Apukoululainen

Tiedättekö, vaikka kovasti uhoin, eilen nöyränä tyttönä vastasin opettajan sähköpostiin (niistä kahden tunnin korvaavista tehtävistä), että josko voisin saada ne tehtävät. Nyt sitten kirjoittelen tieteellisiin artikkeleihin perustuvaa blablaata realibiliteetistä, validiteetistä, spesifisyydestä ja sensitiivisyydestä. Juuri tänään kävin kirjastossa ja huomenna saan mennä uudelleen. Huoh. Toisaalta yksi niistä kolmesta korvaavasta tehtävästä oli ehkä hieman hyödyllinen ja oikeasti koin vähän jotain oppineenikin.

Olen nyt niin paljon luonut hienoa tekstiä viimeaikoina, että ajattelin antaa teille hieman maistiaisia! Lopussa on myös pari hauskaa juttua, ihan vaan että varmistan parannan todennäköisyyttä että edes joku on lukenut edes pätkän jostain tekstistä, mitä olen kovalla vaivalla luonut.

Pätkä numero 1. Lukupäiväkirja Heikki Ahon teoksesta "Histologiset menetelmät patologiassa". Koko teksti on samanlaista ja valitsin tähän vain sattumanvaraisesti pätkän, josta itseasiassa ymmärränkin ehkä jotain. Tämä siis on kaikkia naisia koskettava, sillä Papanicolaoun värjäystä käytetään papa-kokeessa, siinä kohdunkaulasyövän seulontakokeessa.

"Papanicolaoun värjäyksessä näytelasi käsitellään alkoholilla ja rehydroidaan, jonka jälkeen tumat värjätään Harrisin hematoksylliinilla. Suolahappo- ja ammoniakkikäsittelyn jälkeen näyte dehydroidaan ja värjätään happamalla Orange G 6-fosfovolframihapolla ja eosiini-asuurilla. Peittausaine on fosfovolframihaposta ja litiumkarbonaatista. Etikkahapon käyttö nopeuttaa värjäystä ja tekee väristä voimakkaampaa. Lopuksi näyte dehydroidaan ja kirkastetaan. Tuma värjäytyy mustaksi tai tumman siniseksi, sytoplasma sinertäväksi tai punertavaksi."

Pätkä numero 2. Raportti aiheesta "Kvantitatiivinen real-time PCR". Pyysin Isäntää oikolukemaan sen, että se olisi edes vähän johdonmukainen. Se luki kappaleen ja alkoi haukottelemaan niin kovin, että näköä haittasi. Ensimmäinen kappale on siis oikoluettu, tämä pätkä ei tosin ole se kappale.

"Spesifisessä sitoutumisessa väriaine on konjugoitu monistettavan DNA:n sekvenssin suhteen spesifiseen koettimeen, jolloin koetin sitoutuu ainoastaan spesifistä nukleiinihapposekvenssiä vastaavaan sekvenssiin. Toisin sanoen koettimena on kopioitavalle kohteelle komplementaarisia, 18-30 emäsparia pitkiä, leimattuja DNA-pätkiä.Väriaine voi olla joko sellainen, että sen fluoresenssi on voimakas, mutta se peitetään sammuttajavärillä, jolloin väriaineen fluoresenssi voimistuu sen irrotessa sammuttajavärin läheisyydestä, tai sellainen, että väriaineen floresenssiominaisuudet muuttuvat sen sitoutuessa DNA:han. Tällaisia yleisiä energiansiirtotekniikoita ovat FRET, eli fluoscence resonance energy transfer ja Proximal, eli proximal quenching."

Pätkä numero 3. Raportti aiheesta "Nukleiinihappojen eristys ja puhdistus". Tämä on jännää! Vähän niinkun CSI:tä. Nauttikaahan:

"Useimmiten käytetyt mRNA:n eristysmenetelmät perustuvat solujen nopeaan hajoitukseen guanidiinitiosyaniitin tai guanidiini-isotiosyanaatin läsnä ollessa, jolloin solut hajoavat välittömästi ja RNaasit inaktioituvat. Kasvikudoksilla solut hajoitetaan usein SDS:llä, uutetaan fenoli-kloroformilla ja RNA saostetaan LiCl:lla, jossa RNA saostuu valikoivasti, mutta DNA ei. Muiden solujen, paitsi bakteerisolujen mRNA:n eristäminen muiden RNA:iden joukosta voidaan tehdä esimerkiksi oligo-(dT)-pylväällä, kiinnittämällä oligo-(dT)-ketjut magnettipartikkeleihin tai vaihtoehtoisesti jollain kaupallisella kitillä, jotka ovat usein helppokäyttöisiä ja tehokkaita, mutta perinteisiä menetelmiä kalliimpia. mRNA:t (paitsi bakteerisolujen mRNA) tarttuvat poly-(A)-hännistään oligo-(dT)-ketjuihin niin, että niiden A- ja dT-vastinemästen välille syntyy vetysidoksia. Tämän jälkeen muut RNA:t voidaan pestä pois ja mRNA saadaan kerättyä talteen muuttamalla reaktion olosuhteita."

Kas noin. Lisää tekstiä on tulossa, ei ehkä teille, mutta minulle. Noi kaikki edellä mainitut 

yhteensä ovat 27 sivua ja vielä on 16 sivua kirjoittamatta. Nopeasti laskisi että voiton puolella, mutta ne 27 sivua vaatii vielä 300 sivua lukemista. Niin ja lisäksi tietenkin ne ihanat lisätehtävät, jotka sain.

Sitten niihin arkisiin muihin asioihin. Tiedettekös mikä tämä on?

Tämä on oli meidän löylykauha. Se oli valmiiksi jo vähän kehno ja vedessä lillutus oli aiheuttanut sen pohjapalan irtoamisen ja se vuosi ja oli aika huono, mutta nyt se tippui lattialle.

Nyt meillä on tällainen:

Itseasiassa tämä on mielestäni aika hauskaa, sillä tämä samainen "löylykuppi" oli meillä toimittamasa samaa virkaa ensimmäisen vuoden yhdessäasumisen ajan, kun meillä ei vielä ollut "oikeaa" löylykauhaa. Nyt se tuli takaisin ja se tulee todennäköisesti olemaan meidän uudessakin kodissa löylykuppina. Ja tolla on oikeasti aika hyvä heittää vettä kiukaalle. Hyvin lentää ja helppo annostella. Samaa ei voi sanoa kaikista "oikeista" löylykauhoista.

 Olen ehkä joskus maininnut, että Isännälle tulee näitä hienoja ymmäryksen hetkiä, tiedättekö kun tajuaa, että lapsena huudetun lähtölaskennan "än yy tee NYT" alkuosa muodostaa kirjaimina sanan "NYT". Vähän kuin "hoo ee ii, HEI", ellei joku ihan tajunnut. Joka tapauksessa se on hienoa huomata, että parisuhteessa on oppimisen jatkumo. Aina sitä oppii jotain uutta, eikä välttämättä aina ihan suoranaisesti siitä toisesta vaan toinen voi myös opettaa muissa asioissa. Yksi päivä siis Isäntä pohti autossa, että "pienenä aina vaklattiin naapurin tyttöjen kanssa. Oltiin aina ikkunan alla ja vaklattiin, mutta mitä se vaklaaminen oikeen on?" Nostin katseeni hitaasti, ja käännin katseeni mietteliään Isännän suuntaan. Osotin katsekontaktia ennen kun paljastin tämän suuren mysteerin: "Isäntä, se on vakoilemista." Harmi etten saanut kuvaa siitä oivalluksen hetkestä.

No joka tapauksessa, tänään oppisin vuorostani jotain Isännältä ja ehkä vähän Isännästäkin. Oltiin tulossa kotiin ja edessä oleva auto hidasti juuri ennen kaistan vaihtoa. Isäntä toteaa siihen, että "mitä ihmettä toi apukoululainen oikeen hommaa!?" Noh, se "apukoululainen" päästi toisen auton naapurikaistalta eteensä, mutta Isäntä jatkoi: "No just, mikä apukoululainen, apariii." Ehkä Isäntä osasi päätellä ilmeestäni jotain, sillä hän jatkoi silmät pyöreenä: "Eks sä tienny, et apari on apukoululainen?" 

En tiennyt.