nälkäinen, siitä tulee vain kiukkuiseksi. Tänään aamulla sen mangopiltin syömiseen upposi 10-15 minuuttia ja se oli ehkä jopa liiankin maittava reilun vuorokauden paaston päätteeksi.
Vuorokauden jatkuvan ryhdittömän makoilun jälkeen selkäkipu lähes pakotti liikkeelle. Lisäksi viimeksi keuhkoihin vedetystä raittiista ilmasta tuntui olevan ainakin vuosi. Tästä syystä lähdettiin erittäin rauhalliselle sunnuntaikävelylle siihen lähimetsään. Ei olla siellä juurikaan aikaa vietetty, aina kun tuntuu olevan pimeää kun olisi mahdollisuus mennä metsäilemään.
Mikä tuntui ehkä vielä paremmalta, oli sunnuntaikävelyn jälkeinen sauna. Teki aika hyvää peseytyä vuorokauden vuorottaisen hikoilun ja palelun jäljiltä. Vielä enemmän kutaa kuitenkin teki hampaiden pesu, eilen kun ei olisi juolahtanut pieneen mieleenikään tunkea suuhun mitään ylimääräistä, lähes kaikki ylös tullutkin kun oli materialtaan juuri juotua vettä.
Hengissä selvittiin ehkä siis sittenkin vaikkakin se eilen kovasti epäilytti, eilen kun ei ollut energiaa edes pitää vartaloa pystyssä WC-pyttyä vasten. Nyt tuli jo syötykin jotain ja huomattavasti pienemmällä vaivalla kuin aamuinen mangopiltti. Jäljelle jäänyt kurkkukipu tosin on perin ikävä, mutta eiköhän siitä jo selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti