Ahh, kuinka eläimenomistajaitsetuntoni on saanut kolhuja tänä viikonloppuna! Pupun tuleva uusi omistaja kävi tänään katsomassa pienoista ja jätin haikeat hyvästit. Oikeasti en jättänyt hyvästejä, koska olen maailman huonoin jättämään hyvästejä ja mielummin vain vilkaisen viimeisen kerran ja kävelen pois, etenkin jos yritän välttää raivokasta räkäitkua. Onhan hän nyt koko kesän viettänyt siellä isän pihalla, että ei se omistajaitsetunto siitäkään kohentunut ole. Viimeisenä päivänä hän pääsi nauttimaan vielä kynsien leikkuusta ja rapsutuksista. Alkuviikosta pupu siirtyy uuteen kotiinsa. Kunpa kaikki menisi hyvin!
 |
| Pupu kesälaitumella. |
 |
| Pupunen |
 |
| krapsu krapsu |
Toisen kolauksen eläimenomistajaitsetuntoni sai, kun vietiin kissat tänään suoraan Raumalta hoitoon. Oikeen sääliksi kävi, kun Mindy oikeen tuijotteli silmiin se "ihanaa, nyt mennään kotiin" -ilme kissanaamallaan ja sitten dumppaan sen hoitoon. Hyvähän niiden siellä Isännän siskolla hoidossa ollessa on, mutta silti. Huomenna on siis se näyttö heti meidän töiden jälkeen, ja monimuotoisen tarinan jälkeen meillä kun ei täällä "lemmikkieläimettömässä kodissa" pitäisi olla kuin yksi kissa ja senkin löytökissa. joten parempi ettei nuo meidän sinisilmäiset puolipitkäkarvaiset löytökissat ole täällä asunnonkatsojia vastassa. Ainoastaan tuo kissojen kiipeilypuu saa todistaa mahdollista kissan asuinympäristöä.
Kämppä alkaa olemaan kuosissa ja sauna lämmin. Käytiin hakemassa kiinalaista ettei tota juuri putsattua liettä tarvitse käyttää. Kyllä uni tulee sutjakkaasti, sen verran pitkä päivä takana. Pitkästä aikaa sain viettää aikaa myös ihanista ihanimman kummityttöni kanssa. Mikä iso puhelevainen tyttö hänestäkin on jo tullut, vaikka juuri hän oli sellainen ihan pieni vauva! Kohta minäkin olen siinä vaiheessa, että tuttujen lapsia nähdessä ihailen kun ne on kasvanut niin paljon ja lepertelen liian vanhoille lapsille, että "viimeksi näin sinut kuule tämän korkusena". Kamalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti