Koulun kehityskeskustelussa käytiin siis läpi kaikki mitä olen jo suorittanut ja mitä on vielä suorittamatta. Joko opettaja on tyytyväinen päästessään minusta eroon, olenhan jo pari vuotta roikkunut perässä vaatien erikoishuomiota ennenaikaisen valmistumisen merkeissä tai sitten opettajakin on jo niin kypsä alati muuttuvaan ammattikorkeakouluun (edelleenkään ei niin positiiviseen suuntaan) että en saanut kertaakaan sitä epäilevää katsetta kulmien alta. Päinvastoin! Tällä kertaa opettaja jopa kannusti, että kyllä sä paperit ainakin pari kuukautta etuajassa saat ulos. Tämä tosin voi johtua myös siitä, että kyseisen opettajan kursseja minulla on jatkossa 0.
Niin tai näin! Monta kouluum turhautumista mahtuu vielä tähän syksyyn ja tulette kuulemaan niitä, aivan varmasti! Tämä jo siksi, että en tunne yhtäkään ihmistä (poislukien se yksi yrittäjäserkku), joka olisi täysin tyytyväinen työhönsä tai täsaä minun tapauksessani kouluunsa. Olen nyt tullut siihe tulokseen, että sen on pakko johtua siitä, että työpaikoilla joku muu päättää rivityöntekijöiden asioista ja se joku muu on lähes aina sellainen henkilö, jolla itsellä ei ole kokemusta päätöksen vaikutuksesta rivityöntekijöiden työhön.
Olen puhunut. Nyt kohti eilistä parempaa ja vähenmän turhauttavaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti