Töissä maanantai taas alkoi viikkopalaverilla. Voi luoja kuinka pitkältä se tuntui! Housujen saumat alkoi painaa ja pakarat ja jalat puutuivat eikä sopivaa asentoa löytynyt sitten millään.Vihdoin, kaksi ja puoli tuntia palaverin alkamisesta se päättyi! Se tuntui ikuisuudelta.
Lounaan jälkeen päätin tarkistaa lukujärjestyksen, sillä kouluthan alkoi ammattikorkeassa tänään. Huomasin syyskuun loppupuolella "opinnäytetyön toteutus" tunteja. Kysyin opettajalta sähköpostitse, että mitäköhän tunnit mahtavat koskea, lähinnä koska opinnäytetyöni on viimeisiä tarkastuksia vaille valmis, enkä välttämättä halunnut kerätä lisätunteja töissä. Tunnit kuulemma koskevat tiedon todenperäisyyttä ja pohdintojen rakennetta. Haha, ajattelin. Done ja done! Vastasin opettajalle, että mitäs jos opinnäytetyö on valmis ennen tunteja, niin onko tunneille pakko osallistua. Vastauksena sain, että jos etenee opinnäytetyön kanssa etuajassa, pitää tehdä tunneista ennakkotehtävät.
SIIS MITÄ!? EnnakkoTEHTÄVÄT! Ei ole TODELLISTA! Osuuteni on valmis, mutta minun pitäisi kirjoittaa vielä lisää turhanpäiväistä pa*kaa, koska olen edennyt nopeammin kuin muut! Ihan oikeasti!? Opettajan tuntien lisätehtävät ovat kaiken lisäksi työläitä ja monimutkaisia, joten käytännössä pääsen huomattavasti helpommalla kun osallistuisin vain tunneille. Eikös tässä sitä merkityksetöntä tekstiä joudu kirjoittamaan vielä ihan tarpeeksi muutenkin!? Siitä se turhautuminen varsinaisesti alkoi.
Alkukuusta on myös "ammatillinen kasvu", eli AKU tunteja. Käytännössä turhanpäiväistä jaarittelua nekin. Opettajalla pitäisi olla asiaa, mutta ei ole. Mitään tietoa ei jaeta, eikä opiskelijoita ohjeisteta, vaan kerätään esimerkiksi "palautetta" joka on toivottavaa, mutta ei muuta asioiden kulkua mitenkään. Hauskinta niissä on se, että jos ilmoitan kyseiselle opettajalle, että olen kokopäivätöissä, joten en pääse tunneille, saan vastauksena, että olen opiskelija ja minun pitäisi huomioida se, että tunnit koululla ovat pakollisia, enkä voi lupautua siis kokopäivätöihin ennen kun olen opintoni lopettanut. Olen siis paha, paha, paha! Toisaalta, ne jotka eivät vain viitsi ilmestyä paikalle, koska nyt tuntuu siltä ettei kiinnosta, eivätkä ilmoita opettajalle mitään, eivät saa mitään sanktioita. Ironista? Kyllä. Olen tämän asian kokenut nahoissani niin monta kertaa opintojeni aikana, että olen jo vihdoin oppinut, että tämä ahkeruutta vihaava yhteiskunta ja ammattikorkeakoulu ei todellakaan arvosta tunnollisuutta. Turhautuminen lisääntyi.
SIIS MITÄ!? EnnakkoTEHTÄVÄT! Ei ole TODELLISTA! Osuuteni on valmis, mutta minun pitäisi kirjoittaa vielä lisää turhanpäiväistä pa*kaa, koska olen edennyt nopeammin kuin muut! Ihan oikeasti!? Opettajan tuntien lisätehtävät ovat kaiken lisäksi työläitä ja monimutkaisia, joten käytännössä pääsen huomattavasti helpommalla kun osallistuisin vain tunneille. Eikös tässä sitä merkityksetöntä tekstiä joudu kirjoittamaan vielä ihan tarpeeksi muutenkin!? Siitä se turhautuminen varsinaisesti alkoi.
Alkukuusta on myös "ammatillinen kasvu", eli AKU tunteja. Käytännössä turhanpäiväistä jaarittelua nekin. Opettajalla pitäisi olla asiaa, mutta ei ole. Mitään tietoa ei jaeta, eikä opiskelijoita ohjeisteta, vaan kerätään esimerkiksi "palautetta" joka on toivottavaa, mutta ei muuta asioiden kulkua mitenkään. Hauskinta niissä on se, että jos ilmoitan kyseiselle opettajalle, että olen kokopäivätöissä, joten en pääse tunneille, saan vastauksena, että olen opiskelija ja minun pitäisi huomioida se, että tunnit koululla ovat pakollisia, enkä voi lupautua siis kokopäivätöihin ennen kun olen opintoni lopettanut. Olen siis paha, paha, paha! Toisaalta, ne jotka eivät vain viitsi ilmestyä paikalle, koska nyt tuntuu siltä ettei kiinnosta, eivätkä ilmoita opettajalle mitään, eivät saa mitään sanktioita. Ironista? Kyllä. Olen tämän asian kokenut nahoissani niin monta kertaa opintojeni aikana, että olen jo vihdoin oppinut, että tämä ahkeruutta vihaava yhteiskunta ja ammattikorkeakoulu ei todellakaan arvosta tunnollisuutta. Turhautuminen lisääntyi.
Ongelmanahan tässä minun puolestani ei ole minun työni, sillä voin kyllä käydä töiden lomassa koululla, minun pitää vain tehdä menetetty aika takaisin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulen viettämään ihania iltoja töissä kuuteen saakka, sillä joudun välissä käymään koululla kuuntelemassa jotain turhanpäiväistä pa*kaa, jolla ei ole tässä elämänvaiheessa mitään merkitystä. Todennäköisesti joudun vielä (taas) kirjuriksi ja joudun huolehtimaan luokan antaman palautteen asialliseksi dokumentiksi ja lähettämään sen korkeammille tahoille, jotka kuittaavat sen luetuksi avaamatta koko tiedostoa ja menevät kahvihuoneeseen nauttimaan koulun tarjoamaa kahvia. Kiitos tästä.
Hauskaa tässä on myös se, että töissä esimies ei halua minun käyttävän lomapäiviä näiden koulujuttujen hoitamiseen, vaan saan tosiaan istuskella siellä töissä pitkään. Ajatuksena tässä ei ole rästiin jäävät työt tai henkilökuntapula, vaan se, että "on se kiva, että pääsisit lomailemaankin joskus." Minun mielestäni se olisi kivaa, että voisin vihdoin lopettaa nämä hemmetin pitkät työpäivät ja elää normaalia arkea ilman, että tarvitsee ajatella mitään miinuksella olevia "työaikapankkeja", rahallista selviytymistä tai turhanpäiväistä koulussa istumista! Olen nyt kaksi vuotta tehnyt pitkää päivää, en ole lomaillut sitten vuoden 2005 jälkeen ja kaiken tämän jälkeen olen todella kypsä siihen, että tuntemattomat ihmiset kuvittelevat ajattelevansa MINUN parastani tai MINUN tilannettani ilman edes kuuntelematta mielipidettäni asiasta!
Kun lähdin tänään töistä, olin todella turhautunut! Olin niin turhautunut, etten meinannut pysyä housuissani, kaikki ajatukset aiheuttivat tuskastumista ja tuntui kun minulla olisi ollut ilmapallo rinnassa. Se painoi siellä ja aiheutti pahaa oloa. Ei tehnyt mieli tehdä mitään, eikä ajatella mitään.
Nyt ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka jättävät koulun kesken viime metreillä. Tämä loppu on ihan hirveää! Tekisi mieli sanoa, että pitäkää kuule tunkkinne ja lähteä vaan pois. Jättää kaikki! Ja minulla on kuitenkin kaikki asiat todella hyvin! On työ (josta en voi puhua koulussa), on ihana mies kotona, olen terve, mies on terve, on ihanat kissat ja kohta on ihana asunto (josta en voi puhua koulussa) ja silti tuo kamala laitos ajaa minut burn out:in partaalle. Voin vain kuvitella kuinka kamalaa on niillä ahkerilla, joiden asiat eivät ole näin hyvin.
Hauskaa tässä on myös se, että töissä esimies ei halua minun käyttävän lomapäiviä näiden koulujuttujen hoitamiseen, vaan saan tosiaan istuskella siellä töissä pitkään. Ajatuksena tässä ei ole rästiin jäävät työt tai henkilökuntapula, vaan se, että "on se kiva, että pääsisit lomailemaankin joskus." Minun mielestäni se olisi kivaa, että voisin vihdoin lopettaa nämä hemmetin pitkät työpäivät ja elää normaalia arkea ilman, että tarvitsee ajatella mitään miinuksella olevia "työaikapankkeja", rahallista selviytymistä tai turhanpäiväistä koulussa istumista! Olen nyt kaksi vuotta tehnyt pitkää päivää, en ole lomaillut sitten vuoden 2005 jälkeen ja kaiken tämän jälkeen olen todella kypsä siihen, että tuntemattomat ihmiset kuvittelevat ajattelevansa MINUN parastani tai MINUN tilannettani ilman edes kuuntelematta mielipidettäni asiasta!
Kun lähdin tänään töistä, olin todella turhautunut! Olin niin turhautunut, etten meinannut pysyä housuissani, kaikki ajatukset aiheuttivat tuskastumista ja tuntui kun minulla olisi ollut ilmapallo rinnassa. Se painoi siellä ja aiheutti pahaa oloa. Ei tehnyt mieli tehdä mitään, eikä ajatella mitään.
Nyt ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka jättävät koulun kesken viime metreillä. Tämä loppu on ihan hirveää! Tekisi mieli sanoa, että pitäkää kuule tunkkinne ja lähteä vaan pois. Jättää kaikki! Ja minulla on kuitenkin kaikki asiat todella hyvin! On työ (josta en voi puhua koulussa), on ihana mies kotona, olen terve, mies on terve, on ihanat kissat ja kohta on ihana asunto (josta en voi puhua koulussa) ja silti tuo kamala laitos ajaa minut burn out:in partaalle. Voin vain kuvitella kuinka kamalaa on niillä ahkerilla, joiden asiat eivät ole näin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti