Hou hou hou! Joulumieli jo kopistelee ovilla, muttei täällä. Loppukuu menee hyvin kiireisissä merkeissä sekä töissä, että vapaa-ajalla. Joululahjat pitäisi saada valmiiksi, pari muuta työtä pitäisi saada valmiiksi, kortit pitäisi lähettää, asunto pitäisi koristella ja minua ei vaan kiinnosta. Ei kiinnosta Isäntääkään, joka myös puolestaan painaa töissä niska limassa, eikä tämän vuoden työrupeama tunnu helpottavan.
Kuten kaikki ehkä osaavat laskea, keväästä tulee olemaan rahallisesti aika tiukka. Olen kaksi kuukautta opintovapaalla, Kela haluaa saataviaan toukokuussa ja nyt kaikkein hauskin juttu on edessä: Isännältä lähtee todennäköisesti ajokortti.
Tuossa viikko sitten kerroin kun Isäntä väläytti kameran pakun takakopasta. No siinä sitten mietittiin, että montakos on vuoden sisään tullut, Isäntä kun pääasiassa työnsä puolesta ajelee ympäri pitäjiä. Tänään kotiin päästyämme Trafi oli muistanut Isäntää kirjeellä, johon on päivätty liikennerikkomukset (ylinopeudet) helmikuussa ja heinäkuussa 2014. Tämä oli siis vuoden sisään kolmas. Aikamoista kettuilua kun heinäkuussa on viimeisin ylinopeus ja nyt jo muistivat kirjeellä. No eipähän ole aiemmin tämä asia hermoja kiristänyt.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Isäntä pääsee pakkolomalle.
Nyt jännityksellä odotetaan Isännän kutsua poliisilaitokselle. Pelkään, että tämä on vasta näiden takaiskujen alku ja kaikki ikävimmät asiat kulminoituvat maalis-huhtikuulle, jollon minun ajatukseni pitäisi olla vain ja ainoastaan oikeustieteellisen pääsykoekirjoissa. Eikös se yleensä niin mene, että kun luulee olevansa pohjalla, huomaa että siinä jalkojen alla on vielä pari sataa metriä paskaa ennen kun oikeasti tömähtää sinne kivipohjalle. Sieltä ei sitten onneksi ole muuta suuntaa kuin ylöspäin.
Mutta kuten joku joskus jossain sanoi: "itsensä keräämiseen menee kymmenen kertaa enemmän aikaa kun romahtamiseen." Näinollen siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
Olisiko ollut muuten siinä uusimmassa Nälkäpelissä tuo sanonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti