Päivän pelastaja

Eilen oli se päivä kun kaikki meni päin honkia. Töissä oli ihanan turhauttavaa tehdä samat asiat kolme kertaa ainoastaan oman sättäämisen ansiosta. Kiitos sen, töissä meni pidempään. Isäntä haki minut töistä 16.40, Raumalle piti lähteä 17.00 ja sitä ennen piti mennä kotiin, pakata tavarat ja laittaa kämppä näyttökuntoon, sillä sunnuntai-illalla on kotiinpaluu ja maanantaina heti töiden jälkeen ensimmäinen näyttö. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta päästiin lähtemään 17.20, Isäntä ehti juuri ja juuri Lukon pelin alkuun ja sunnuntaina menee myöhään, ennen kun kämppä on täysin näyttökunnossa.

Päivän pelasti kyllä kummasti iltamyöhäiset. Oltiin matkalla uniosoitteeseemme isän luokse saunanlämmitys puuhiin, kun sisko soitti ja kertoi olevansa juuri lähdössä isän luota äidin luokse, sillä siellä on pihvejä tarjolla. Sisko tunnettuna pihvi-ihmisenä kiirehti ettei vahingossakaan jäisi ilman. Soitin äidille ja ilokseni kuulin, että siellä on sauna lämpimänä. Kurssi vaihtui.

Ruoka oli erinomaista, enkä eläissäni ole syönyt niin isoja hevosen ulkofilee pihvejä. Äidin pippurikastiketta ei voita mikään ja viini oli erinomaista. Harmi, että olin autolla ja pääsin vain vähän maistelemaan.

Siinä pihvi-illallista nautiskellessamme ja veljen syntymäpäivää viettäessämme tuli mieleeni, että me ei Isännän kanssa ikinä olla käyty ulkona syömässä mitään pippuripihvejä. En kyllä silti koe mitään menettäneeni, sillä mikään pihvilounas ei ikinä ole niin hyvää, kun mitä siellä äidin luona saa. Eikä se jättänyt kylmäksi, tälläkään kertaa. Kyllä me sinne saunaankin lopulta päästiin ja uni tuli siinä kahden jäljissä.

Niin, ja kävin tänään hierojalla! Se on kyllä harmi, kun en ole Turusta löytänyt mitään hyvää hierojaa, mutta Haapion Teroa Rauman Syväraumankadulta voi kyllä lämpimästi suositella. Ainut ihminen, joka tajusi viiden vuoden aikaisten hengenahdistusteni johtuvan astman, keuhkoahtauman tai –syövän sijaan johtuvan lihasjumista.

Loppupäivä menee sukuloinnissa, sekä omissa, että Isännän.